Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi olisi väärin valita kumppani ammatin perusteella?
16.10.2025 |
Ei tietenkään pelkästään ammatin perusteella, mutta kyllähän tuo on tärkeä osatekijä. Jos vaikka ajatellaan kansainvälisen yrityksen johtajaa ja siivoojaa kumppaneina, mitä yhteistä tällaisella pariskunnalla oikeasti olisi ja miten he ymmärtäisivät toisiaan? Tuossahan on jo todennäköisesti valtava ero ihmisen arvomaailmassa, sosiaalisissa piireissä ja elämäntyyleissä ylipäätään. Samaten, esimerkiksi vegaani eläinoikeusaktivisti tuskin omaa samaa arvomaailmaa kuin turkistarhaaja. Tai joku rauhanturvaaja tekee vaarallista työtä ja joutuu olemaan todella paljon kotoa mikä takuuvarmasti vaikuttaa yhteiselämään.
Kommentit (99)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko joku väittänyt sen olevan väärin? Jokainen saa itse määrittää omat kriteerinsä.
Aika moni tällä palstalla on ainakin väittänyt, että on pinnallista.
Minusta se ei ole pinnallista, vaan juuri päin vastoin. Pinnallista on ihastua ulkonäköön. Pinnallista on etsiä kaunista naista tai komeaa miestä. Se on sitä pintaa. Sen sijaan ammatti kertoo ihmisen sisäisestä maailmasta, ihmisen kiinnostuksen kohteista, arvoista, unelmista, lahjoista. Muusikko, kuvataiteilija, luonnontieteilijä, sairaanhoitaja jne. Kaikki ovat erilaisia ihmisiä, jotka ovat lähteneet opiskelemaan tai tekemään asioita, joita he pitävät tärkeinä ja kiinnostavina. Ammatti on iso osa ihmistä. Me annamme työllemme ison osan elämästämme. Jos
Yleensä näissä tapauksissa ihmiset kritisoi sitä että on huonompia ja parempia töitä. Paremmuus järjestykseen laittamista kutsutaan elitismiksi ja se haisee tunkkaiselle. Kunhan on jossain töissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä näissä tapauksissa ihmiset kritisoi sitä että on huonompia ja parempia töitä. Paremmuus järjestykseen laittamista kutsutaan elitismiksi ja se haisee tunkkaiselle. Kunhan on jossain töissä?
Minä en ymmärrä ajattelua, että työ on vain työtä. Eikä se ole elitismiä. Minä en esim kokisi kauppatieteilijää tai asianajajaa kovin kiinnostavana ihmisenä, koska he ovat lähteneet opiskelemaan minusta aika materialistista alaa. Sen sijaan luonnontieteilijät, kirjallisuutta opiskelleet ja vaikkapa historiaa opiskelleet ovat ihmisiä, joihin on kiva tutustua, ja joiden ajatukset kiinnostavat.
Parisuhde ei ole hyväntekeväisyyttä. Arvostan hyvin monenlaisia töitä. Mutta minulla on oikeus jakaa sänkyni vain sellaisen ihmisen kanssa, jonka aivoja pidän aidosti kiehtovina. Mieheni sanoi minun olevan sapioseksuaali. Se on ihan ok.
Miehet etsivät käytöstä ja naiset etsivät geenejä. Tämä on pariutumisen perussääntö.
Naisille asetettu rima on niin alhaalla, että naisen tarvitsee vain sanoa jotain kivaa miehistä, ja hän on jo muita edellä.
Naiset vertaavat käytöstä geeneihin siten, että rinnastavat nämä toisiinsa vaatien mieheltä geenejä vastineeksi käytöksestä.
Nainen ei ahmi kaikkia herkkuja eikä turpoa ihan mahdottomaksi = Naisen mielestä tämä oikeuttaa hänet yli 190cm mieheen tai vaihtoehtoisesti nainen rinnastaa lihavat naiset ja lyhyet miehet, vaikka lyhyellä miehellä olisi adoniksen kroppa
Joskus naiset saattavat myös rinnastaa oman karvojen ajelunsa miehen pornopenikseen.
Tässä vain on yksi erikoinen piirre.
Kun molemmat ovat ns. urallaan menestyneitä, pari sopii yhteen koska samanlaiset leikkivät parhaiten yhdessä.
Kun mies on urallaan ns. menestynyt ja nainen ei ole, pari sopii yhteen koska vastakohdat täydentävät toisiaan.
...mutta kun nainen on urallaan ns. menestynyt ja mies ei ole, tämä onkin aivan mahdoton yhtälö.
