Alzheimeria sairastavan läheinen
Miten voikin väsyä/uupua henkisesti näin paljon. Olen nyt 3 viikkoa ollut läheiseni luona, joka sairastaa ko. sairautta ja on jo pitkälle edennyt. Asuu kyllä vielä omassa talossa. Ja vaikka kuinka yritän olla kärsivällinen ja rauhallinen, niin meinaa hermo välillä mennä. En tietenkään huuda tai haku tai mitään vastaavaa, mutta välillä tulee vähän kipakammin sanottua ja sitten on kurja fiilis itselläkin. Ei muut sisarukset oikein ymmärrä, mitä on olla tosiaan 24/7 paikalla, kun itse käyvät lähinnä kerran viikossa. Olisi kiva kuulla muiden läheisten kokemuksia.
Kommentit (14)
Vaikka tilanteen järjellä ymmärtää, niin kyllä tunnepuolella jumittaa. On kuluttavaa ja surullista seurata läheisen ihmisen katoamista pala palalta Alzheimerin maailmaan.
Tuollaistahan se on. Ihan inhimillistä suuttua välillä, ei sitä tarvitse pyhimykseksi alkaa vaikka onkin muistisairaan omainen.
Pidä huolta itsestäsi, ettet jää syrjään. Tutkimusten mukaan läheishoitajat ovat vaarassa uupua ja jäädä pois työmarkkinoilta. Muistisairauksia hoidetaan paljon kotona ja läheiset hoitavat sairastuneita läheisiä. Suosittelen hakeutumaan paikkakuntasi omaishoitajien yhdistyksen koulutukseen/tapaamiseen. Niissä voi käydä, vaikka ei ole sopimuksellinen omaishoitaja. Jäät muuten liikaa pyörimään omiin murheisiin.
Vierailija kirjoitti:
Tuollaistahan se on. Ihan inhimillistä suuttua välillä, ei sitä tarvitse pyhimykseksi alkaa vaikka onkin muistisairaan omainen.
Kiitos tästä.
Vierailija kirjoitti:
Pidä huolta itsestäsi, ettet jää syrjään. Tutkimusten mukaan läheishoitajat ovat vaarassa uupua ja jäädä pois työmarkkinoilta. Muistisairauksia hoidetaan paljon kotona ja läheiset hoitavat sairastuneita läheisiä. Suosittelen hakeutumaan paikkakuntasi omaishoitajien yhdistyksen koulutukseen/tapaamiseen. Niissä voi käydä, vaikka ei ole sopimuksellinen omaishoitaja. Jäät muuten liikaa pyörimään omiin murheisiin.
Kiitos!
Vierailija kirjoitti:
Vaikka tilanteen järjellä ymmärtää, niin kyllä tunnepuolella jumittaa. On kuluttavaa ja surullista seurata läheisen ihmisen katoamista pala palalta Alzheimerin maailmaan.
Näinhän se on todellakin.
Olet ollut 3 viikkoa, nyt on jonkun muun vuoro. Saatko edes omaishoitotukea?
Muut läheiset eivät ymmärrä, kuinka raskasta tuo on. Siksi heidänkin pitäisi kokea sitä ja sen jälkeen kaikki järjestävät hoitopaikan. Sinulla ei edes ole lapsia siinä samalla huollettavana, ei eläimiä etkä ilmeisesti käy töissä. Voit vain kuvitella, millaista se on meillä, joiden pitää huolehtia pienistä lapsista ja eläimistä samalla kuin dementikosta, joka ei elä tätä päivää eikä vuorokausirytmiä ole ollenkaan.
Mieti joskus, onko se sädekehä, joka päätäsi puristaa vai onko sinulla sittenkin sarvet kasvamassa, kun päätäsi särkee.
Vierailija kirjoitti:
Olet ollut 3 viikkoa, nyt on jonkun muun vuoro. Saatko edes omaishoitotukea?
Muut läheiset eivät ymmärrä, kuinka raskasta tuo on. Siksi heidänkin pitäisi kokea sitä ja sen jälkeen kaikki järjestävät hoitopaikan. Sinulla ei edes ole lapsia siinä samalla huollettavana, ei eläimiä etkä ilmeisesti käy töissä. Voit vain kuvitella, millaista se on meillä, joiden pitää huolehtia pienistä lapsista ja eläimistä samalla kuin dementikosta, joka ei elä tätä päivää eikä vuorokausirytmiä ole ollenkaan.
Mieti joskus, onko se sädekehä, joka päätäsi puristaa vai onko sinulla sittenkin sarvet kasvamassa, kun päätäsi särkee.
Aika tylysti kirjoitettu.
Täällä on aika monta ketjua muistisairaudesta. Kannattaa lukea niitäkin, varmaan löytyy samaistumispintaa.
En tiedä, kait sitten mulla kävi "hyvä tuuri" äidin Alzhan kanssa - hänestä tuli pikemminkin iloinen kuin sulkeutunut tai aggressiivinen.
Kerroin jonkun ruokajutun, mitä yritin tehdä: epäonnistui, sanoi äidille, et en osannut, tuli sinua ikävä! :)
(siis se: "taitaa pojalla tulla vielä tuossa hommassa äitiä ikävä! :))
...