Lue keskustelun säännöt.
Et voi koskaan tietää mitä toinen ihminen käy läpi ja millaista taakkaa kantaa!
22.10.2025 |
Ikinä et voi tietää millaista "taakkaa" toinen ihminen kantaa ja mitä elämässään käy läpi. Mieti ennen kuin ilkeilet!
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Ja monesti se jolla on juuri se raskain taakka harteilla, on seurassa vaiti eikä varsinkaan valita jokaisesta pikkuasiasta.
Ei koskaan voi sanoa kenen taakka on se raskain. Ihmiset ovat yksilöitä, erilaisin voimavaroin.
Minä allekirjoitan tuon aiemman kommentin. Eli se raskainta taakkaa kantava on usein hiljaisin.
-eri
Riippuu ihmisestä. Toiset lannistuvat vastoinkäymisistä jolloin muuttuvat hiljaiseksi. Toiset yrittävät taistella eteenpäin, jolloin he muuttuvat äkäisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Ja monesti se jolla on juuri se raskain taakka harteilla, on seurassa vaiti eikä varsinkaan valita jokaisesta pikkuasiasta.
No mä olen seurassa usein vaiti, varsinkin jos seura ei ole itse valitsemaani. Mutta puheenaiheet on usein sellaisia ettei ole mielenkiintoa tai asiaakaan. Valittaminen ei hyödytä ketään. Eipä mulla mitään isompia käsittelemättömiä taakkoja ole.
Vierailija kirjoitti:
Näin on. Moni ei muista sitä, että ihminen on enemmän kuin hänelle näkyvä ulkokuori.
Hyvä harjoitus: esim. kadulla tai bussissa huomioi joku muu ihminen vierelläsi.
- Keskity ajattelemaan, että yhtälailla kuin sinulla, hänellä on monimutkainen historia takanaan, on rakkauksia, traumoja jne.
- Hän on menossa jonnekin kuten sinäkin, ehkä työpaikan kokonaiseen maailmaan ja jonkin alan erityisosaamisen pariin. Ja häntä odottaa yhtä tärkeä koti, kuin sinua.
- Hänellä on haaveita ja pelkoja, kuten sinullakin.. No tätä voisi jatkaa vaikka kuinka, pointtina sisäistää, että jokainen on erityinen, et vain tunne tarinaansa.
Sinänsä ehkä joo ja ok, mutta miksi mun pitäisi esim bussissa alkaa empatiseeraamaan jotakuta täysin ventovierasta ihmistä, jota tuskin näen enää toista kertaa, heitä tulee ja menee. Tuo esittämäsi mentaaliharjoitus istuu paremmin silloin, kun jossain yhteisössä on henkilökemiallisia ristiriitoja, kun sillä on väliä, miten porukka pelaa yhteen. Silloin, kun kyse on hyvin hetkellisestä kohtaamisesta, joku on sattumalta samassa tilassa hetken, voi pitää vaikka silmät kiinni, ja huokaista. Ei tarvitse reagoida, yrittää päästä osaksi häntä, pohtia sen enempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin! Ei voi tietää mikä johtuu mistäkin. Joku on voinut sairastua, menettää läheisen yllättäen, yllättävä ero tai kaikki nämä samaan aikaan. Kroppa voi oireilla väsymyksenä, muistikatkoksina, aivosumuna. Kaikki eivät itke tai ole näkyvästi ahdistuneita, eivätkä kerro avoimesti mitä on tapahtunut.
Siis aloittajalla on joku lähtöajatus. Mikähän SE on? "Henkilölle X sanottiin rumasti" ?? (Huom. tässäkin jo oma tulkinta siitä mikä on rumaa.)
En yhtään tämmöisistä mysteerilausunnoista, joita ei alusteta mitenkään!
Jos joku esim toheloi työssä, ja siitä koituu ikäviä seuraamuksia muille, kai hän on itse halukas taustoittamaan?
