Lue keskustelun säännöt.
Älykkyys ja kyvykkyys on nykyään tabu
16.10.2025 |
Opiskelen yliopistossa unelma-ammattiini ja olen kokenut opinnot kuormittavina. On ollut vaikeuksia suoriutua deadlineista, mikä selittyy osin nykyajan kiireisellä opiskelutahdilla. Kuitenkin moni vuosikurssilainen on suoriutunut näistä tehtävistä hyvin tuloksin sen suuremmin kärsimättä.
Olen monesti pohtinut, että voisiko minulla olla adhd, kun tehtävien tekemiseen on ollut vaikea keskittyä ja siksi eteneminen on yleensä viivästynyt. Ajatus adhd:sta aluksi sai minulle paremman olon, sillä vaikeudet selittyisivät silloin jollain diagnoosilla, eikä esimerkiksi älykkyyden tai kyvykkyyden puutoksella. Kuitenkin näin jälkikäteen olen miettinyt miksi tämä älyn riittämättömyys olisi niin kauhea asia itselleni. En siis koe olevani tyhmä, mutta opinnot vaativat kenties hieman keskivertoa korkeampaa älykkyyttä.
Mietin voisiko tämä adhd-diagnosoinnin yleisyys olla sidoksissa yliopisto-opiskelijoiden määrän lisääntymiseen. Veikkaan, että monelle on vaikea myöntää itselleen, että rahkeet eivät yksinkertaisesti riitä saman tasoiseen opiskelutulokseen kuin kurssikavereilla. Miksi älykkyydestä ei ikinä puhuta näissä adhd-keskusteluissa? Eihän kukaan älykkyydelleen tai sen puutteelle mitään voi, miksi siis hävetä sellaista piirrettä, mihin ei voi vaikuttaa?
Kommentit (43)
Niinhän se on, mutta jos otat diagnoosin niin saat nippuloita ja nappuloita millä voit tehostaa metaboliikkaasi toimimaan toivotulla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kopsasitko ai-tekstin tänne ilman kappalejakoja?
Jotkut ihmiset osaavat tuottaa tekstiä. Maailma on täynnä kirjoja, minkä kanssa ai:lla ei ole mitään tekemistä.
Tuosta kuvaajasta selviää, miksi johtajat on miehiä ja miksi miehien kuuluu saada enemmän palkkaa.
Fakta: Miesten älykkyysjakauma on laajempi.
Seuraus: Käytännössä kaikki erittäin älykkäät ovat miehiä.
Tutkimus:
Ulster Institute for Social Research:
https://www.researchgate.net/publication/309120677_Sex_differences_in_i…
Tulos:
Men showed greater variability than women on the Full Scale IQ
Lausuma:
Dr Paul Irwing, a senior lecturer in organisational psychology at Manchester University:
"There are 30 times the number of men with an IQ of 170-plus as there are women."
https://www.independent.co.uk/news/education/higher/dr-paul-irwing-ther…
Osittain se johtuu siitä, että kaikki huippuälykkäät ovat käytännössä miehiä. Katso kuvaaja yllä. Kyllä, miehistä on suurempi osa myös vammaisia, mutta vammaiset eivät saa palkkaa.
Vierailija kirjoitti:
Johtuisikohan tämä siitä että miehillä on vähemmän sukupolvien traumoja ja masennusta johtuen vaikka siitä ettei miehet joudu pakkonaitetuiksi, mielisteiljöiksi, synnyttämään tai kärsimään kuukautisista. Lapset ja hoivatyön tunnetaakka myös tuhoaa naisten potentiaalia älykkyyteen.
