Onko elämäsi mennyt niinkuin olet suunnitellut?

Ei, valitettavasti. Paljon huonommin. 

Oikeastaan on mennyt paljon paremmin kuin odotin.

Ei ole, koen olevani "jäljessä" 10 vuotta. Tällä hetkellä minulla on hyvä työpaikka hyvin työllistävältä alalta. Tämä vasta toisen yliopistotutkinnon myötä. Eka tutkinto oli valintana täysi huti (vaikka senkin piti olla työllistävä ala mutta ehkä minä olin vain niin surkea) ja se valmisti pitkäaikaistyöttömäksi. Onneksi alan vaihto onnistui. Hieman harmittaa etten tajunnut nykyistä alaa jo nuorena. Lapset jäi hankkimatta vaikka kaksi lasta siinä kolmekymppisenä oli nuoruuden ajatuksissa. Olin niin näköalaton ikävuosina 27-32 joten se jäi ja sitten aloinkin taas opiskelijaksi. 

On ja ei. Löysin täysin yllärinä aivan mahtavan työn 23-vuotiaana, työn johon en koskaan olisi voinut kuvitellakaan pääseväni. Olin päättänyt jo teininä että hankin lapset alle 30-vuotiaana, se toteutui. 

Sitten sairastuin ja menetin työni. Työelämän suhteen on ollut melko rämpimistä, koska sairaudessa on hyviä ja huonoja aikoja. Olen ollut elämässäni enemmän sairauslomalla kuin töissä. Ei mennyt kuten suunnittelin. Mutta sitten taas, olen saanut asua maalla, kuten aina olen halunnut.

Parisuhde on ollut paljon huonompi mitä olisin toivonut, mutta yhdessä ollaan saatu kaikki suuret haaveet toteutettua vielä lasten aikuistuttuakin. Sellaisetkin joista luulin, ettei koskaan toteudu. 

Elämä täytyy elää nyt.

Ei tämä aina ihan maaliin menee. Vähän semmoista humalaisten mökkitikkaa, että tikat kiertää keskustaa. Osa on maassa pystyssä niin kuin siellä olisi joku eri peli menossa. 

Ei.

On tullut onnen hetkiä ja karvaita pettymyksiä, sairautta, läheisten ennenaikaisia kuolemia.

En ole koskaan tehnyt elämänsuunnitelmaa, olen vain elänyt ja ihan mukavasti on mennyt.

Kuten ap sanoi, ei sinne päinkään. :D

Ei, asioita on mennyt pieleen niin surrealistisella tavalla että vähän naurattaakin. Onneksi tajusin jo polvenkorkuisena lapsena elämän olevan järjestään epäreilua, keskityn hyvään ja siihen mihin voin vaikuttaa ja nautin elämästäni mahdollisuuksien mukaan 😆

Ei todellakaan!

Köyhän duunariperheen lapsena ei osannut edes haaveilla kaikesta siitä mitä olen saanut ja kokenut!

Ainoat haaveeni mitä muistan lapsuudesta olivat paljon lapsia ja käynti Carcassonnen linnassa (kuva oli n vuonn 65 muropaketin kyljessä).

Linnaan en ole vielä päässyt mutta lapsia sain 4. 

Kaikki tavoitteet saavutettu ja ylitetty.

Ei todellakaan ole mennyt, mutta ihan tyytyväinen olen silti! 

En suunnitellut paljon mitään, mutta koissain kohdin olisin toivonut parempaa. 

Ei, koska en ikinä olisi voinut kuvitellakaan, että tulen elämään näin mahtavan elämän.

Lapsuudenkotini oli köyhä ja siellä osattiin lytätä alas henkisesti. Kun pääsin pois, muutin oman asennoitumiseni elämään täysin päinvastaiseksi ja nyt viisikymppisenä tuntuu, että olen saanut kuunkin taivaalta, niin upeaa elämää on saanut elää. Ja tuntuu, että kaikki hyvä vaan lisääntyy koko ajan.

Olen joutunut muuttamaan suunnitelmiani monta kertaa. Joten ei ja juu. Elämäni ei ole sellaista, mitä teini-iässä suunnittelin. Olosuhteet ovat muuttuneet moneen otteeseen, niihin on sopeuduttu ja tehty uusi suunnitelma. Liikaa ei kannata suunnitella, mutta nyt olen ollut sillä polulla millä haluan jo pidempään. Otetaan vastaan avoimin mielin mitä elämä tuo eteen.

Ei oikeastaan ollenkaan. Kasvoin köyhässä ja kouluttamattomassa perheessä. Mitään tulevaisuudenuskoa ei meille maalailtu paitsi isän hyväksi on sanottava, että hän sentään toisti lausetta "sinusta voi tulla mitä vain".

Näköalattomuus vaivasi pitkään ja elin siinä köyhyyskuplassa vielä aikuisenakin. En puhu pelkästään rahasta vaan siitä kapeasta elämästä. Lapsia en suunnitellut hankkivani, mutta yksi minulla on. Hänen syntymänsä herätti minut arvostamaan itseäni ja haluamaan itselleni parempaa. Kun näin miten tärkeä olen vauvalle, se oli mullistavaa.

Haaveilin elämästä ulkomailla, mutta olen silti onnellinen täällä Suomessa, omassa talossa. Asia josta en osannut edes haaveilla. Omakotitalot oli rikkaille.

Ei ole mennyt sitten vähääkään niin kuin nuorena suunnittelin ja ajattelin. On mennyt joissakin asioissa huonommin ja joissakin paremmin kuin olisin halunnut. Osa ajattelemistani asioista ei ole toteutunut lainkaan, mutta toisen kautta on tapahtunut myös sellaisia asioita, joita en ikinä olisi osannut ajatellakaan tapahtuvan minulle.

Kun se, että lähikauppa uudistettiin ja remontoitiin tyystin ja se tuntuu mahtavalta uudelta asialta, vähän kuin olisi asuinkorttelia vaihtanut, niin siitä tietää, ettei järin paljon hyvää tapahdu juuri nyt elämässä. 🤭

Vierailija kirjoitti:

Ei ole

Haaveet kaatuu.