Moni on liiankin innokas puhumaan omista haasteistaan ja vastoinkäymisistään. Jos joku taas puhkuu elämänpettymyksensä sisään päin, eikä näytä kuin yrmeätä/blankoa naamaa ulos päin,
No et sinä ainoa neuroepätyypillinen ole. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niinpä moni ilkeilee toiselle ihmiselle siitä huolimatta, vaikka tietäisikin, millaisia taakkoja toinen ihminen kantaa.
Nykyään kyseinen ilkeily on vaan lisääntynyt, ja itse olen ajatellut sen kumpuavan ilkeilijän omista ongelmista ja tietyistä kateellisuus/ katkeruustuntemuksistaan.
Onneksi ihmisellä on vapautensa valita tietyissä tapauksissa, kenen ilkeilyn kohteeksi suostuu. Jos aina jutustelut johtavat jonkun ihmisen kanssa "viistoon" ja oman mielensä pahoinvointikohtaukseen kannattaa välttää sellaisen ilkeilijän kohtaamista!
No tämä. Jotkut ihmiset ovat täysin tietoisia niistä taakoista ja ongelmista ja lyövät lyötyä silti, tai ehkä nimenomaan juuri sen takia.
Olen alkanut tulla siihen johtopäätökseen, että empatia ihmisiä kohtaan on haaskausta. Suuri osa ei sitä ansaitse.
Vierailija kirjoitti:
Näin on. Moni ei muista sitä, että ihminen on enemmän kuin hänelle näkyvä ulkokuori.
Hyvä harjoitus: esim. kadulla tai bussissa huomioi joku muu ihminen vierelläsi.
- Keskity ajattelemaan, että yhtälailla kuin sinulla, hänellä on monimutkainen historia takanaan, on rakkauksia, traumoja jne.
- Hän on menossa jonnekin kuten sinäkin, ehkä työpaikan kokonaiseen maailmaan ja jonkin alan erityisosaamisen pariin. Ja häntä odottaa yhtä tärkeä koti, kuin sinua.
- Hänellä on haaveita ja pelkoja, kuten sinullakin.. No tätä voisi jatkaa vaikka kuinka, pointtina sisäistää, että jokainen on erityinen, et vain tunne tarinaansa.
Miksi sinusta sitä varten, että voi antaa toisen ihmisen olla ja antaa tälle tilaa sekä arvoa, täytyy keksiä kokonainen täysin fiktiivinen tarina sen ihmisen ympärille?
Entä jos sillä ihmisellä onkin kaikki asiat ihan hyvin eikä tarvitse sinun empatiaasi? Entä jos se ihminen onkin luonnehäiriöinen narsisti, joka on myrkyttänyt koko työyhteisönsä? Entä sitten? Näitä spekulaatioita voi käydä loputtomiin.
Ehkä kannattaa vaan antaa ihmisten olla projisoimatta heidän päälleen mitään ja tehdä johtopäätöksiä vasta sitten, kun on kysynyt kysymyksiä ja tutustunut ihmiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa ihmisistä ei kommunikoi jos heillä on asiat huonosti tai joku painaa mieltä, multa silti he odottavat, että toiset tietäisi miltä heistä tuntuu. Pahinta on sellaiset kryptiset vihjailut, mistä toisen odoteaan lukevan asioita rivien välistä. Ihmisillä on omakin elämä ja omatkin ongelmat joita pitää säätää, eikä itsellä ole ainakaan energiaa alata selvittämään mitä mikäkin "hienovarainen" vihjailu mahtaa tällä kertaa tarkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin on. Moni ei muista sitä, että ihminen on enemmän kuin hänelle näkyvä ulkokuori.
Hyvä harjoitus: esim. kadulla tai bussissa huomioi joku muu ihminen vierelläsi.
- Keskity ajattelemaan, että yhtälailla kuin sinulla, hänellä on monimutkainen historia takanaan, on rakkauksia, traumoja jne.
