Mietin vakavissani eroa vaimosta kun tämä sairastui vakavasti
Kesällä vaimolla todettiin krooninen sairaus ja heti päätettiin, että lapsen hankinta laitetaan jäihin koska halusin olla vaimon tukena ja oppia kaiken tästä kroonisesta sairaudesta joka tuli puskista. Kummankaan suvussa ei ole sairautta ja olen tässä tutkinut netistä mahdollista periytyvyyttä ja järkyttynyt entisestään. Minä haluan tulla isäksi terveelle lapselle, mutta en ole asiasta hiiskunutkaan vaimolle sanaakaan ja kesällä emme puhuneet lääkäreille mitään, että olimme yrittäneet lasta tuloksetta. Asia on nyt jäissä toistaiseksi. Minulla on puhtaat geenit ja jos olen itselleni täysin rehellinen niin rakkaus vaimoani kohtaan on hiipunut tuon tauti paholaisen vuoksi, vaikka en vaimoa syytä mistään ei hän tätä itselleen aiheuttanut. Vaikea asia ja terapiassa emme ole käyneet, koska ei se muuta asian laitaa. Erotako vaiko ei? Vaimon kanssa aletaan hiljakseen päästä jaloilleen sairauden toteamisesta ja minä syyllistän itseäni koska tunnen väärin. Olen tukena vaikka vaimo hoitaa ja lääkitsee itse itsensä.
Kommentit (54)
Tässä elämää nähneenä tulee lähinnä mieleen, että voi olla ajan kysymys milloin itsellesi putkahtaa joku sairaus.
Vierailija kirjoitti:
Tässä elämää nähneenä tulee lähinnä mieleen, että voi olla ajan kysymys milloin itsellesi putkahtaa joku sairaus.
Ja tuolla asenteella karma voi olla harvinaisen bitch. Puhtaat geenit - my ass.
Ruoho ei ole sen vihreämpää aidan toisella puoella. Usko pois.
Laita nyt vain kaikki energiasi tähän avioliittoon, jonka olet Jumalan edessä solminut. Ajattele vaikka avioliittoasi puutarhana, jonka puutarhuri sinä olet. Mitä enemmän laitat aikaa ja vaivaa sen hoitamiseen, sitä kukoistavammaksi se muuttuu. Kun laiminlyöt sen, se kuihtuu.
Jos et ole valmis laittamaan aikaasi tähän, niin miten luulet että olisit yhtään sen kurinalaisempi uudessakaan suhteessa? Onni ja tyytyväisyys löytyy sinun sisältäsi, ei aidan toiselta puolelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä elämää nähneenä tulee lähinnä mieleen, että voi olla ajan kysymys milloin itsellesi putkahtaa joku sairaus.
Ja tuolla asenteella karma voi olla harvinaisen bitch. Puhtaat geenit - my ass.
Ja uudella vaimolla saattaa sitten olla ties mitä muita sairauksia ja vaivoja. Tai uusi vaimo on uskoton tai epäkunnioittava.
No ainakin nyt se, että sinulle ei ole puhtaat geenit. Kenelläkään ei ole. Me jokainen kannamme joidenkin perinnöllisten sairauksien periytyvyttä geeneissämme. Tilanteessasi rakkaus ja elämän arvosi nyt punnitaan. Täydellistä elämää on kenenkään meistä turha odottaa.
Kun lapsia ei vielä ole, ja niitä toivoisit, niin eroaisin jos kyseessä on vakava sairaus.
Pystyykö vaimosi saamaan lapsia? Tai hoitamaan jos saa? Perinnölliset sairaudet pystytään nykyään alkioista näkemään, joten sikäli pystyisitte terveitä lapsia tuon sairauden osalta saamaan. Lähinnä vaimosi sairaus siis ongelma, ei lapsi
Aloittaja, et ole vielä henkisesti aikuinen. Ehkä ero on paras ratkaisu vaimosi kannalta, koska eihän hän saa sinulta kuitenkaan oikeaa tukea. Enkä halua syyllistää. Olet vaan jäänyt keskenkasvuiseksi.
Oletkos sä na...i? Hyi hitto. Puhtaista geeneistä puhui vain Adolf H.
Mielestäni sinun pitää erota. Vaimon takia. Vaimo ansaitsee miehen, joka rakastaa häntä. Sinä et rakasta enkä tuomitse sitä tai mitään mutta anna vaimollesi elämä ja lähde.
Ehkä teet erolla palveluksen vaimolle. Tapaa vielä jonkun henkisesti kypsän aikuisen.
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsia ei vielä ole, ja niitä toivoisit, niin eroaisin jos kyseessä on vakava sairaus.
No todellakin. Ei noin päävikainen mies ole toivottava geenienjatkaja. Heittäisi lapsensakin uuniin jos piltti sairastuisi. Auta armias millainen appiukko tuollaisesta kuoriutuisi!
"puhtaat geenit"... ei kenenkään geenejä testata useimpien harvinaisten perinnöllisten sairauksien osalta. Ei siitä ole koskaan mitään takuuta. Kiinnostaisi tietää mikä sairaus. Niitäkin on erilaisia. Osa ei vaikuta elämään mitenkään helpolla hoidolla esim. hemakromatoosi.... sitten osa sairauksista on tappavia kun taas osa vammauttaa. Osa sairauksista myös tarvitsee viallisen geenin kummaltakin vanhemmalta periytyäkseen lapselle sellaisena, että lapsi sairastuu. Suosittelisin, että olet yhteydessä perinnöllisyysneuvontaan, jos asia mietityttää.
Säälittävä bait, mutta silti. Mun äidillä oli kimara sairauksia, mutta en perinyt mitään. Epäilenpä siis, että olette vaimosi kanssa pikkuserkkuja, jolloin sairauksien periytyvyys nousee. Kantsii siis erota, ja tehdä lapset kaukausemman sukulaisen kanssa. Tai mielellään ei-sukulaisen
Moni eroaa pienemmästäkin syystä. Tottakai eroat ja koitat rakentaa sellaisen elämän minkä olet halunnut. Perheen perustaminen on varmasti ollut yks isoin syy mennä naimisiin. En minä ainakaan haluaisi jos sairastun että kumppanin elämä alkaisi pyöriä vain mun sairauden ympärillä, ei se olisi minustakaan sama suhde johon on aikoinaan päädytty.
Kauheeta kuinka tunteeton mies olet.
Itse sairastuin 8v sitten krooniseen sairauteen, joka voi edetä.
Silloinen mies ei ymmärtänyt ollenkaan, kun voin huonosti. Erosimme. Nykyään voin hyvin sairauteni kanssa. Exälläni on nyt sydänvika. Karma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä elämää nähneenä tulee lähinnä mieleen, että voi olla ajan kysymys milloin itsellesi putkahtaa joku sairaus.
Ja tuolla asenteella karma voi olla harvinaisen bitch. Puhtaat geenit - my ass.
Saksassa oli vastaavia ajatuksia 1930-luvulla.
Minkälainen mies hylkää vaimonsa, tämän sairastuttua? Haluatko todella olla tämä ns. mies?
Entä luuletko, että kukaan nainen haluaa tapailla miestä, joka on jättänyt vaimonsa tuosta syystä? Päätyy vielä itsekin samaan tilanteeseen..
Lupasitko rakastaa niin myötä- ja vastoinkäymisissä?