Sinä joka olet lihava! Mikset laihduta liikakilojasi pois?

Yksikään laihdutettu kilo ei tuo niiden takia menetettyä ja pilalle mennyttä nuoruutta takaisin. En ole enää varma siitä että haluanko parisuhdetta.

Vastaan kahden ylipainoisen tuttuni puolesta: koska olemme mukavuudenhaluisia laiskiaisia ja tykkäämme herkuista!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, siksi etten pysty.

olen sairastanut anoreksiaa, selvisin hengissä, mutta kroppa meni sekaisin, kilpirauhanen vaurioitui.

Kilpirauhanen on se elin, joka säätelee kaikkea toimintaa.

Ja kun toivuin, en voi hallita juurikaan painoa, laihduttaminen on mahdotonta ja minulle jopa vaarallista, koska ajatukset saattava palata siihen vanhaan tapaan, olla kokonaan syömättä.

Mielummin painan jotain ja olen hengissä - jopa kohtuu terveellä mielenterveydellä.

Olen pahoillani puolestasi.

Minulla on hiukan sama tilanne. Painoni on tällä hetkellä vielä normaalin puolella, mutta nousu alipainosta lähelle ylipainon rajaa on ollut yhtä todeksi muuttunutta painajaista. Antaisin mitä vain päästäkseni takaisin alipainoon, mutta ruhoni ei vain toimi samalla tavalla kuin ennen. Syön kahtena päivänä viikossa, ja siitä huolimatta paino ei ota laskeakseen. V

No miksi piti päästää se paino nousemaan noin paljon? Jotta voisit uhriutua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, siksi etten pysty.

olen sairastanut anoreksiaa, selvisin hengissä, mutta kroppa meni sekaisin, kilpirauhanen vaurioitui.

Kilpirauhanen on se elin, joka säätelee kaikkea toimintaa.

Ja kun toivuin, en voi hallita juurikaan painoa, laihduttaminen on mahdotonta ja minulle jopa vaarallista, koska ajatukset saattava palata siihen vanhaan tapaan, olla kokonaan syömättä.

Mielummin painan jotain ja olen hengissä - jopa kohtuu terveellä mielenterveydellä.

Olen pahoillani puolestasi.

Minulla on hiukan sama tilanne. Painoni on tällä hetkellä vielä normaalin puolella, mutta nousu alipainosta lähelle ylipainon rajaa on ollut yhtä todeksi muuttunutta painajaista. Antaisin mitä vain päästäkseni takaisin alipainoon, mutta ruhoni ei vain toimi samalla tavalla kuin ennen. Syön kahtena päivänä viikos

 

Vakuutan, ettei näin ollut tarkoitus käydä eikä minun tarkoitus uhriutua. 

Varmaan aika lailla samasta syystä kun tupakoitsijat eivät lopeta tupakanpolttoa eikä alkoholia juovat lopeta juomista. Kaikki tietävät näidenkin haitallisen vaikutuksen terveydelle mutta oma mukavuus menee edelle. Käytön lopettaminen tarkoittaisi luopumista jostakin joka tuottaa itselle nautintoa tai "korjaa" jotain ongelmaa. Sama se on liian syömisenkin kanssa. Olet aika yksinkertainen jos et tätä tajua. Sinulle ja muillekin läskipoliiseille tiedoksi että tupakointi ja säännöllinen alkoholinkäyttö ovat terveydelle vaarallisempia kuin lihavuus.

Jos olet niin huolissasi muiden terveydestä niin sinun kannattaisi lihavien jahtaamisen sijaan alkaa jahtaamaan tupakoivia ja alkoholia käyttäviä. Mutta se ei olisi tietenkään niin kivaa ja saisit nipottajan maineen.

Lääkkeet ja viina  en suostu niistä tinkimään,koska veemäiset ihmiset!Teidän syynne!

Läskit ovat laiskoja, eivät viitsi liikkua. Sitten uhriutuvat ja alkavat kailottamaan kehopositiivisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Pieni ylipainoni ei haittaa minua juurikaan.

Sama mulla. Olen kyllä yrittänyt kertoa itselleni, että 20-30 kiloa kevyempänä mun polvet ja lonkat olisi paremmassa kunnossa jos joskus eläkkeelle asti selviän.

Mutta se tuntuu olevan niin kaukana tulevaisuudessa, että en saa sillä motivoitua itseäni painonpudotukseen.

