Et voi koskaan tietää mitä toinen ihminen käy läpi ja millaista taakkaa kantaa!
Ikinä et voi tietää millaista "taakkaa" toinen ihminen kantaa ja mitä elämässään käy läpi. Mieti ennen kuin ilkeilet!
Kommentit (64)
Niinpä! Ns ystäväni, nykyjään kylläkin entinen, huusi ja meuhkasi ISOON ääneen omat pieleen menneet asiansa. Ja moneen kertaan.
Koskaan hän ei kysynyt minun kuulumisiani. Ei oikeasti!
Sitten tekstiviestillä kaatoi minun päälleni sairastumisensa, miessuhteensa ja rahatilanteesa.
Teki mieli vastata, että satakoon päällesi sian paskaa ja kissankusta!
Toivotin kylläkin hyvää jatkoa ja pistin estot päälle. Kiitos riitti! En ole kaatopaikka.
Vierailija kirjoitti:
Niinpä! Ns ystäväni, nykyjään kylläkin entinen, huusi ja meuhkasi ISOON ääneen omat pieleen menneet asiansa. Ja moneen kertaan.
Koskaan hän ei kysynyt minun kuulumisiani. Ei oikeasti!
Sitten tekstiviestillä kaatoi minun päälleni sairastumisensa, miessuhteensa ja rahatilanteesa.
Teki mieli vastata, että satakoon päällesi sian paskaa ja kissankusta!
Toivotin kylläkin hyvää jatkoa ja pistin estot päälle. Kiitos riitti! En ole kaatopaikka.
Mä olen myös pitänyt omat rajani, eli nopeasti minusta pääsee eroon, jos alkaa käyttämään minua laskiämpärinä.
Ei kai kukaan mainista kaikista rankempia kokemuksiaan?
Olin ehkä vähän ilkeä eräälle ystävälleni, mutta minua on alkanut sieppaamaan se, että hän on nykyään niin sulkeutunut. Ennen hän kertoi avoimesti kaiken. Joten en voi tietää mikä häntä vaivaa, joten tuli sanottua rumasti. Ehkä en sanonut rumasti, vaan totuuden mukaisesti. Kirjoitin että ystävyyteen kuuluu vuorovaikutus. Olin aina ottamassa itse ensin yhteyttä, kunnes muutin tapani. En ota enää itse yhteyttä. Onko se sitten ilkeyttä vai mitä? Vai kyllästymistä minun puoleltani. Tahallani en sano ilkeästi.
ei kinosta koska olen persu. kaiki parakkaiehin asumaan koska MINÄ sanon!
ps. haistkaa paska!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan näitä valopäitä jotka sanoo toisille, että sulla on selvästi ollut helppo elämä
Kyllähän sen näkee
Siitä jalkaterän asennostako näet😬😬
Olen itse kokenut vuosien varrella kolmen työkaverin itsemurhan, ne eivät siis tapahtuneet työpaikalla. Kaksi heistä oli tehtäviensä edellyttämällä tavalla ulkoisesti hyvinhoidettu ja käytökseltään mitä mukavin ja empaattisin. Kolmas oli vähän nuorempi, rennonoloinen huulenheittäjä. Kenenkään kohdalla ei olisi voinut kuvitellakaan, mitä sisäistä tuskaa he kävivät läpi. Olen elämäni aikana oppinut sen, että jokainen ihminen on paljon herkempi kuin toiset voivat koskaan aavistaa.
Niin. Takin alla jollakin voi olla myös leikkauksen jälkeinen tila. Ihmisiin ei kannata törmäillä kadulla. Osa on henkisesti väsyneitä.
Ei kiinnosta tippaakaan tuntemattomien ihmisten murheet.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin vain pystyä normaaliin elämään, ja parhaani mukaan tolkuissani olevaa esitän. Todellisuudessa kärsin tällä hetkellä pahoista mielenterveysvaivoista kaikkien viimeaikaisten liian kuormittavien tapahtumien seurauksena, mutten vain jotenkin halua kaataa (tätäkin) ystävien niskaan, saati työkavereiden tai puolituttujen. Seurauksena ihmiset saattavat ihmetellä tai jopa loukkaantua kun unohdan tässä sumussa vaikka vastata viestiin tai perun tapaamisia kun en vaan jaksa. Oma vika toki kun esitän reippaampaa kuin olen, mutta se johtuu myös siitä etten haluaisi myöntää omaa tilaani itsellenikään.
Ei sun tarvitse tuota kaikkea tutuille ja työkavereille kertoa, mutta kannustan sun kertovan heille että sulla on tällä hetkellä rankkaa sun elämässä, mutten nyt just halua siitä avautua sen enenpää. Lopeta reippaan esittämistä itsellesi ja muille ennekuin saat burnoutin. Saat tukea ja ymmärrystä kun kerrot miten asiat ovat.
Ilkiöt harvoin osaavat ajatella muiden tunteita ja asettua vastapuolen asemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin vain pystyä normaaliin elämään, ja parhaani mukaan tolkuissani olevaa esitän. Todellisuudessa kärsin tällä hetkellä pahoista mielenterveysvaivoista kaikkien viimeaikaisten liian kuormittavien tapahtumien seurauksena, mutten vain jotenkin halua kaataa (tätäkin) ystävien niskaan, saati työkavereiden tai puolituttujen. Seurauksena ihmiset saattavat ihmetellä tai jopa loukkaantua kun unohdan tässä sumussa vaikka vastata viestiin tai perun tapaamisia kun en vaan jaksa. Oma vika toki kun esitän reippaampaa kuin olen, mutta se johtuu myös siitä etten haluaisi myöntää omaa tilaani itsellenikään.
