Mikä mua oikein vaivaa? Olen alkanut teloa itseäni joka päivä
Joka päivä osuu käsi, tai jalka johonkin, kolhin itseäni, tulee naarmuja, mustelmia, tai pudottelen tavaroita.
Tämä alkoi noin 4 kuukautta sitten. Oli kuormittava elämänvaihe ja paljon kaikenlaista meneillään. Alkuun laitoin väsymyksen ja ylikuormituksen piikkiin ja ajattelin, että se menee ohi, kun palaudun. Olen nukkunut tosi hyvin nyt, pitkiä yöunia, levännyt paljon ja energiat alkaa pikkuhiljaa palautua, mutta tämä omituinen kolhiminen ei lopu ja se alkaa huolestuttaa itseäni. En normaalisti ole kömpelö ja olen elämäni aikana vuosia harrastanut hyvää motoriikkaa ja koordinaatiota vaativia lajeja.
Tämmöistä ei myöskään ole aiemmin itselleni koskaan tapahtunut, vaikka stressiä, kuormitusta ja huonoja yöunia on ollut ennenkin. Mitä tämä oikein on? Olenko voinut unissani tiedostamatta saada jonkun aivoverenkierron häiriön ja aivovamman, onko tämä psykologista, jotain syvälle sisälle sullottua itsevihaa, joka pulppuaa pinnalle tällä tavoin, vai onko kyse yhä vaan väsymyksen oireisto? Missä vaiheessa lääkäriin? Kellään muulla ollut tämmöistä ja menikö se ohi?
Kommentit (56)
Mulla tuli iän myötä toisinaan vastaavaa. Ei meinaa oven karmit välillä riittää, kun törmäilen.. tai sitten oven kahvoihin, että jäi ikäviä mustelmia käsivarsiin (kipeitä). Semmoinen koordinaatio, ettei ihan osu, kompuroin ja tosiaan pudottelen tavaroita.
Esimies otti mut puhutteluun, ei toruakseen vaan kyselläkseen, että mikä on, onko kaikki hyvin.. ? Mikä tilanne miehen kanssa? Käykö käsiksi? - oikeesti järkytyin, että mun miehestä edes tuommoista epäiltiin. Eihän häntä töissä tunneta, että on maailman empaattisin ja suloisin ihminen. Kerroin tuon esimiehelleni ja hän sitten pahoitteli, mutta on huolissaan, kun mä olen niin "unessa" koko ajan ja paikat mustelmilla. Hajamielinen, poissaoleva.
Menin lääkäriin, eikä nyt noineen mitään pahempaa löytynyt. Otettiin verikokeita ja teki testejä. Ehkä tosiaan stressiä, töissä oli kiire aika, kuten joka vuosi... mutta ehkä se vaan nyt sitten iän myötä oli alkanut vaikuttamaan.
Noita vaiheita tulee ja menee. En koko ajan ole kömpelö, että jotenkin mä sen sitten väsymykseen ja stressiin liittäsin omalla kohdallani. Seuraavaksi on tulossa uniapnea tutkimukset..
Vierailija kirjoitti:
Mulla tuli iän myötä toisinaan vastaavaa. Ei meinaa oven karmit välillä riittää, kun törmäilen.. tai sitten oven kahvoihin, että jäi ikäviä mustelmia käsivarsiin (kipeitä). Semmoinen koordinaatio, ettei ihan osu, kompuroin ja tosiaan pudottelen tavaroita.
Esimies otti mut puhutteluun, ei toruakseen vaan kyselläkseen, että mikä on, onko kaikki hyvin.. ? Mikä tilanne miehen kanssa? Käykö käsiksi? - oikeesti järkytyin, että mun miehestä edes tuommoista epäiltiin. Eihän häntä töissä tunneta, että on maailman empaattisin ja suloisin ihminen. Kerroin tuon esimiehelleni ja hän sitten pahoitteli, mutta on huolissaan, kun mä olen niin "unessa" koko ajan ja paikat mustelmilla. Hajamielinen, poissaoleva.
