Lue keskustelun säännöt.
Syitä subjektiivisen päivähoito-oikeuden käyttöön:
15.04.2007 |
Kun vertaan elämää 70-luvun loppuun (jolloin olin itse lapsi) ja jolloin tuota oikeutta ei vielä ollut huomaan ainakin seuraavat asiat:
- Äidin saivat synnytyksen jälkeen toipua synnytyksestä lapsivuodeosastolla. Alatiesynnytyksen jälkeen normaali sairaalassaoloaika oli 1 viikko ja sektion jälkeen 2 viikkoa. Vauvat nukkuivat vauvalassa ja tuotiin yöllä syömään. Nykyisin äiti on normaalin synnytyksen jälkeen noin 3 vrk sairaalassa mutta mahdollisesti ei nuku lainkaan koska kaikkien vauvat ovat vierihoidossa ja esim. 3 hengen huoneessa yöt ovat hyvin levottomia.
- Kun äiti tuli vauvan kanssa kotiin apuun tuli monesti ihan kunnallinen kodinhoitaja. Tämä hoisi vanhempia sisaruksia ja auttoi kotitöissä. Nykyisin kodinhoitajia eivät saa kuin päihdeperheet ja vanhukset. Edes sairaille yh:ille ei yk " voi" järjestää kodinhoitopalveluja.
- Neuvolapalvelut olivat kattavat. Laman jälkeen neuvoloissa tehtyjä leikkauksia ei ole peruttu vaikka niiden piti olla väliaikaisia. Monissa lastenneuvoloissa ei esim. neuvolalääkäriä ole niin usein kuin pitäisi.
-Itse kävin seurakunnan leikkikerhossa jo 2,5 -vuotiaana kun äitini hoisi sisartani. Nykyisin ainakaan meidän srk ei tarjoa alle 3-vuotiaille mitään kerhoa. Myös puistotätejä oli useammissa puistoissa kuin nykyisin, nykyisin kun sitäkin toimintaa on supistettu.
Nämä olivat vain omaan mieleeni tulleita esimerkkejä. Minusta kun on niin älytöntä syyllistää äitejä subjektiivisen päivähoito-oikeuden käytöstä, kun kaikki muut lapsiperheitä tukevat toiminnot on karsittu minimiin. Se on yhteiskunnan arvovalinta, ei yksittäisen äidin, joka kenties käyttäisi mielellään vaikka kodinhoitajan palveluja jos niitä vain olisi tarjolla.
Onko siis nykyäiti, jonka esikoinen käy osa-aikahoidossa päiväkodissa mielestänne laiskempi kuin oma äitini 70-luvun lopulla? Minun äitini siis käytti nuo kaikki yllämainitut edut hyväkseen.
Kommentit (71)
Sitä ennen todellakin vain 3 kk. Hoitovapaata ei varmasti ollut, eikä isyyslomia. Mutta kodinhoitajia oli ja puistotätejä. Esim. meidän paikkakunnalla ei ole avointa päiväkotia. Seurakunnan perhekerho
(minne voi mennä myös alle 3-vuotiaan kanssa) on kerran viikossa. Nykyisin esim. neuvolapalvelujen taso riippuu pitkälti asuinkunnasta. Kaikkialla ei saavuteta edes minimitasoa. Ja Suomi on tosiaan nykyisin paljon, paljon vauraampi maa kuin 70-luvun lopulla. On poliittikkojen valinta olla panostamatta lapsiin. 70-luvulla oli Suomessa jostain käsittämättömästä syystä niin paljon rahaa, että koululaiset saivat omat työkirjat! Nykyisin sellaista luksusta ei pystytä lapsille tarjoamaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kerran viikossa, nykyään on joka päivä. Kodinhoitajia ei ollut, ei ole nykyäänkään. Puistotätejä ei maalla ollut, nyt on meillä nurkan takana.
Ja mulla on kuivausrumpua myöten kaikki kodinvempaimet, äidillä oli romupulsaattorikone ja sisään tuli pelkkä kylmä vesi.
että juu, oli omat kirjat, mutta ne piti itse ostaa, koska koulukin piti itse kustantaa.
Ainakin tietääkseni peruskoulu on ollut ilmainen aina kaikille.
Peruskoulu tuli etelään myöhemmin. Meilläpäin ainoa kunnollinen oppikoulu oli naapurikaupungissa ja se piti itse kustantaa.
4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sen jälkeen piti maksaa itse.
Omat lapseni saavat ilmaiset kirjat pidempään kuin minä ja hyvätasoinen koulu on nurkan takana. Itselläni oli pitkä koulumatka ja joka aamu piti lähteä 6.30.
4
että ekana vuonna kansakoulussa hän asui viikot koulun asuntolassa, vain viikonloppuisin pääsi kotiin. Ikää koulun alkaessa 6 vee.
