Mitä tekisit, jos seurustelukumppani halvaantuisi ja joutuisi pyörätuoliin?

Seurustelukumppanin kanssa en jatkaisi. Avo/aviopuolison kanssa todennäköisesti jatkaisin. 

itse en luultavasti jatkaisi suhdetta, jos yhteisiä lapsia ei ole ja suhde kestänyt muutenkin noin vähän aikaa. Toki mulla omat lapset sen verran pieniä, että ajattelen asiaa siitä näkökulmasta, kuinka arki toimisi lasten ja halvaantuneen puolison kanssa. mikäli kyseessä kahden aikuisen välinen suhde, jossa ei lapsia tai lapset isoja, tilanne voisi olla eri.

En jatkaisi suhdetta, koska en olisi valmis uhrauksiin, mitä toisen pyörätuolissa oleminen vaatisi kumppanilta. 

Näin naisena arvelisin ettei tuo haittaisi mikäli tärkein seurusteluväline, kullinsa pysyisi naintikunnossa. Ikää jo tullut sen verran etten jaksaisi joka ilta baariin tms. munametsälle.

Makustelisin tilannetta pidempään, siinä käytäisiin varmaan puolin ja toisin kaikenlaista vaihetta läpi. Aika näyttää, miten suhteelle käy.

Jos rakastan, jään, jos en, lähden. Yksinkertaista.

Se oikean kanssa jatkaisi ehkä. Jos ei ole oikea, ehkä päästäisi jatkamaan toisen kanssa elämää. Tai jos onkin itse se tarvitseva.

Vierailija kirjoitti:

Näin naisena arvelisin ettei tuo haittaisi mikäli tärkein seurusteluväline, kullinsa pysyisi naintikunnossa. Ikää jo tullut sen verran etten jaksaisi joka ilta baariin tms. munametsälle.

"Naisena" kertoo 100% varmuudella, että kyseessä on mies. Näetkö muiden kertovan täällä sukupuolensa heti ensimmäisenä?

Katsoisin miten homma lähtee etenemään. Ongelma olisi, että kumppani ei pääsisi enää luokseni kylään vaan minä joutuisin käymään aina hänen luonaan. Yhteen en halua enää muuttaa tässä iässä vaan haluan pitää oman asuntoni. 

Vierailija kirjoitti:

Jos rakastan, jään, jos en, lähden. Yksinkertaista.

Juuri näin. Jos rakastaa, ei voi valita. Jos rakastaa, niin jää.

Vierailija kirjoitti:

Näin naisena arvelisin ettei tuo haittaisi mikäli tärkein seurusteluväline, kullinsa pysyisi naintikunnossa. Ikää jo tullut sen verran etten jaksaisi joka ilta baariin tms. munametsälle.

Voi hyvänen aika!

Siis ymmärsinkö oikein että jos sinun puolisosi halvaantuisi niin sinun suurin murheesi olisi että se on pääasia että kikkeli toimii?

Mitä tästäkin pitäisi ajatella....

Minä uskallan väittää että jos puoliso halvaantuisi ei hänellä varmasti olisi ensimmäisenä makuuhuonehommat mielessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos rakastan, jään, jos en, lähden. Yksinkertaista.

Juuri näin. Jos rakastaa, ei voi valita. Jos rakastaa, niin jää.

Mä koen, että jääminen voi joissain tilanteissa olla itsekästä, jos ap:lla on esim. pieniä lapsia. 

Tunnen pariskunnan jossa mies hyppäsi laiturilta pää edellä järveen ja halvaantui. Kädet jotenkin toimi, pyörätuolia sitten käyttää. Ovat yhdessä edelleen

Riippuu, mitä haluaa suhteelta ja mikä itselle on tärkeää. Jos tärkeää esim. yhdessä reissaaminen ja harrastaminen, hankaloittaa pyörätuoli sitä olennaisesti. Jos on kotona viihtyvää tyyppiä ja nauttii arjen rutiineista, ei välttämättä ole niin suuri katastrofi, kunhan arjen saa pyörimään omalla painollaan. Seksin suhteen täytyy tyytyä siihen, mitä vielä voi tehdä tai sitten sopia, että toinen saa hakea seksiä suhteen ulkopuolelta.