Menin lääkäriin, eikä nyt noineen mitään pahempaa löytynyt. Otettiin verikokeita ja teki testejä. Ehkä tosiaan stressiä, töissä oli kiire aika, kuten joka vuosi... mutta ehkä se vaan nyt sitten iän myötä oli alka
No ei kyllä tuommoinen ihan normaaliltakaan kuulosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla löyty iso kalloluun sisäinen kasvain. Ei siis aivokasvain, mutta iso möykky aivojen ulkopuolella. Kömpelyys kaikessa tekemisessä oli itä ensimmäinen oire.
Nyt on kaikki ok, koska se leikattiin. Mutta ole tiukkana terveydenhuollossa. En meinannut saada edes aikaa magneettikuvaukseen. Sitten vihdoin sai, kun kaksikin saattajaa oli vastaanotolla.
Ja erikoissairaanhoidossa oli sitten erinomainen toiminta.
Kuinka nopeasti sinulle tuli oireita ja voitko välillä paremmin sen kanssa? Ap
Meningeooma on hidas kasvamaan ja oireet tulivat vähitellen.
Ensimmäisenä oli kävelyn huonontuminen jo vuosi ennen diagnoosia.
Olotila vaihteli, mutta loppujen lopuksi meni niin pahaksi, että tutkittiin ja leikattiin.
Kognitiivisetkin kyvyt heikkenivät vauhdilla viimeisinä kuukausina ennen leikkausta. En pystynyt enää esim. tekemään ristikoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla löyty iso kalloluun sisäinen kasvain. Ei siis aivokasvain, mutta iso möykky aivojen ulkopuolella. Kömpelyys kaikessa tekemisessä oli itä ensimmäinen oire.
Nyt on kaikki ok, koska se leikattiin. Mutta ole tiukkana terveydenhuollossa. En meinannut saada edes aikaa magneettikuvaukseen. Sitten vihdoin sai, kun kaksikin saattajaa oli vastaanotolla.
Ja erikoissairaanhoidossa oli sitten erinomainen toiminta.
Kuinka nopeasti sinulle tuli oireita ja voitko välillä paremmin sen kanssa? Ap
Meningeooma on hidas kasvamaan ja oireet tulivat vähitellen.
Ensimmäisenä oli kävelyn huonontuminen jo vuosi ennen diagnoosia.
Olotila vaihteli, mutta loppujen lopuksi meni niin pahaksi, että tutkittiin ja leikattiin.
Kognitiivisetkin kyvyt heikkenivät vauhd
Hmmm. Itsellä vointi heikkenee ja paranee vuorotellen. Toissailtana ratkaisin yhden hankalan ongelman, josta en ollut ihan varma pystynkö siihen lainkaan. Eli jossain määrin aivot kaiketi yhä toimii. Ap
Onko mahdollista, että vaihdevuodet olisi alkaneet? Ne selittää molemmilla sukupuolilla. Hormonitoiminta hidastuu, susta tulee mummo/pappa. Se ei onneksi ole lopullista, mutta joudut hetken kärsimään. Olojen heilahtelu liittyy hormonitoiminnan heilahteluun.
Mulla on tota kun kossupullo alkaa olemaan tyhjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin on tuota ja huomaan että liittyy kiireeseen ja väsymykseen. Vaikka tuntuu että olet alkanut palautua niin keho ei välttämättä ole.
Okei, kiitos tästä. Tämmöistä ei vaan itselläni ole koskaan aiemmin ollut ja vaikka tuntuu, että olen ihan levännyt ja kunnossa, niin silti vaan jatkuu. Eilen tuli naarmu käsivarteen, tänään kolhaisin lantion tuolin selkänojaan. Tämä vaan tuntuu todella omituiselta ja jopa pelottavalta oireelta. Ap
Oletko kiukkunen jollekin tai johonkin? Silloin tulee noita kolhuja
Varmasti on paljon padottua kiukkua ja turhautumista sisällä, sitäkin. Olin liian pitkään tekemisissä rajattomien ihmisten kanssa. Ja se ajoi minut palamaan täysin loppuun. Ap
Ainoa ihan selkeä fyysinen oire, joka tässä on ollut on toisen korvan ajoittainen vihlominen ja se menee jatkuvasti lukkoon. Ehkä sekin vaikuttaa tasapainoon? Korva ei ole tulehtunut eikä siinä ulkoisesti ole mitään kummallista, korvakäytävää vaan satunnaisesti vihloo. Ap
Minulla ainakin mielentila vaikuttaa paljon siihen, paljonko kolhin itseäni. Hermostuneena, stressaantuneena, kiukkuisena tai ajatuksissani ollessa varsinkin kolhin itseäni koko ajan.