Tosiaan stressi ja hengenvaara laskevat älykkyyttä. Jos nainen loistaa miestä paremmalla älyllä, se on nyrkki naamaan ja nainen stressitilaan, niin mies saa taas loistaa. Arvatkaa mistä tiedän? Kasvoin veljen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutkimusten mukaan usko älykkyyteen pysyvänä, staattisena geneettisesti määräytyvänä ominaisuutena heikentää ihmisen suoriutumista. Tämä on pitkään tunnettu ilmiö psykologiassa. Ihmiset jotka uskovat menestymisen johtuvan vain geeneistä, lannistuvat helposti, eivätkä ole suuntautuneita ongelman ratkaisuun ja uuden oppimiseen. Usko siihen, että lahjakkuus on puhtaasti geneettistä, on myös täysin hatusta vedetty. Jo Thomas Eddison sanoi, että lahjakkuuden taustalla 1 % innostusta ja 99 % kovaa työtä. Nykyisenä ADHD-diagnoosien aikakautena kuvitellaan, että on epänormaalia ponnistella kovasti. Insipraation pitäisi riittää, eikä kovaa työtä pidetä normaalina. Jos sellaista joutuu tekemään, on jotenkin viallinen ja vähintäänkin ADHD. Suurin osa ihmisistä on keskinkertaisia ja selvitäkseen korkeakouluopinnoista, on tehtävä enemmän tai vähemmän kovaa työtä. Jos näin ei olisi, kyse ei olisi korkeakouluopinnoista. Kova työ ja sinnikkyys eivät ole merkki heikkolahjaisuudesta tai siitä, että ihmisellä olisi jokin häiriö. Se on useimmiten kaiken syvällisen oppimisen edellytys. Oppiminen on hidasta, aikaa vievää ja vaativaa etenkin, jos haluat oikeasti ymmärtää oppimasi.
Niin
Niissä joiden ÄO on 120 tai yli
On jo 2 kertaa enemmän miehiä kuin naisia
Ei heille löydy kaikille älykästä naista
"Dr Paul Irwing: 'There are twice as many men as women with an IQ of 120-plus"
https://www.independent.co.uk/news/education/higher/dr-paul-irwing-ther…
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On itsestään selvää, että ihmiset joilla on matala ÄO, ovat suuremmassa vaarassa jäädä köyhiksi
Vierailija kirjoitti:
Niin
Niissä joiden ÄO on 120 tai yli
On jo 2 kertaa enemmän miehiä kuin naisia
Ei heille löydy kaikille älykästä naista
"Dr Paul Irwing: 'There are twice as many men as women with an IQ of 120-plus"
https://www.independent.co.uk/news/education/higher/dr-paul-irwing-ther…Ap
Älykkäännä naisena (>135) en halua miestä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älykkäät tienaavat enemmän rahaa!
Ovat rikkaita!
Steeper at the top: cognitive ability and earnings in Finland and Norway
https://academic.oup.com/esr/article/41/3/329/7658521?login=false
Älykkäät blondit saavat mahansa pömpöttämään
Te muut jäätte ilman ja kohtunne kuihtuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On itsestään selvää, että ihmiset joilla on matala ÄO, ovat suuremmassa vaarassa jäädä köyhiksi
Juurikin näin 👍
Ap
Vierailija kirjoitti:
On itsestään selvää, että ihmiset joilla on matala ÄO, ovat suuremmassa vaarassa jäädä köyhiksi
Mutta jos on myös korkea eq niin silloinkin riski on suuri. Esimerkiksi miljardöörejä, jotka olisivat tehneet omaisuutensa eettisesti, ei juuri ole. Jos vetää oman moraailnsa rajan vaikkapa orjuuttamiseen, niin ei voi edes sijoittaa. Rahaa ei tehdä eettisesti. Ja siinä missä on matlu-älyä mutta ei tunneälyä, on psykopaatti. Psykopaatti ei ymmärrä sielunelämää tai sen hintaa, että satuttaa ja tuhoaa muita. Tunneälykäs, empaattinen, jopa spirituaalinen ymmärtää. Korkea äly ei silloin suuntaudu henkilökohtaisen voiton tavoitteluun.