- Hän on menossa jonnekin kuten sinäkin, ehkä työpaikan kokonaiseen maailmaan ja jonkin alan erityisosaamisen pariin. Ja häntä odottaa yhtä tärkeä koti, kuin sinua.
- Hänellä on haaveita ja pelkoja, kuten sinullakin.. No tätä voisi jatkaa vaikka kuinka, pointtina sisäistää, että jokainen on erityinen, et vain tunne tarinaansa.
Miksi sinusta sitä varten, että voi antaa toisen ihmisen olla ja antaa tälle tilaa sekä arvoa, täytyy keksiä kokonainen täysin fiktiivinen tarina sen ihmisen ympärille?
Entä jos sillä ihmisellä onkin ka
Fiktiivinen tarina auttaa asettumaan toisen asemaan helpommin. Yllättävän monelta pääosin empaattiseltakin ihmiseltä puuttuu todellinen empatia, kyky kuvitella toisen tilanne.
Kaunokirjallisuuden lukeminen auttaa tämän takia. Psykopaatti ei taasen ole kiinnostunut kaunokirjallisuudesta, koska toisen ihmisen asemaan asettuminen on hänestä tylsää, raskasta ja turhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin on. Moni ei muista sitä, että ihminen on enemmän kuin hänelle näkyvä ulkokuori.
Hyvä harjoitus: esim. kadulla tai bussissa huomioi joku muu ihminen vierelläsi.
- Keskity ajattelemaan, että yhtälailla kuin sinulla, hänellä on monimutkainen historia takanaan, on rakkauksia, traumoja jne.
- Hän on menossa jonnekin kuten sinäkin, ehkä työpaikan kokonaiseen maailmaan ja jonkin alan erityisosaamisen pariin. Ja häntä odottaa yhtä tärkeä koti, kuin sinua.
- Hänellä on haaveita ja pelkoja, kuten sinullakin.. No tätä voisi jatkaa vaikka kuinka, pointtina sisäistää, että jokainen on erityinen, et vain tunne tarinaansa.
Miksi sinusta sitä varten, että voi antaa toisen ihmisen olla ja antaa tälle tilaa sekä arvoa, täytyy keksiä kokonainen täysin fiktiivinen tarina sen ihmisen ympär
Mun mielestä empatiaa ei ole sepitellä fiktiivisiä satuja ihmisistä, joita ei edes tunne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Ja monesti se jolla on juuri se raskain taakka harteilla, on seurassa vaiti eikä varsinkaan valita jokaisesta pikkuasiasta.
Ei koskaan voi sanoa kenen taakka on se raskain. Ihmiset ovat yksilöitä, erilaisin voimavaroin.
Minä allekirjoitan tuon aiemman kommentin. Eli se raskainta taakkaa kantava on usein hiljaisin.
-eri
Riippuu ihmisestä. Toiset lannistuvat vastoinkäymisistä jolloin muuttuvat hiljaiseksi. Toiset yrittävät taistella eteenpäin, jolloin he muuttuvat äkäisiksi.
Todennäköisempää, että tuo äkäiseksi muuttuva ei vaan ole vielä saavuttanut sitä omaa rajaansa. Eli sitä pistettä jossa se lannistuminen tapahtuu. Se(kin) on yksilöllistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fiktiolla on valtava arvo opettajana, erityisesti hienostuneella fiktiolla (USAn lasten tuotanto kuten Disney on siinä rajoilla).
Samoin historia magistrae vitae, sanatarkasti "historia elämän opettaja".
Ihminen, joka ei vietä aikaansa tarinoiden eikä historian parissa, oppii vain vaivoin hienovaraiseksi empaatiksi ja todennäköisemmin tämä sektori jää hänellä pimeäksi.
"Toiset lannistuvat vastoinkäymisistä jolloin muuttuvat hiljaiseksi. Toiset yrittävät taistella eteenpäin, jolloin he muuttuvat äkäisiksi."