Ei sun tarvitse tuota kaikkea tutuille ja työkavereille kertoa, mutta kannustan sun kertovan heille että sulla on tällä hetkellä rankkaa sun elämässä, mutten nyt just halua siitä avautua sen enenpää. Lopeta reippaan esittämistä itsellesi ja muille ennekuin saat burnoutin. Saat
Et välttämättä saa. Voi joku sanoa "on tässä muillakin ongelmia".
Kannattaa tarkasti harkita mitä kertoo ja kenelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan näitä valopäitä jotka sanoo toisille, että sulla on selvästi ollut helppo elämä
Kyllähän sen näkee
Siitä jalkaterän asennostako näet😬😬
Toisille on annetttu uskomaton kyky tietää kaiken kaikista ja kaikesta😅
Vierailija kirjoitti:
Niin. Takin alla jollakin voi olla myös leikkauksen jälkeinen tila. Ihmisiin ei kannata törmäillä kadulla. Osa on henkisesti väsyneitä.
Niin, joku voo toipua leikkauksesta. Et näe leikkaushaavaa tai muuta fyysistä vauriota vaatteiden alta.
Vierailija kirjoitti:
Tämä.
Sain siitä hyvän muistutuksen kun tiuskaisin vastauksen työkaverille, joka kysyi samaa naurettavan simppeliä asiaa kolmatta kertaa samana päivänä. Sellaista asiaa minkä pitäisi olla hänelle itsestäänselvyys. Myönnän että meni hermo.
Työpäivän jälkeen hän nappasi hihastani kiinni ja pyysi sekoiluaan anteeksi. Kuulemma yöunet ovat jääneet vähäisiksi ja stressitasot ovat tapissa, siksi muisti ja normaalit kognitiot pätkivät. Hänen ja miehensä sijoitusasunnon oli vuokralainen tuhonnut kokonaan ja jättänyt jälkeensä kuolleita koiranpentuja, rottia, paskaa ja hävityksen kauhistusta. Penniäkään ei varattomalta saatu perittyä takaisin ja siivoaminen jäi työkaverin ja puolisonsa harteille. Parin viikon tauoton urakka kun kyseessä oli iso omakotitalo.
Yritän nykyään olla pitkämielinen vaikka joku työkaveri miten ärsyttäisi.
En voi olla hirveen myötätuntoinen, kun koko sijoitusasuntobisnes on toisten perustarpeilla rahastamista. Jokaisen pitäisi pystyä itse omistamaan asuntonsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä.
Sain siitä hyvän muistutuksen kun tiuskaisin vastauksen työkaverille, joka kysyi samaa naurettavan simppeliä asiaa kolmatta kertaa samana päivänä. Sellaista asiaa minkä pitäisi olla hänelle itsestäänselvyys. Myönnän että meni hermo.
Työpäivän jälkeen hän nappasi hihastani kiinni ja pyysi sekoiluaan anteeksi. Kuulemma yöunet ovat jääneet vähäisiksi ja stressitasot ovat tapissa, siksi muisti ja normaalit kognitiot pätkivät. Hänen ja miehensä sijoitusasunnon oli vuokralainen tuhonnut kokonaan ja jättänyt jälkeensä kuolleita koiranpentuja, rottia, paskaa ja hävityksen kauhistusta. Penniäkään ei varattomalta saatu perittyä takaisin ja siivoaminen jäi työkaverin ja puolisonsa harteille. Parin viikon tauoton urakka kun kyseessä oli iso omakotitalo.
Yritän nykyään olla pitkämielinen vaikka joku työka
Haista PASKA
Vierailija kirjoitti:
Ilkiöt harvoin osaavat ajatella muiden tunteita ja asettua vastapuolen asemaan.
Päinvastoin. Jotta voi olla menestyneesti ja tarkoituksellisesti ilkeä, täytyy ymmärtää, millä toisen ihmisen saa suuttumaan. Ilkeys vaatii sosiaalista älykkyyttä.
Möläytykset, jotka ei tarkoita pahaa on eri juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin on. Moni ei muista sitä, että ihminen on enemmän kuin hänelle näkyvä ulkokuori.
Hyvä harjoitus: esim. kadulla tai bussissa huomioi joku muu ihminen vierelläsi.
- Keskity ajattelemaan, että yhtälailla kuin sinulla, hänellä on monimutkainen historia takanaan, on rakkauksia, traumoja jne.
- Hän on menossa jonnekin kuten sinäkin, ehkä työpaikan kokonaiseen maailmaan ja jonkin alan erityisosaamisen pariin. Ja häntä odottaa yhtä tärkeä koti, kuin sinua.
- Hänellä on haaveita ja pelkoja, kuten sinullakin.. No tätä voisi jatkaa vaikka kuinka, pointtina sisäistää, että jokainen on erityinen, et vain tunne tarinaansa.
Sinänsä ehkä joo ja ok, mutta miksi mun pitäisi esim bussissa alkaa empatiseeraamaan jotakuta täysin ventovierasta ihmistä, jota tuskin näen enää toista kertaa, heitä tulee ja menee. Tuo esittämäsi mentaal
No tämä. Kellekään ei pidä olla ilkeä tai edes töykeä, muttei toisten varsinkaan ventovieraiden tunteita kannata ryhtyä liikaa aistimaan tai elämää pohtimaan. Jokaisella on oma elämänsä ja omat rajansa myös.
Miten?