Kertokaapa naiset, mistä tämä mahtaa johtua? Ilmiötä tukevat vahvasti tilastot. Jo lapsettomien pariskuntien tuloerot ovat huomattavasti suuremmat kuin miesten ja naisten tuloerot keskimäärin.
Vierailija kirjoitti:
Tässä vain on yksi erikoinen piirre.
Kun molemmat ovat ns. urallaan menestyneitä, pari sopii yhteen koska samanlaiset leikkivät parhaiten yhdessä.
Kun mies on urallaan ns. menestynyt ja nainen ei ole, pari sopii yhteen koska vastakohdat täydentävät toisiaan.
...mutta kun nainen on urallaan ns. menestynyt ja mies ei ole, tämä onkin aivan mahdoton yhtälö.
Kertokaapa naiset, mistä tämä mahtaa johtua? Ilmiötä tukevat vahvasti tilastot. Jo lapsettomien pariskuntien tuloerot ovat huomattavasti suuremmat kuin miesten ja naisten tuloerot keskimäärin.
Niin. Älykäs mies on kiinnostavampi kuin tyhmä. Aikaansaava mies on kiinnostavampi kuin laiska. Ahkera ja tunnollinen mies on kiinnostava, kuin koulunsa laiminlyönyt. Mitä siinä on selittämistä?
Miksi ihmeessä naisen pitäisi kiinnostua tyhmistä ja laiskoista miehistä? Ja miksi älykkyyden arvostus olisi pinnallista?
Moni mies arvostaa naisten ulkonäköä. Se jos mikä on pinnallista. Älyn ja vastuuntunnon arvostus on minusta paljon fiksumpaa ja luonnollisempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehet etsivät käytöstä ja naiset etsivät geenejä. Tämä on pariutumisen perussääntö.
Naisille asetettu rima on niin alhaalla, että naisen tarvitsee vain sanoa jotain kivaa miehistä, ja hän on jo muita edellä.
Naiset vertaavat käytöstä geeneihin siten, että rinnastavat nämä toisiinsa vaatien mieheltä geenejä vastineeksi käytöksestä.
Nainen ei ahmi kaikkia herkkuja eikä turpoa ihan mahdottomaksi = Naisen mielestä tämä oikeuttaa hänet yli 190cm mieheen tai vaihtoehtoisesti nainen rinnastaa lihavat naiset ja lyhyet miehet, vaikka lyhyellä miehellä olisi adoniksen kroppa
Joskus naiset saattavat myös rinnastaa oman karvojen ajelunsa miehen pornopenikseen.
Tässä hyvä esimerkki siitä, miksi älyllä on väliä. Täysin järjetön soperrus pinnallisista ulkonäköasioista ja jostain ihme penisjutuista, joilla ei ole naisille yhtään mitään merkitystä. Miksi kukaan fiksu nainen olisi parisuhteessa ihmisen kanssa, jonka ajattelu on tällä tasolla? Siksi on ihan ok etsiä itselleen älykästä puolisoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko joku väittänyt sen olevan väärin? Jokainen saa itse määrittää omat kriteerinsä.
Aika moni tällä palstalla on ainakin väittänyt, että on pinnallista.
Minusta se ei ole pinnallista, vaan juuri päin vastoin. Pinnallista on ihastua ulkonäköön. Pinnallista on etsiä kaunista naista tai komeaa miestä. Se on sitä pintaa. Sen sijaan ammatti kertoo ihmisen sisäisestä maailmasta, ihmisen kiinnostuksen kohteista, arvoista, unelmista, lahjoista. Muusikko, kuvataiteilija, luonnontieteilijä, sairaanhoitaja jne. Kaikki ovat erilaisia ihmisiä, jotka ovat lähteneet opiskelemaan tai tekemään asioita, joita he pitävät tärkeinä ja kiinnostavina. Ammatti on iso osa ihmistä. Me annamme työllemme ison osan elämästämme. Jos
No, näinhän se on, mutta kun jotkut tuntuvat väärinkäsittävän, että ihmisen työ on yhtä kuin lompakon paksuus, vaikka kyseessä on nimenomaan arvomaailmasta ja persoonallisuudesta.