Ei taida olla aivan noin yksinkertaista. Osa ihmisistä nauttii taistelusta ja vaikeuksista ja tekee siitä osan minuuttaan. Esimerkiksi Japanin kulttuurissa tämä on jopa valtavirtaa.
Helposti lannistuva persoona on myös heikko. Sinnikkyys ja pitkäjänteisyys puuttuvat häneltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin on. Moni ei muista sitä, että ihminen on enemmän kuin hänelle näkyvä ulkokuori.
Hyvä harjoitus: esim. kadulla tai bussissa huomioi joku muu ihminen vierelläsi.
- Keskity ajattelemaan, että yhtälailla kuin sinulla, hänellä on monimutkainen historia takanaan, on rakkauksia, traumoja jne.
- Hän on menossa jonnekin kuten sinäkin, ehkä työpaikan kokonaiseen maailmaan ja jonkin alan erityisosaamisen pariin. Ja häntä odottaa yhtä tärkeä koti, kuin sinua.
- Hänellä on haaveita ja pelkoja, kuten sinullakin.. No tätä voisi jatkaa vaikka kuinka, pointtina sisäistää, että jokainen on erityinen, et vain tunne tarinaansa.
Miksi sinusta sitä varten, että voi antaa toisen ihmisen olla ja antaa tälle tilaa sekä arvoa, täytyy keksiä kokonainen täysin fiktiivinen tarina sen ihmisen ympär
En ole millään tavalla psykopatologinen, luen paljon, mutta tosiaankaan en ymmärrä, miksi mun pitäisi pohtia jonkun bussissa tai muualla ohimennen kohtaamani ihmisen tilannetta. Kuvitella hänen henkilöhistoriaansa, paneutua hänen mahdollisiin taakkoihin ja kipeisiin kokemuksiin. Tulin juuri metrosta, hiljaa siellä oltiin, joku tuli, joku meni. Kukaan siinä tilanteessa ollut tuskin tunnistaa enää toisiaan, tiedä, oltiinko samassa vaunussa vai ei. Miksi edes pitäisi, tuollaisessa tilanteessa, alkaa "kokemaan" sen syvällisemmin?
Onhan näitä valopäitä jotka sanoo toisille, että sulla on selvästi ollut helppo elämä
Vierailija kirjoitti:
Olen ap kanssasi täysin samaa mieltä. Kylmäävää, miten moni ajattelee toisten ihmisten olevan npc:itä tai mitättömiä sivuosan esittäjiä.
Sydämestäni kiitän teitä jokaista jotka niin ihanasti olette kommentoineet ja ymmärrätte pintaa syvemmälle. 🤩. Ei minun jalkarerän asennosta kukaan ulkopuolinen voi tietää mitä tragedioita harteillani kannan ja hyvä niin. Niinkin sanotaan: "Kävele ensin maili toisen mokkasiineillä ja arvostele sitten vasta hänen tekemisiään".
Mikä sitten on rankkaa tai traagista
Vierailija kirjoitti:
"Toiset lannistuvat vastoinkäymisistä jolloin muuttuvat hiljaiseksi. Toiset yrittävät taistella eteenpäin, jolloin he muuttuvat äkäisiksi."
Ei taida olla aivan noin yksinkertaista. Osa ihmisistä nauttii taistelusta ja vaikeuksista ja tekee siitä osan minuuttaan. Esimerkiksi Japanin kulttuurissa tämä on jopa valtavirtaa.
Helposti lannistuva persoona on myös heikko. Sinnikkyys ja pitkäjänteisyys puuttuvat häneltä.
Japanin kulttuurissa valtavirtaa. Voi jessus. Arvaa, mikä muu on Japanissa valtavirtaa? Itsarit.
Vierailija kirjoitti:
Onhan näitä valopäitä jotka sanoo toisille, että sulla on selvästi ollut helppo elämä
Kyllähän sen näkee
Näkökantani on laajempi kuin uskoisit. Omista viesteistäsi sen sijaan paistaa läpi puhdas arvailu ja tietämättömyys.