Ylipäätään liiallinen resurssien haaliminen kertoo vakavasta tunne-elämän traumasta. Jos voit luottaa siihen, että saat jokapäiväisen leipäsi ja viihdykkeesi ja olla köyhä, tunne-elämäsi on terve. Jos taas tarvitset 5 tsiljardia rahaa voidaksesi rentoutua tai pystyäksesi esimerkiksi perustamaan perheen, olet traumatisoitunut. Tuollaista traumaa ei myöskään korjaa se rajaton määrä resursseja, vaan he haalivat aina vaan entistä enemmän ja enemmän. Lopulta myös panoja ja vaimoja on vaan enemmän ja enemmän. He ovat ahneita, kyltymättömiä, ja tämä on traumaperäistä käytöstä. Samoin kuin hoardaajilla on köyhyystrauma. Matlu-äly on näistä molemmista erillinen asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinpä, tasa-arvon takia miehen täytyy olla kuin nainen.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki opettajat tietävät että oppilaissa ja heidän oppimiskyvyissä on valtavia synnynnäisiä eroja.
Ne oppilaat, joilla on monia oppimisvaikeuksia, ovat oikeasti heikkolahjaisia. Heillä on laaja-alaisia oppimisvaikeuksia nykykielellä. On vain tabu puhua tästä aiheesta, koska matala älykkyys on tabu. Siitä ei mielellään psykologikaan puhu. Pieni prosentti oppilasjoukosta on lukihäirioisiä, niitä joilla matikka takkuaa tai on hahmotuksen häiriötä, mikä voikin vaikuttaa oppimiseen.
Vierailija kirjoitti:
Siis hetkinen, ap tuli tänne kertomaan, ettei oikein pärjää opinnoissaan koska mahdollisesti ei ole älykäs, ja sen jälkeen alkoi floodaamaan linkkejä miesten ylivertaisesta älykkyydestä.
Mitå seuraavaksi? Meneekö ap korjauttamaan sukupuolensa vai tyytyykö hän paistattelemaan sukupuolensa menestyksessä?
Ap tässä, tulin vähän myöhässä paikalle. Tuo sukupuolipakottaja on joku muu kuin minä. Minua ei kiinnosta tämä sukupuolten välinen älykkyysero, vaan nimenomaan se, että miksi älykkyydestä ja lahjakkuudesta usein vaietaan näissä työssä ja opinnoissa suoriutumista käsittelevissä keskusteluissa.
Yksi kommentoija nosti hyvän pointin perfektionismista, ja se lienee myös olennainen osa tätä ilmiötä. Olen jossain määrin perfektionisti ja tämä osaltaan selittää turhautuneisuuttani opinnoissani. Veikkaan sen ja yhteiskunnan suorituskeskeisyyden selittävän tätä nykyajan ADHD-diagnosointia. Myöskään töiden ja arjen sirpaleisuus tuskin helpottaa asiaa, saati mittava sosisaalisen median selaaminen.
Ja haluan vielä täsmentää, että en pidä itseäni vähä-älyisenä, vaan koen tavoitteideni vaativan korkeampaa tai erilaista älykkyyttä. En pidä älykkyystestejä kovin luotettavana keinona mitata aivojen prosessointikykyä, on yksi ja sama onko ÄO 120 vai 123, mutta pääpiirteittäin se antaa osviittaa yksilön kyvystä prosessoida tietoa.
Tunnistan muissa ihmisissä älykkyyden kykynä prosessoida nopeasti suuria kokonaisuuksia tietoa, johon en itse esimerkiksi pysty, vaan tarvitsen sen tiedon tekstinä eteeni, jotta voin sitten rauhassa analysoida sitä. Itse puolestani osaan muodostaa vaivatta yhteyksiä asioiden välillä, siis sellaisia, mihin moni näistä älykkäänä pitämäni ihmisistä eivät pysty. Eli tällainen ns. looginen älykkyys voi kaiketi ilmetä monella tavalla.
Ps. Olen ilahtunut nähdessäni näin paljon myös ihan fiksuja vastauksia.
Tässä on perää, aivot on plastinen elin ja sen toimintakykyyn voi vaikuttaa. Väitän kuitenkin, että nykyinen opiskelukulttuuri on merkittävästi kiireisempää kuin vuosikymmeniä sitten. Mallilukujärjestyksien mukaan kanditutkintoon tulisi käyttää kolme vuotta ja maisteriin kaksi, eli opinnot ovat vääjäämättä tiiviimmät ja kiireisemmät kuin ennen, jolloin ne kestivät tyypillisesti 7-10 vuotta. Nykyäänkin on mahdollista suorittaa opinnot pidemmän kaavan kautta, mutta silloin opiskeluoikeutta tulee pidentää ja siihen tarvitaan erilaisia selvityksiä.
