Voiko olla ettei kukaan tykkää jostain ihmisestä?

Up

Jos olet mukava muille niin silloin sinusta yleensä pidetään. Jo tuossa lyhyessä aloituksessasi kuitenkin jo ehdit haukkua puheliaita ihmisiä pälpättäjiksi. Sen kyllä aistii kun joku on katkera tai seläntakanavihaaja.

Aloita itse itsestäsi tykkääminen.

Et ennen huomaa, että muutkin tykkäävät, koska työnnät sen ajatuksen ja tunteen pois.

Kyllä sinusta tykätään.

Se pitää vain sallia. 

Minulla on sama juttu, aina ollut. Jotenkin herätän kaikissa aina negatiivisia tunteita vaikka käyttäydyn hyvin muita kohtaan. Erakoksi sitä on sen seurauksena tullut. Onneksi eläimet tykkää minusta niin en ihmisseuraa niin tarvitsekaan. T

Kyllä kaikilla joku on, joka tykkää. Mutta siinä, kuinka suosittu kukin on, voi olla isojakin eroja.

>> mun ujous on monelle ongelma. Musta ei pidetä sen takia... Tarviiko kaikkien olla niitä pälpättäjiä? <<

Ei tarvitse. Olen itsekin ujohko ja mielelläni hiljaa isossa porukassa.

Mutta jos pidät muita pälpättäjinä, niin meinaatko, etteivät ihmiset muka vaistoa sitä, että sinä et oikein pidä heidän pälpättämisestään..? Voi siis olla kysymys ihan siitäkin, että ihmiset vaistoavat ne sinun oikeat ajatukset heistä ja karttavat sinua sen takia. Sanotaan, että "niin metsä vastaa kuin sinne huutaa". Kannattaa siis koittaa kehittää parempaa asennetta muihin ja vasta sitten vetää johtopäätöksiä siitä, mikä muiden ongelma on sinun suhteesi. Voi olla, ettei se liity alkuunkaan ujouteesi ja puhumattomuuteesi, vaan negatiivisuuteesi muita kohtaan, jonka muut alitajuisesti tajuavat, vaikka koittaisit sen negatiivisuutesi salata.

Olen asperger nainen. Ja kun en oikein osaa juoruta ja puhua pahaa muista selän takana. Niin yleensä minä sitten lopulta saan lokaa niskaan.

Vierailija kirjoitti:

Aloita itse itsestäsi tykkääminen.

Et ennen huomaa, että muutkin tykkäävät, koska työnnät sen ajatuksen ja tunteen pois.

 

Kyllä sinusta tykätään.

Se pitää vain sallia. 

"Aloita itse itsestäsi tykkääminen."

Nimenomaan. Niin minä olen tehnyt. Alkoi itsetunto kummasti nousta, kun alkoi olla sinut itsensä kanssa. Nykyään tykkään itsestäni, vaikka minusta ei joku tykkäisi. Toki edelleen voin loukkaantua jostain, mutta se ei muuta sitä, ettenkö silti tykkäisi itsestäni.

Raaka totuushan on, että muutos lähtee itsestä. Muita ei voi muuttaa, mutta itseään voi. Ja oman muutoksen kautta saattavat ne ympärillä olevatkin alkaa muuttua. Tai vähintäänkin itse alkaa voida paremmin.

Kyllä voi, minusta ei pidä kukaan, ei edes omat lapseni.

Jos haluat, että muut hyväksyvät sinut sellaisena kuin sinä olet, niin kai sentään sinunkin pitää siinä tapauksessa ne muut hyväksyä sellaisina kuin he ovat?

Voi olla jos on ihan päällekustu haavan lehti

Vierailija kirjoitti:

Jos olet mukava muille niin silloin sinusta yleensä pidetään. Jo tuossa lyhyessä aloituksessasi kuitenkin jo ehdit haukkua puheliaita ihmisiä pälpättäjiksi. Sen kyllä aistii kun joku on katkera tai seläntakanavihaaja.

Niin aistii myös sen jos hiljaisemmista ei pidetä. Kyllä mä yritän olla ystävällinen muille, ehkä mä sitten en ole. Eikä mua haittaa muiden jorinat jos ystävystyvät paremmin. Mulla ehkä sitten huono itsetunto kun eka ajatus on että musta ei pidetä. Ja tunnistankin sen itsessäni. Sitä on vain hirveän vaikea korjata, yrittänyt oon. 

Ap