Jos itselleni kävisi noin, että halvaantuisin eikä olisi yhteisiä lapsia, asuntolainaa yms, varmaan sanoisin toiselle, että hän on vapaa lähtemään ja jatkamaan elämäänsä. En haluaisi sitoa toista elämään halvaantuneen kanssa.

Niin pitkä suhde, että sitten vaan muutettaisiin olosuhteet sopiviksi liikuntarajoitteiselle. Asunto ja auto menisi vaihtoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin naisena arvelisin ettei tuo haittaisi mikäli tärkein seurusteluväline, kullinsa pysyisi naintikunnossa. Ikää jo tullut sen verran etten jaksaisi joka ilta baariin tms. munametsälle.

Voi hyvänen aika!

Siis ymmärsinkö oikein että jos sinun puolisosi halvaantuisi niin sinun suurin murheesi olisi että se on pääasia että kikkeli toimii?

Mitä tästäkin pitäisi ajatella....

Minä uskallan väittää että jos puoliso halvaantuisi ei hänellä varmasti olisi ensimmäisenä makuuhuonehommat mielessä.

Miehenä vastaan viimeiseen lauseeseen. Kyllä olisi lähes ensimmäisenä makuuhuonehommat mielessä jos halvaantuisin. Kävelyn pystyy korvaamana pyörätuolilla, mutta millä korvaat seksin?

Aviopuolisoni/lasteni isän kanssa tottakai jatkaisin. Olemme olleet yhdessä 15vuotta ja rakastan häntä mielettömästi. Hänen kanssaan olisin kyllä varmasti jatkanut tuon 2vuoden jälkeenkin, koska olin jo silloin niin rakastunut. Jonkun muun kanssa ehkä en.. en pyörätuolin takia, vaan koska elämä olisi vaikeutunut niin paljon ja persoonakin ehkä muuttunut jne.

Jos jatkatte, niin ottakaa siittiöitä talteen! Pyörätuolissa istuvilla ne nimittäin usein huononevat, koska istutaan kokoajan ja kivekset ovat liian lämpimässä ja jotain.. ystävä joutui käyttämään lahjasoluja, kun miehensä oli ollut vuosia pyörätuolissa ja omia siittiöitä ei oltu pakastettu.

Vierailija kirjoitti:

Niin pitkä suhde, että sitten vaan muutettaisiin olosuhteet sopiviksi liikuntarajoitteiselle. Asunto ja auto menisi vaihtoon.

Mitä se halvaantunut uudella asunnolla ja autolla tekisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin naisena arvelisin ettei tuo haittaisi mikäli tärkein seurusteluväline, kullinsa pysyisi naintikunnossa. Ikää jo tullut sen verran etten jaksaisi joka ilta baariin tms. munametsälle.

Voi hyvänen aika!

Siis ymmärsinkö oikein että jos sinun puolisosi halvaantuisi niin sinun suurin murheesi olisi että se on pääasia että kikkeli toimii?

Mitä tästäkin pitäisi ajatella....

Minä uskallan väittää että jos puoliso halvaantuisi ei hänellä varmasti olisi ensimmäisenä makuuhuonehommat mielessä.

Miehenä vastaan viimeiseen lauseeseen. Kyllä olisi lähes ensimmäisenä makuuhuonehommat mielessä jos halvaantuisin. Kävelyn pystyy korvaamana pyörätuolilla, mutta millä korvaat seksin?

Seksiä voi harrastaa muutenkin kuin yhdynnässä. Onhan muitakin terveydellisiä juttuja, jotka voivat seksiin vaikuttaa, mutta sitten täytyy etsiä tavat joilla vielä onnistuu.