Tarkistuta ferritiiniarvo. Mulla oli matala ja oli kaikennäköistä oiretta mm. mustelmia ja tavaroiden tiputtelua. Oireet vähentyny ku arvo rautakuurilla parantunu.
Tällä palstalla joka vaivaan tyrkytetään avuksi ferritiininarvon mittaamista. 🤭
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla joka vaivaan tyrkytetään avuksi ferritiininarvon mittaamista. 🤭
Ehkä uskot sitten, kun itse koet.
Vierailija kirjoitti:
Tarkistuta ferritiiniarvo. Mulla oli matala ja oli kaikennäköistä oiretta mm. mustelmia ja tavaroiden tiputtelua. Oireet vähentyny ku arvo rautakuurilla parantunu.
No mutta mitäs sitten, kun mikään rautavalmiste ei sovi. Ferritiini on tosi huono, alle 10, mutta hemoglobiini on hyvä eikä lääkäri sen takia suostu kirjoittamaan lähetettä infuusioon ja on myös kohonnut riski saada allerginen reaktio infuusiosta, niin se ei senkään osalta ole hyvä idea. Millä sitä rautakuuria sitten toteutetaan?
Minkä vuoksi sulle ei rautavalmisteet sovi? Itse olin varmaan onnekas, kun eka valmiste ok pientä ajoittaista pahoinvointia lukuunottamatta. Mullakin oli hemog. ok, mutta ferritiini 9, nyt se on noin 50 ja olo paljon parempi. Ennen rautakuurin kokeilua alkoi jo vähän huolestuttaa, kun oli tosi herkkää hengästymistä, aivosumua, muistamattomuutta ja kömpelyyttä. Lisäksi erilaisia kipuja eri paikoissa, mm. korvissa. Ja paljon muitakin oireita, en jaksa kaikkia luetella. Mut rautakuurin myötä poistunu/lieventyny.
Uskon että liittyy kuormittavasta tilanteesta palautumiseen.
Mulla on ollut viimeiset neljä kesää henkisesti raskaita, ja ekat kolme niistä sujui aina loppua kohden niin, että refluksitautini paheni selkeästi. Mutta neljäntenä puhkesikin sitten autoimmuunitauti. Se alkoi oireilla ihan samaan aikaan kuin refluksikin aiemmin.
Koitan kai sanoa, että myös keho kärsii psyykkisestä stressistä.
Vierailija kirjoitti:
Ainoa ihan selkeä fyysinen oire, joka tässä on ollut on toisen korvan ajoittainen vihlominen ja se menee jatkuvasti lukkoon. Ehkä sekin vaikuttaa tasapainoon? Korva ei ole tulehtunut eikä siinä ulkoisesti ole mitään kummallista, korvakäytävää vaan satunnaisesti vihloo. Ap
Ootko huomannut että kuulo olisi huonontunut?
Vierailija kirjoitti:
Minullakin on tuota ja huomaan että liittyy kiireeseen ja väsymykseen. Vaikka tuntuu että olet alkanut palautua niin keho ei välttämättä ole.
Kannattaa ajatella tilannetta kuin koneen tallennustila olisi täynnä. Silloin se toimii kankeasti. Jostain pitää päästää tai päästä irti, että toiminta palaa entiselleen.
Jos muistan oikein, niin stressi ja henkinen kuormitus voi laskea sitä ferritiiniarvoa, ainakin jossain näin väitettiin muistaakseni. Itsellänikin oli pitkään henkisesti kuormittavaa aikaa ja sitten vielä läheisen ihmisen menetys ennen kuin vointi romahti melkein kerralla totaalisesti.
No en ole ylipainoinen. Kun tämä alkoi pikemminkin päinvastoin. Ja olen lisännyt myös liikuntaa ja jumppailen vähän joka päivä, kun ajattelin, että ehkä se auttaa palauttamaan koordinaatiota. Ap