Onneksi painon kasvulle löytyy aina joku raja - olen nimittäin päättänyt, että uusia vaatteita en sen takia hanki, että entiset ei mahdu päälle.

Olin lihava ja laidutin ne 15 kg pois. Miksi en olisi laihduttanut, kun se oli niin helppoa. Menihän siihen pari vuotta aikaa, mutta ei ne läskit yhdessä yössä tulleetkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Läskit ovat laiskoja, eivät viitsi liikkua. Sitten uhriutuvat ja alkavat kailottamaan kehopositiivisuutta.

Ei liikkumalla laihdu, vaan vähemmällä syömisellä. itse tein pitkää päivää istuen ja kotiin tultuani lähinnä lepäilin ja laihdutin 15 kg.

Tämän jälkeen jaksoinkin sitten alkaa liikkua ja kilot ovat pysyneet poissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pieni ylipainoni ei haittaa minua juurikaan.

Sama mulla. Olen kyllä yrittänyt kertoa itselleni, että 20-30 kiloa kevyempänä mun polvet ja lonkat olisi paremmassa kunnossa jos joskus eläkkeelle asti selviän.

Mutta se tuntuu olevan niin kaukana tulevaisuudessa, että en saa sillä motivoitua itseäni painonpudotukseen.

Onneksi painon kasvulle löytyy aina joku raja - olen nimittäin päättänyt, että uusia vaatteita en sen takia hanki, että entiset ei mahdu päälle.

20-30 kilon ylipaino ei ole pieni ylipaino vaan merkittävä lihavuus. Tämä kannattaa nyt aluksi tehdä itselleen selväksi.

Koska ne ei häiritse minua pätkääkään ja muiden häiriintymisestä en välitä tuon taivaallista. En ole millään tavalla kiinnostunut laihduttamaan enkä tee yhtään mitään ulkonäkööni liittyviä ratkaisuita muiden mielipiteiden perusteella. Rakastan itseäni juuri tälläisenä ja jos se on jollekkin ongelma niin voi kyynel sentään kuinka liikuttavaa. 😂

Irtokarkkitarjous vei laihdutusintoni taas muutaman viikon eteenpäin. Ehkä yritän laihduttaa taas, kun namut loppuu, jos ei tule taas jotain ylitsepääsemättömiä herkkutarjouksia. Se on sitten voi voi.

Minä olen lihava koska syöminen on ainoa lohtu. En näe ulospääsyä työttömän elämästä. Olemme yksinäisiä lapsen kanssa ja välillä on tosi raskasta. Syön halpaa karkkia ja herkkuja jotta saan lohtua elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, siksi etten pysty.

olen sairastanut anoreksiaa, selvisin hengissä, mutta kroppa meni sekaisin, kilpirauhanen vaurioitui.

Kilpirauhanen on se elin, joka säätelee kaikkea toimintaa.

Ja kun toivuin, en voi hallita juurikaan painoa, laihduttaminen on mahdotonta ja minulle jopa vaarallista, koska ajatukset saattava palata siihen vanhaan tapaan, olla kokonaan syömättä.

Mielummin painan jotain ja olen hengissä - jopa kohtuu terveellä mielenterveydellä.

Olen pahoillani puolestasi.

Minulla on hiukan sama tilanne. Painoni on tällä hetkellä vielä normaalin puolella, mutta nousu alipainosta lähelle ylipainon rajaa on ollut yhtä todeksi muuttunutta painajaista. Antaisin mitä vain päästäkseni takaisin alipainoon, mutta ruhoni ei vain toimi samalla tavalla kuin ennen. Syön kahtena päivänä viikos

No miksi piti päästää se paino nousemaan noin paljon? Jotta voisit uhriutua?

Mikä aivovamma sulla on vai ootko ihan vaan tavallinen kusipää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhtähyvin voidaan kysyä, miksi et ap. hallitse oikeinkirjoitusta, vaikka Suomessa ilmainen koulutus? Oletko masentunut? 

 

Oikeinkirjoitus vaatii opettelua,laihdutus ei vaadi yhtään mitään,päinvastoin, ei tarvi ku jättää syömättä maha pinkeeksi .

