Lue keskustelun säännöt.
Älykkyys ja kyvykkyys on nykyään tabu
16.10.2025 |
Opiskelen yliopistossa unelma-ammattiini ja olen kokenut opinnot kuormittavina. On ollut vaikeuksia suoriutua deadlineista, mikä selittyy osin nykyajan kiireisellä opiskelutahdilla. Kuitenkin moni vuosikurssilainen on suoriutunut näistä tehtävistä hyvin tuloksin sen suuremmin kärsimättä.
Olen monesti pohtinut, että voisiko minulla olla adhd, kun tehtävien tekemiseen on ollut vaikea keskittyä ja siksi eteneminen on yleensä viivästynyt. Ajatus adhd:sta aluksi sai minulle paremman olon, sillä vaikeudet selittyisivät silloin jollain diagnoosilla, eikä esimerkiksi älykkyyden tai kyvykkyyden puutoksella. Kuitenkin näin jälkikäteen olen miettinyt miksi tämä älyn riittämättömyys olisi niin kauhea asia itselleni. En siis koe olevani tyhmä, mutta opinnot vaativat kenties hieman keskivertoa korkeampaa älykkyyttä.
Mietin voisiko tämä adhd-diagnosoinnin yleisyys olla sidoksissa yliopisto-opiskelijoiden määrän lisääntymiseen. Veikkaan, että monelle on vaikea myöntää itselleen, että rahkeet eivät yksinkertaisesti riitä saman tasoiseen opiskelutulokseen kuin kurssikavereilla. Miksi älykkyydestä ei ikinä puhuta näissä adhd-keskusteluissa? Eihän kukaan älykkyydelleen tai sen puutteelle mitään voi, miksi siis hävetä sellaista piirrettä, mihin ei voi vaikuttaa?
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis hetkinen, ap tuli tänne kertomaan, ettei oikein pärjää opinnoissaan koska mahdollisesti ei ole älykäs, ja sen jälkeen alkoi floodaamaan linkkejä miesten ylivertaisesta älykkyydestä.
Mitå seuraavaksi? Meneekö ap korjauttamaan sukupuolensa vai tyytyykö hän paistattelemaan sukupuolensa menestyksessä?
Ap tässä, tulin vähän myöhässä paikalle. Tuo sukupuolipakottaja on joku muu kuin minä. Minua ei kiinnosta tämä sukupuolten välinen älykkyysero, vaan nimenomaan se, että miksi älykkyydestä ja lahjakkuudesta usein vaietaan näissä työssä ja opinnoissa suoriutumista käsittelevissä keskusteluissa.
Yksi kommentoija nosti hyvän pointin perfektionismista, ja se lienee myös olennainen osa tätä ilmiötä. Olen jossain määrin perfektionisti ja tämä osaltaan selittää turhautuneisuuttani opinnoissani. Veikkaan sen ja yhteiskunnan suorituskeskeisyyden selitt
Eikö tuo kuvailemasi ero ole prosessinopeuden ja kristallisoituneen älykkyyden ero? Itse en usko monien älykkyyksien teoriaan (sosiaalinen älykkyys, praktikaalinen älykkyys erikseen jne.) mutta nämä kaksi älykkyyden ulottuvuutta ovat uskottavia. Nopeus ei ole ainoa älykkyyden muoto, vaan on myös älykkäitä, joilla prosessointi on hieman hitaampaa, mutta yhdistely tehokasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Eikö tuo kuvailemasi ero ole prosessinopeuden ja kristallisoituneen älykkyyden ero? Itse en usko monien älykkyyksien teoriaan (sosiaalinen älykkyys, praktikaalinen älykkyys erikseen jne.) mutta nämä kaksi älykkyyden ulottuvuutta ovat uskottavia. Nopeus ei ole ainoa älykkyyden muoto, vaan on myös älykkäitä, joilla prosessointi on hieman hitaampaa, mutta yhdistely tehokasta."
Kiitos tästä kommentista, en ollut tietoinen näistä kahdesta älykkyyden kategoriasta. Nyt kun vähän luin asiasta, tämä vaikuttaa minusta järkeenkäyvältä.
- ap
Kyllä se oikeasti auttaa menestymään testissä, että harjoittelee tekemään kuviotehtäviä. Tehtävissä haettava logiikka on tietyntyyppistä ja kaavamaista ja jos ei ole juurikaan ollut tekemisessä matematiikan ja geometrian kanssa ja ratkonut äo-testimaisia pähkinöitä, taktiikka voi olla hakusessa aluksi mutta paranee harjoituksessa jonkin verran.
Kritiikki koskee sitä, että jotkut kulttuurit ovat enemmän altistettuja testin suosimalle tyylille, ja testi myös sulkee ulkopuolelle esimerkiksi älykkäitä, joilla on hahmotukseen liittyvä vajavaisuus, mikä ei sinänsä liity älyyn. Yleisesti ottaen testin tulokset voivat silti olla paikkansapitäviä suurimmalle osalle ja korreloida juuri vaikka tulotason kanssa.