Keskikoulun ja lukion käynyt naapurikunnassa, koulumatkaa tunti suuntaansa, iltapäivällä tunti bussin odotusta. Pitkät päivät.
4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
keskustelua siitä, miten muuta lapsiperheitä tukevaa toimintaa kuin subjektiivista hoitoa pk:ssa tai pph:lla on ainakin monissa Suomen kunnissa vaikea saada. Ja tästä syyllistetään äitejä, eikä päättäjiä.
ap
mutta mun mielestä meillä on asiat paljon, paljon paremmin kuin 70-luvulla oli.
4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kotona kuten äitini hoiti omansa. Tykkään että pääsen paljon helpommalla, enkä kyllä todellakaan koe tarvitsevani päivähoitoa tähän. Ei tulisi mieleenkään, itse asiassa.
käsittämättömiä:
-Edes syöpään tai muuhun vakavaan sairauteen sairastunut ei saa kodinhoitajaa auttamaan perhettä. Kodinhoitajaa ei saa myöskään jos lapsi on vakavasti sairas. Miten sitten 70-luvulla oli mahdollisuus saada kodinhoitaja auttamaan ihan normaaliin vauvaperheeseen?
-Koulujen luokkakoot kasvavat vaikka lapsien määrä vähenee. Tämä johtuu kouluverkon supistamisesta.
-Monissa kunnissa lapsi tapaa koululääkärin kaksi kertaa peruskoulun aikana. Kouluterveydenhoitaja ei ole paikalla päivittäin edes isoissa kouluissa.
- Kerhoihin, avoimiin päiväkoteihin yms. toimintaan ei panosteta tasaisesti kaikissa kunnissa. Esim. meillä on juuri tuo skr:n avoin perhekerho kerran viikossa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja siihen että kotiäiti panee esikoisensa päivähoitoon?
Olisiko jopa mahdollista, että muuhun löytyisi paremmin rahaa, kun se päivähoidon turha kuormitus loppuisi...
jossakin muualla useammin kuin kerran viikossa? Minä en ole koskaan käynyt missään kerhoissa, mutta leikkitreffejä voi sopia vaikka joka päivälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä ennen 3. Enkä ole kenenkään kuullut ainakaan meilläpäin saaneen mitään kodinhoitajaa.
on ollut hoidossa vain kun minäkin olen ollut töissä. En silti syyllistäisi äitejä, jotka niin tekevät jollei muuta yhteiskunta heille tarjoa. Ja nuo muut esimerkit olivat nimenomaan esimerkkejä siitä miten Suomessa ei panosteta lapsiperheisiin ja lapsiin vaikka maa on todellakin nyt vauraampi kuin koskaan ennen.
mutta aika huteria ja keksityn oloisia olivat.
Minusta se että lapsensa (ei vauvansa) saa päivähoitoon, kun itse on töissä ja se, että lapsensa kouluun, on jo tosi hyvin. Ja että edes rokotukset saa ja jonkinlaiset terveystarkastukset.
Enkä ymmärrä, miten se subj. päivähoito esim. korvaa neuvolakäyntejä??
Enkä ymmärrä ollenkaan ajatusta, että yhteiskunnan pitäisi jotenkin leikittää lapsiani tai jotenkin organisoida alueeni äitien tapaamiset.
hankittuihin lapsiin, eikä odottaisi kaikkea yhteiskunnalta.
laittamillaan lapuilla. Ei ollut mitään oikeutta pävähoitoon, ei edes vaikka olisi mennyt töihin. Ja nyt kun tuo oikeus on, jotkut haluaisivat senkin poistaa. Ja uskovat vielä että tilalle tulisi jotain muuta...
Miksi sitten laman varjolla lopetettuja palveluita (esim. lapsiperheiden kodinhoitajia) ei ole nyt palautettu vaikka maa on vaurastunut hurjasti?
ap
70-luvulla moni asia oli myös huonommin.
70-luvulla kunnalliseen hoitoon oli tulorajat. Liikaa tuloja, hankkikaa itse hoitopaikka.
70-luvulla äitiyslomaa ei ollut nimeksikään ja hoitovapaata ei nykyisessä muodossa tunnettu.
70-luvulla ei olllut neuvolapsykologeja, perhekahviloita, avoimia päiväkoteja yms.
Synnytysasiassa on tapahtunut tiedon lisääntymistä. Nykyään tiedetään, että äidin makuuttaminen synnytyksen jälkeen on tavallisesti turhaa ja liikkeelle ja pieniin askareisiin kannattaa lähteä pian synnytyksen jälkeen. Minusta on vain hyvä, että äidit kotiutetaan nopeasti jos kaikki on hyvin.