En väitä etteikö asenne työskentelyyn ja opiskeluun olisi muuttunut ns. laiskemmaksi kuin aikaisempina vuosikymmeninä, mutta uskallan väittää, että myös noilla rakenteellisilla muutoksilla olisi myös vaikutusta tähän. Olen lähes varma, että tämä hosumista muistuttava opiskelu on töiden kriteerien laskemiseen ja opiskelijoiden kuormittuneisuuteen.
On myös huomioitava se tosiasia, että korkeakoulupaikkoja on tarjolla huomattavasti enemmän kuin koskaan aikaisemmin, eli yliopistoihin vääjäämättä pääsee myös opiskelijoita, joilla ei ole yhtä hyvät valmiudet opintoihin kuin vuosikymmeniä sitten. Eli tämä kenties liittyy myös tähän aloituksen aiheeseen, jossa omaan opiskelumenestykseen etsitään kuumeisesti syitä diagnooseista ajattelematta sitä mahdollisuutta, että omat lahjat eivät välttämättä riitä sille tasolle mihin haluaisi pääsevän.
En aliarvioi kovan työn merkitystä opinnoissa ja työelämässä. En kuitenkaan kiistäisi sitä tosiasiaa, että on valtavasti ihmisiä, joiden ei tarvitse paiskia yhtä paljon töitä sisäistääkseen tarvittavat asiat. Kun sitä sisäistettävää asiaa on valtava määrä, sitä työtä on tehtävä aivan valtavasti, jolloin keskittyminen käy monella vaikeaksi, eli on helppo epäillä ADHD-diagnoosia.
- ap
Vastasin ylemmässä kommentissani tähän kommenttiin:
Tutkimusten mukaan usko älykkyyteen pysyvänä, staattisena geneettisesti määräytyvänä ominaisuutena heikentää ihmisen suoriutumista. Tämä on pitkään tunnettu ilmiö psykologiassa. Ihmiset jotka uskovat menestymisen johtuvan vain geeneistä, lannistuvat helposti, eivätkä ole suuntautuneita ongelman ratkaisuun ja uuden oppimiseen. Usko siihen, että lahjakkuus on puhtaasti geneettistä, on myös täysin hatusta vedetty. Jo Thomas Eddison sanoi, että lahjakkuuden taustalla 1 % innostusta ja 99 % kovaa työtä. Nykyisenä ADHD-diagnoosien aikakautena kuvitellaan, että on epänormaalia ponnistella kovasti. Insipraation pitäisi riittää, eikä kovaa työtä pidetä normaalina. Jos sellaista joutuu tekemään, on jotenkin viallinen ja vähintäänkin ADHD. Suurin osa ihmisistä on keskinkertaisia ja selvitäkseen korkeakouluopinnoista, on tehtävä enemmän tai vähemmän kovaa työtä. Jos näin ei olisi, kyse ei olisi korkeakouluopinnoista. Kova työ ja sinnikkyys eivät ole merkki heikkolahjaisuudesta tai siitä, että ihmisellä olisi jokin häiriö. Se on useimmiten kaiken syvällisen oppimisen edellytys. Oppiminen on hidasta, aikaa vievää ja vaativaa etenkin, jos haluat oikeasti ymmärtää oppimasi.
Vierailija kirjoitti:
..
Vielä selvemmin asia on nähtävissä esim urheilussa. Ihmiset haluaa ajatella että genetiikalla olis isokin ero, silti urheilussa olympialaisissa mestareita tulee kaikkialta puolilta maailmaa, ja ratkaisevin tekijä on valmennus ja oikea harjoittelu, ei geenit. Tai jos eroja eri väestönryhmien välillä on, ne on aivan pieniä
Aivan! Tasoryhmät kouluun takaisin. Vaaditaan lapsille kunnon opetusta, tarpeeksi haastetta ja mittaroivia arvosanoja!
Kopsasitko ai-tekstin tänne ilman kappalejakoja?