Et voi koskaan tietää mitä toinen ihminen käy läpi ja millaista taakkaa kantaa!

Vierailija kirjoitti:

Olen itse kokenut vuosien varrella  kolmen työkaverin itsemurhan, ne eivät siis tapahtuneet  työpaikalla.   Kaksi heistä oli tehtäviensä edellyttämällä tavalla ulkoisesti  hyvinhoidettu ja käytökseltään mitä mukavin ja empaattisin.  Kolmas oli vähän nuorempi, rennonoloinen huulenheittäjä.  Kenenkään kohdalla ei olisi voinut kuvitellakaan, mitä sisäistä tuskaa he kävivät läpi.  Olen elämäni aikana oppinut sen, että jokainen ihminen on paljon herkempi kuin toiset voivat koskaan aavistaa.

Eivät kai olleet ihmis- tai eläinlääkäreitä? Kannattaa vaihtaa alaa - niillä taidoilla varmasti opiskelu onnistuu - ennen kuin tekisi pahaa itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä. 

Sain siitä hyvän muistutuksen kun tiuskaisin vastauksen työkaverille, joka kysyi samaa naurettavan simppeliä asiaa kolmatta kertaa samana päivänä. Sellaista asiaa minkä pitäisi olla hänelle itsestäänselvyys. Myönnän että meni hermo.

Työpäivän jälkeen hän nappasi hihastani kiinni ja pyysi sekoiluaan anteeksi. Kuulemma yöunet ovat jääneet vähäisiksi ja stressitasot ovat tapissa, siksi muisti ja normaalit kognitiot pätkivät. Hänen ja miehensä sijoitusasunnon oli vuokralainen tuhonnut kokonaan ja jättänyt jälkeensä kuolleita koiranpentuja, rottia, paskaa ja hävityksen kauhistusta. Penniäkään ei varattomalta saatu perittyä takaisin ja siivoaminen jäi työkaverin ja puolisonsa harteille. Parin viikon tauoton urakka kun kyseessä oli iso omakotitalo.

Yritän nykyään olla pitkämielinen vaikka joku työkaveri miten ärsyttäisi.

En

Entä jos haluaa asua vuokralla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin on. Moni ei muista sitä, että ihminen on enemmän kuin hänelle näkyvä ulkokuori.

Hyvä harjoitus: esim. kadulla tai bussissa huomioi joku muu ihminen vierelläsi.

- Keskity ajattelemaan, että yhtälailla kuin sinulla, hänellä on monimutkainen historia takanaan, on rakkauksia, traumoja jne.

- Hän on menossa jonnekin kuten sinäkin, ehkä työpaikan kokonaiseen maailmaan ja jonkin alan erityisosaamisen pariin. Ja häntä odottaa yhtä tärkeä koti, kuin sinua.

- Hänellä on haaveita ja pelkoja, kuten sinullakin.. No tätä voisi jatkaa vaikka kuinka, pointtina sisäistää, että jokainen on erityinen, et vain tunne tarinaansa. 

Miksi sinusta sitä varten, että voi antaa toisen ihmisen olla ja antaa tälle tilaa sekä arvoa, täytyy keksiä kokonainen täysin fiktiivinen tarina sen ihmisen ympär

Fiktiivinen tarina auttaa asettumaan toisen asemaan helpommin. Yllättävän monelta pääosin empaattiseltakin ihmiseltä puuttuu todellinen empatia, kyky kuvitella toisen tilanne.

Kaunokirjallisuuden lukeminen auttaa tämän takia. Psykopaatti ei taasen ole kiinnostunut kaunokirjallisuudesta, koska toisen ihmisen asemaan asettuminen on hänestä tylsää, raskasta ja turhaa.

Kunhan sitten tiedostaa, että tällainen tarinointi on vaan oman pään sisällä tehtyä fanifiktiota, jonka tarkoitus on viihdyttää itseä ja jolla ei ole todennäköisesti mitään tekemistä sen toisen ihmisen todellisen elämän kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä. 

Sain siitä hyvän muistutuksen kun tiuskaisin vastauksen työkaverille, joka kysyi samaa naurettavan simppeliä asiaa kolmatta kertaa samana päivänä. Sellaista asiaa minkä pitäisi olla hänelle itsestäänselvyys. Myönnän että meni hermo.

Työpäivän jälkeen hän nappasi hihastani kiinni ja pyysi sekoiluaan anteeksi. Kuulemma yöunet ovat jääneet vähäisiksi ja stressitasot ovat tapissa, siksi muisti ja normaalit kognitiot pätkivät. Hänen ja miehensä sijoitusasunnon oli vuokralainen tuhonnut kokonaan ja jättänyt jälkeensä kuolleita koiranpentuja, rottia, paskaa ja hävityksen kauhistusta. Penniäkään ei varattomalta saatu perittyä takaisin ja siivoaminen jäi työkaverin ja puolisonsa harteille. Parin viikon tauoton urakka kun kyseessä oli iso omakotitalo.

Yrit

:D 

Kiitos samoin.