Lue keskustelun säännöt.
Eikö sinua inhota miehesi edellisen liiton lapset?
17.10.2025 |
Oletko sopeutunut asiaan vai leikitkö ydinperhe ttä?
Kommentit (78)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaiset naiset kyllä lentää omasta ja lasteni elämästä pellolle hyvin nopeasti.
Kyllä. Olen pari kertaa seurustellut miehen kanssa, jolla on lapsi(a) edellisestä suhteesta. Kummallakin kerralla asia on muodostunut mulle ongelmaksi. Lapsettomuus on niis nykyään ehdoton kriteeri.
Vierailija kirjoitti:
Miehellä ei ole lapsia.
Ollet tehnyt JÄRKEVÄN valinnan.
Vierailija kirjoitti:
No ei inhota, mitä hittoa nyt taas.
Miehen lapsi on ihan mahtava tyyppi. En ole ikinä halunnut omia lapsia, mutta tämä äitipuolihomma on kaikin tavoin win-win. Mun ei tarvinnut ikinä olla raskaana, synnyttää tai käydä läpi vauvavuotta mutta voin olla turvallinen aikuinen ihan mahtavan ihmistaimen elämässä. En tarvi biologista sidettä tunteakseni suojelunhalua lasta kohtaan.
Ymmärrän kyllä, miksi uusperheet on yleensä tuomittu epäonnistumaan mutta meidän tapauksessa homma rullaa sujuvasti. Toki miehen ex on myös täyspäinen ihminen jonka kanssa asioiden hoitaminen on helppoa. Nyt jo suunnitellaan tulevan Joulun viettoa yhdessä koko porukalla, minä ja mies, lapsi, miehen ex ja hänen puolisonsa sekä heidän yhteinen lapsensa, miehen sisaruksia sekä lapsen isovanhemmat ja serkut.
Että oikein miehen ex-kin? Oletteko savolaisia "piällysmiehiä?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt lapseton oikein tahtoo lähtee aisuriksi/lastenpiiaksi niin mikäs siinä.
Kivaahan se ruoka ja mulkkupalkalla hoitaa miehen 3 lasta ja huushollia ym.. 😝😝😝😅😅😅
Natalie.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä naiset on miehenkipeitä, jos lähtee suhteeseen, jossa miehellä on lapsia, joista nainen ei pidä.
Jotkut naiset lähtee varakkaan miehen mukaan. Pettyvät kun äijä tekeekin avioehdon. Siinä sitten on luikerteleminen pois siitä ilmaisen orjan osasasta...😁😁😁😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne kuvottaa. Siksi kurmotan ja välillä myös hakkaan heitä.
Ei inhota, mutta en heitä meille haluaisikaan. Ovat ylimääräisiä.
Minulla itselläni jo aikuiset lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuota, tä? Miksi eukkoani häiritsisi lapseni menneestä avioliitosta? M51
Ei ällötä. Ovat omillaan ja tulevat tänään syömään, en myöskään tee mitään ihmeempiä temppuja heidän eteen. Saas nähdä miten tilanne elää kun tullaan vanhoiksi, tuleeko ne auttamaan lumitöissä kun isänsä on vanha ja sairas? Kerrostaloon matka käy, jos ei kukaan pysty auttamaan vanhuksia sitten aikanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuota, tä? Miksi eukkoani häiritsisi lapseni menneestä avioliitosta? M51
isoimpana se, että joutuu hoitamaan ne hommat, jotka sinulle kuuluisivat, mutta et vain itse siivoa lasten jälkiä tai kasvata heitä.
itseäni häiiritsee eniten se, että muutenkin ylläpidän kosin siisteyttä, niin sitten kun lapset tulevat, niin joudun vielä enemmän täyttämään astianpesukonetta. Miehen pitäisi itse katsoa, ettei lapsista tule mitään jälkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle hyvin riittäisi että ois vain miehen lapset, ei tarvitse itse kärsiä raskaudesta ja synnytyksestä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on vain tämä ensimmäinen ja ainut liitto.
Sitäkö tässä kysyttiin?
No kyllä kysyttiin. Ei kannata heitellä kysymyksiä kaikille vaan rajata jos haluaa rajatun vastauksen.
Vierailija kirjoitti:
Oon miettiny tätä, että tästä syystä en taida olla valmis eron jälkeen uuteen suhteeseen, koska epäilen että sitä uutta ällöttäisi mun lapset.
Ota mut varoittavana esimerkkinä. Omat lapset siis jo tukevasti omillaan. Olin oman eroni jälkeen päättänyt, että en ala enää yhtään mihinkään lapsiarkeen, vain aikuisten suhde.
Mies 1: 21-vuotias poika, joka asui toisella paikkakunnalla, kun alettiin seurustelemaan. Yhtäkkiä poika ilmestyi isänsä luo ja jäi sinne. Kas, sepä olikin sekaantunut huumeisiin ymsyms. Pisti sitten isänsäkin elämän ihan sekaisin ja suhde kaatui siihen, kun en jaksanut sitä menoa ja miten mies mahdollisti pojan sekoilut. Poika mm varasteli isältään tavaraa ja vähintään kerran viikossa uhkasi mennä junan alle.
Mies 2 (eronnut exästä/lasten äidistä 6kk aiemmin): kolme alaikäistä (9-15v) kun alettiin seurustelemaan. Olin epäileväinen, mutta miesystäväni vakuutti, että lapsilla on toimivat vuoroviikot/viikonloput. Lisäksi sovittiin, etten osallistu mitenkään lasten asioihin tai miehen lapsiarkeen. Paskat. Lapset teki ihan miten itse halusivat, miesystävä oli ihan hermoraunio ja mä voin todella, todella huonosti, koska olin korvia myöten siinä, missä mun ei ikinä pitänyt olla. Lopulta mulla alkoi pää hajoilemaan niin pahasti, että lähdin lätkimään ja jötin sen sakin sekoilemaan keskenään.
Tarinan opetus? Jos et todellakaan halua mukaan lapsikuvioihin, älä edes harkitse suhdetta ihmisen kanssa, jolla on lapsia. Mitä pienempiä, sen pahempi soppa, mutta kyllä ne teinitkin osaa. Eikä se ole vaan ne lapset, jotka sekoittaa pakkaa, vaan koko lasten suku.
Mieti, haluatko olla se, joka joustaa aina, se, jolta kukaan ei kysy mitään tarpeista, se, jonka aikataulut määrää joku, jota ei ole valinnut elämäänsä, se, joka otetaan käyttöön, kun sattuu olemaan aikaa.
Nyt pysyn sinkkuna, mieluiten lopun ikäni.
Mitä ihmettä nyt taas. Eivät inhota, rakastan heitä. Ovat yhteisen lapsemme sisaruksia, miksi ihmeessä inhoaisin heitä?
tuolla tavalla varmaan kasvatat lapsesikin