Voi kultu: julkisen terveyden painonhallintaohjaus sisältää valtavan määrän tietoa ja taitoa lisäävää materiaalia. Asia ei ole niin yksinkertainen, että kärvistelee nälissään. Hyvää painonhallintaa on koostaa viisi päivittäistä ateriaa, jotka pitävät nälän halllinnassa koko vuorokauden. Nälkiinnyttäminen johtaa valtavaan greliini- eli nälkähormonitason kasvuun. Se johtaa epäterveelliseen syömiseen ja liian suuriin annoksiin. Vuosi on todella lyhyt aika laihdutusta ajatellen. Laihtumisen jälkeen alkaa kovin työvaihe el

Julkisen puolen painonhallintaohjaus on vitsi. Eikä sinne edes pääse. Että se siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, siksi etten pysty.

olen sairastanut anoreksiaa, selvisin hengissä, mutta kroppa meni sekaisin, kilpirauhanen vaurioitui.

Kilpirauhanen on se elin, joka säätelee kaikkea toimintaa.

Ja kun toivuin, en voi hallita juurikaan painoa, laihduttaminen on mahdotonta ja minulle jopa vaarallista, koska ajatukset saattava palata siihen vanhaan tapaan, olla kokonaan syömättä.

Mielummin painan jotain ja olen hengissä - jopa kohtuu terveellä mielenterveydellä.

Olen pahoillani puolestasi.

Minulla on hiukan sama tilanne. Painoni on tällä hetkellä vielä normaalin puolella, mutta nousu alipainosta lähelle ylipainon rajaa on ollut yhtä todeksi muuttunutta painajaista. Antaisin mitä vain päästäkseni takaisin alipainoon, mutta ruhoni ei vain toimi samalla tavalla kuin ennen. Syön kahtena päivänä viikos

 

Palstalla uliseminen on uhriutumista. Onko kiva olla ahne ja laiska? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, siksi etten pysty.

olen sairastanut anoreksiaa, selvisin hengissä, mutta kroppa meni sekaisin, kilpirauhanen vaurioitui.

Kilpirauhanen on se elin, joka säätelee kaikkea toimintaa.

Ja kun toivuin, en voi hallita juurikaan painoa, laihduttaminen on mahdotonta ja minulle jopa vaarallista, koska ajatukset saattava palata siihen vanhaan tapaan, olla kokonaan syömättä.

Mielummin painan jotain ja olen hengissä - jopa kohtuu terveellä mielenterveydellä.

Olen pahoillani puolestasi.

Minulla on hiukan sama tilanne. Painoni on tällä hetkellä vielä normaalin puolella, mutta nousu alipainosta lähelle ylipainon rajaa on ollut yhtä todeksi muuttunutta painajaista. Antaisin mitä vain päästäkseni takaisin alipainoon, mutta ruhoni ei vain toimi samalla

 

Palstalla uliseminen on uhriutumista. Onko kiva olla ahne ja laiska? 

Logiikkasi mukaan uhriudut itse, sillä uliset toisten viestien takia. Onko kiva olla idiootti ja täysi persereikä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, siksi etten pysty.

olen sairastanut anoreksiaa, selvisin hengissä, mutta kroppa meni sekaisin, kilpirauhanen vaurioitui.

Kilpirauhanen on se elin, joka säätelee kaikkea toimintaa.

Ja kun toivuin, en voi hallita juurikaan painoa, laihduttaminen on mahdotonta ja minulle jopa vaarallista, koska ajatukset saattava palata siihen vanhaan tapaan, olla kokonaan syömättä.

Mielummin painan jotain ja olen hengissä - jopa kohtuu terveellä mielenterveydellä.

Olen pahoillani puolestasi.

Minulla on hiukan sama tilanne. Painoni on tällä hetkellä vielä normaalin puolella, mutta nousu alipainosta lähelle ylipainon rajaa on ollut yhtä todeksi muuttunutta painajaista. Antaisin mitä vain päästäkseni takaisin alipainoon, mutta ruhoni ei vain toimi samalla

 

Enpä muista, milloin viimeksi olisin tahattomasti onnistunut ärsyttämään jotakuta noin paljon. Vakuutan, etten tahallani ole ahne ja laiska uhriutuja. Oikeastaan mikään tässä ei mennyt toivomallani tavalla. Ja ennen kuin ehdit esittää seuraavaa syytöstäsi, totean, etten todellakaan pakoile vastuutani tai sysää sitä muille. Ihan itse olen elämäni tuhonnut.

Jatkakaa.

Sun kiusaksi pidän liikakiloni:3 ah:3 ihana ärsyttää ap:ta ja sen kaltaisia, vois vaikka litistää läskini ja seinän väliin:3