Onko elämäsi mennyt niinkuin olet suunnitellut?
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Päin v***ua enimmäkseen. Olen kuitenkin hyväksynyt sen ja yritän olla niistä muutamasta asiasta kiitollinen, jotka ovat hyvin.
Sama paitsi enää ei ole niitä pariakaan hyvin olevaa asiaa. Ei tässä enää voi kuin lähteä katto päältä ja sitten onkin mennyt aivan kaikki.
Hyvä kysymys joka sai miettimään että olenko koskaan varsinaisesti suunnitellut elämääni kauheasti eteenpäin. Siis sillä tavalla että pyrin tavoitteeseen C joka vaatii että ensin saavuta asian A ja sen kautta B:n joka johtaa sitten C:hen.
Ennemminkin olen aina joka elämänvaiheessa katsonut ne silloin käsissä olevan kortit ja valinnut niistä. Se on sitten johtanut seuraavaan elämänvaiheeseen jossa taas olen katsonut että mitäs nyt on tarjolla.
Lopputulos on ollut kyllä aika lailla minun näköiseni elämä mutta ei minulla vaikka 20 vuotiaana ollut mitään suunnitelmaa siitä millaista elämäni on viisikymppisenä.
Jokseenkin. Vaikka onhan siinä pikku mutkia ollut matkan varrella. Toisaalta ei minulla varsinaisesti mitään suunnitelmaa ollut.
Suhteellisen älykkäänä ja onnekkaana kaikki on sujunut helposti, ponnistelematta ja menestyksekkäästi. Olen tienannut aina hyvin. Lapset sain kasvatettua ja pärjäävät erinomaisen hyvin omillaan. Tervekin olen. Avioliittokkin pysynyt kasassa.
Voisi sanoa, että olen onnellisten tähtien alla syntynyt menestynyt alisuoriutuja.
Ei todellakaan, oikeastaan miltään osin. Ainoa asia mikä vastaa lapsuuden-varhaisaikuisuuden haaveita on se, että lapsia ei ole, mutta niitäkin olisin tuossa kahdenkympin loppuvuosina ja kolmikymppisenä halunnut. Sain kyllä koulutuksen yhdeltä toiveisiini kuuluvista aloista, mutta en töitä, joten nykyään teen hommia lähinnä laskujen maksamiseksi. Terveyden en ehkä koskaan odottanutkaan olevan hyvä, joten se oletus on toteutunut vaikka toki olisin iloisempi, jos olisin ollut nuorena väärässä. Toisaalta, olen elänyt ehkä mielenkiintoisemman elämän kuin nuorena kuvittelin. Vuosiin mahtuu kaikenlaista kuten elämistä useammassa eri maassa, mitä ei nuorena odotuksiin kuulunut.
Ei, mutta paljon paremmin kuin mitä osasin odottaakaan.
Olen saanut elämältä lähes kaiken sen mitä toivoinkin. Nyt nelikymppisenä kärsinkin sitten jonkinlaisesta haavetyhjiöstä ja elämä tuntuu tosi puisevalta.