Miksi LP:t kuulostaa niin hyvältä?

Tiesittehän, että tosihifistelijät kuulevat eroja myös digitaalisten kaapeleiden välillä. Vaikka ne erot ovat tällöin ainoastaan oman pään sisässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rahinat ja kohinat kuulostavat nostalgisilta, siksi ne "kuulostavat" hyvältä. Teknisestihän LP-levyn suoritusarvot on ihan karmeat CD-levyyn verrattuna (häiriöetäisyys, dynamiikka, taajuusalue jne).

Mun vinyylit on vuosilta 66-79 ja kuuntelen paljon, mutta ei niissä mitään kohinoita ja rahinoita ole. Meillä kuuntelee myös nuoret mielellään niitä, kun saundi on niin puhdas.

Levyt pitää olla puhtaita ja toistolaitteet kunnollisa, niin on kyllä musiikki ihan muuta kuin cd/spotyfyi yms.

Aivan kuin olisi livekonsertissa.

No onhan niissä nyt totta kai rahinaa. Laita vaikka neula jonnekin levyn alkuun tai biisien väliin, missä pitäisi olla täysin hiljaista, niin kuulet sen rahinan.

Samaa mietin. Mulla on liuta 70-80- luvun vinyylejä ja muutama remasteroitu, on ero, ei ratise. Kyllä se ratina luo aikaan nostalgian.

Veikkaan, että loivasti laskeva diskanttitoisto koetaan miellyttävämmäksi kuin digitaalisen viivasuoran 20 hz-20 khz toisto. Äänirasiat toistavat kyllä 20 khz:iin asti ja siitä jopa ylöspäin, mutta tällöin hintaa rasialla on 300 eurosta ylöspäin. Toki RIAA-korjaimen laatu vaikuttaa myös.

Vierailija kirjoitti:

Rahinat ja kohinat kuulostavat nostalgisilta, siksi ne "kuulostavat" hyvältä. Teknisestihän LP-levyn suoritusarvot on ihan karmeat CD-levyyn verrattuna (häiriöetäisyys, dynamiikka, taajuusalue jne).

Juuri näin.

ja onhan siinä LP-levyssä oma juttuna, aina, kannet yms.  levyn laittamiset,putsaamiset,   melkein kuin  rituaali kun keskittyy siihen aina.