Onko ohuet hiukset sinulle häpeän aihe?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti hiusten volyymi on geneettiinen ominaisuus. Äidilläni erittäin kauniit, paksut hiukset - isällä taas ohuet. Mitäpä tuohon voi muuta sanoa, kuin että tuuheatukkaiset, tehkää parempia valintoja, niin saatte onnellisempia lapsia.

No jaa. Sama tilanne meilläkin (edesmenneillä) vanhemmilla. Sisareni sai sen paksun ja pitkän tukan ja minä ohuen ja hennon. Sitä huolimatta minä olen onnellinen ja tyytyväinen elämääni, sisko sairastellut vakavasti, nytkin uusiutunut syöpä ja nuoruudesta asti ollut pahoja mielenterveys/ihmissuhdeongelmia. Ja ikuinen masennus. Surullista jos jonkun onni ja onnellisuus on kiinni hiusten laadusta.

Kylläpäs tarinan keksit! Harkitse ennemmin peruukkia.

Se on inkkelin tukka nuorena lähtenyt mutta onhan sulla kuitenkin edes neitsyys tallella. On sekin jo saavutus.

Se on asia, jolle ei voi tehdä yhtään mitään, jos on geneettistä. Olen käyttänyt tuhansia euroja asian korjaamisyyrityksiin (pillerit, shampoot, öljyt ym.), mutta joutunut toteamaan, ettei auta mitään.

Nyt vaihdevuosi-iässä ohentunut entisestään, kasvuvaihe lyhentynyt ja katkeilu lisääntynyt, mutta olen hyväksynyt asian, jolle ei kerta itse voi mitään, ja keskittynyt ioitsemaan siitä, mikä taas itsellä on hyvää: iho ja kynnet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti hiusten volyymi on geneettiinen ominaisuus. Äidilläni erittäin kauniit, paksut hiukset - isällä taas ohuet. Mitäpä tuohon voi muuta sanoa, kuin että tuuheatukkaiset, tehkää parempia valintoja, niin saatte onnellisempia lapsia.

No jaa. Sama tilanne meilläkin (edesmenneillä) vanhemmilla. Sisareni sai sen paksun ja pitkän tukan ja minä ohuen ja hennon. Sitä huolimatta minä olen onnellinen ja tyytyväinen elämääni, sisko sairastellut vakavasti, nytkin uusiutunut syöpä ja nuoruudesta asti ollut pahoja mielenterveys/ihmissuhdeongelmia. Ja ikuinen masennus. Surullista jos jonkun onni ja onnellisuus on kiinni hiusten laadusta.

Kylläpäs tarinan keksit! Harkitse ennemmin peruukkia.

Voi kuule todellisuus on tarua ihmeellisempää! En edes kertonut kaikkea kun arvasin että jollekulle olisi epäuskottavaa. Miksi minä peruukin hommaisin kun ihan tyytyväinen olen hiusteni lisäksi elämääni? Toisin kuin se onneton paksuhiuksinen sisko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En häpeä. Ohuet ovat hiukset ja vaihdevuosissa tukkaa lähtikin reippaasti. Päänahka ei näy mutta ohut "liruhan" tuo on. Saa siitä silti kivan näköisiä kampauksia, tykkään pitää sen pitkänä/pitkähkönä, ja useimmiten kiinni. Kotona auki ettei ihan kulu rikki.

Sinulla ei taida olla tosi ohuet hiukset, jos niistä saa kivoja kampauksia. 

On ne. Mutta hiusdonitseilla, pinneillä ja klipseillä voi vähän huijata paksumman näköisiksi ja pesun jälkeen laittaa märkänä se donitsi tms niin kuivuu kiharalle ja näyttää tuuheammalta. Jos tekisin esim ponnarin on se nykyään sormeni paksuinen ja latvat ohuemmat eli ei todellakaan paksu. 

Osaako AP itse edes hävetä vähäjärkisyyttään? Vai onko liian tyhmä edes häpeämään?

Miksei AP mene leikkaukseen jossa saisi päähän edes vähän järkeä? Miksi olet laiminlyönyt oman sivistyksen noin pahasti?

Täällä ei kestetä, kun sanoo totuuden.

No kyllä minua hävettää, kun tukka on niin onneton liru. Syöpähoidot veivät kokonaan hiukset ja kulmakarvat, melkein silmäripsetkin. Ennen paksut ja tuuheat hiukset kasvoivat takaisin, mutta edelleen vuosienkin jälkeen hiukset ovat säälittävän ohuet ja päälaella on iso kalju kohta. Sitä sitten epätoivoisesti yritän hiuksilla kammata piiloon.

Peruukin hommasin, kun sain siihen maksusitoumuksen. Mutta peruukki hiostaa ja tuntuu muutenkin feikiltä, vaikka onkin todella aidon näköinen. Enemmän mua hävettäisi, jos joku huomaisi että mulla on peruukki. Niin että käyttämättä on jäänyt.

Syöpähoitojen aikana en kaljua hävennyt. Kuljin julkisillakin paikoilla kaljua, tai pidin päässä huivia. Mutta tätä nykytilannetta mä häpeän, kun tää tukka on niin kauhee. Ei kehtaa oikein mennä edes kampaajalle. Mihinkään pidennyksiin ei olisi edes varaa, eikä leikkaamisestakaan haluaisi maksaa. Tekisi mieli vaan leikata itse kaikki pois, ja olla kokonaan kalju. Vielä ei ihan uskallus riitä.

Kun olis tukkaa. Nelikymppinen papparainen olen.

Vierailija kirjoitti:

Täällä ei kestetä, kun sanoo totuuden.

 

Mikä on totuus?

Alopeciani on nyt hyvässä vaiheessa ja kaljuuntumista ei ole kuin parissa pienessä kohdassa, jotka voi kammata piiloon. Olen erittäin tyytyväinen ohuisiin hiuksiniini tällä hetkellä.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, millaista on olla ohuthiuksinen. Minulla on erittäin paksut hiukset, edesmenneellä äidillänikin oli erittäin paksut hiukset. Kyllä varmaan hävettää, jos päälaki paistaa, tunnen muutaman naisen joilla on niin ohuet hiukset.

Sinä et tiedä mutta oletat että ohuthiuksisia hävettää? kertoo vain ja ainoastaan omasta asenteestasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ei kestetä, kun sanoo totuuden.

 

Mikä on totuus?

Kerro nyt. 

Häpeä ei ehkä ole oikea sana, mutta onhan se jonkinlainen epävarmuustekijä. Pidän huivia, joten ihmisten ilmoilla ohuet hiukset eivät ole ongelma. Uusiin ihmisiin enemmän tutustuessa tulee kuitenkin hieman hankala olo, kun pitäisi olla ensimmäisiä kertoja paljain päin.