Ja toisaalta, miksei lompakon paksuuskin saisi olla osatekijä? Jos vaikka tykkää luksuselämäntyylistä, ulkona syömisestä, matkustelusta jne., niin ihan fiksua on valita sellainen kumppani, jonka kanssa näitä asioita voi tehdä eikä sellaista, jonka kanssa elämä on pelkkää hernekeiton syömistä. Ja tämä ei tarkoita sitä, että odottaa toisen maksavan sinun kustannukset, vaan sitä, että hän kykenee kustantamaan omansa, jos sinäkin pystyt maksamaan omasi. Lisäksi se, että kumppanilla on menestyvä ura, ei tarkoita sitä, että hänet olisi valittu pelkästään sen vuoksi. Menestyneiden joukosta on valikoitunut sellainen henkilö, jonka arvomaailma, huumorintajua ja persoonallisuus sopivat yhteen omien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä näissä tapauksissa ihmiset kritisoi sitä että on huonompia ja parempia töitä. Paremmuus järjestykseen laittamista kutsutaan elitismiksi ja se haisee tunkkaiselle. Kunhan on jossain töissä?
Minä en ymmärrä ajattelua, että työ on vain työtä. Eikä se ole elitismiä. Minä en esim kokisi kauppatieteilijää tai asianajajaa kovin kiinnostavana ihmisenä, koska he ovat lähteneet opiskelemaan minusta aika materialistista alaa. Sen sijaan luonnontieteilijät, kirjallisuutta opiskelleet ja vaikkapa historiaa opiskelleet ovat ihmisiä, joihin on kiva tutustua, ja joiden ajatukset kiinnostavat.
Parisuhde ei ole hyväntekeväisyyttä. Arvostan hyvin monenlaisia töitä. Mutta minulla on oikeus jakaa sänkyni vain sellaisen ihmisen kanssa, jonka aivoja pidän aidosti kiehtovina. Mieheni sanoi minun olevan sapioseksuaali. Se on ihan ok.
Mulla on jokseenkin samankaltainen arvomaailma. Arvostan lähes kaikkia töitä, mutta en halua kumppania, joka tekee mitä tahansa työtä. Minulle on tärkeää, että kumppani tekee työtä, joka tuntuu kiinnostavalta ja jonka arvot vastaavat omiani. On olemassa töitä, joita en toivo kumppanilleni, ja niitä löytyy sekä matalapalkka-aloilta että erittäin hyvin palkatuilla aloilla. Myös se, miten kumppani suhtautuu työhön, on tärkeää. Mies, joka suhtautuu työhön välinpitämättömästi eikä koe, että työn täytyy olla myös henkisesti merkityksellistä ja täyttävää, ei ole minulle sopiva.
Naiset pariutuvat mielummin lihaksikkaan vangin kanssa kuin laihan fyysikon, koska lihaksikkaalla vangilla on enemmän väkivaltapotentiaalista saatua valtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naiset pariutuvat mielummin lihaksikkaan vangin kanssa kuin laihan fyysikon, koska lihaksikkaalla vangilla on enemmän väkivaltapotentiaalista saatua valtaa.
Mistäs tiedät, et ole kumpikaan?
Mä valkkasin mun kumppanin ulkonäön ja luonteen perusteella. Hänen työpaikkansa on ihan sivuseikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naiset pariutuvat mielummin lihaksikkaan vangin kanssa kuin laihan fyysikon, koska lihaksikkaalla vangilla on enemmän väkivaltapotentiaalista saatua valtaa.
Mieheni on fyysikko, enkä ikinä koskisi valmiin edes pitkällä tikulla. Eli höpö höpö.
Ei mitään toiveita. Rakkaus valitsee. Ennen toivoin että naisella olisi D kupit. Sain semmoisen. Tuntuu kun istuisi eduskunnassa kokoajan. Hyvä valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naiset pariutuvat mielummin lihaksikkaan vangin kanssa kuin laihan fyysikon, koska lihaksikkaalla vangilla on enemmän väkivaltapotentiaalista saatua valtaa.
Luulenpa kovin, että lihaksikkaat vangit ja laihat fyysikot viehättävät jokseenkin eri demografioita.
Eihän se ammatti kerro ihmisestä loppujenlopuksi oikeastaan kovin paljoa. Itsekään en ole juurikaan kiinnostunut työstäni tai siihen liittyvistä asioista. Ihan palkan takia teen. En vapaalla mieti enkä puhu työstäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole väärin valita omaa puolisoaan minkään kriteerin mukaan, jokainen päättäkööt itse oli se sitten pituuden, painon, ulkonäön, rahan tai luonteen mukaan.
Öö, melko törkeää ja pinnallista antaa esim tuon painon vaikuttaa...
Miksi ihmeessä olisi pinnallista? Ainakin siis jos puhutaan merkittävästä ylipainosta niin kyllähän sellainen vaikuttaa jo ihan arjessa jaksamiseenkin ja henkilön terveyteen. Jos toinen kumppani haluaa harrastaa 10 km lenkkejä ja muuta urheilua yhdessä ja toinen vihaa liikuntaa ja haluaa vain mässyttää herkkuja niin eihän ne elämäntavat silloin ole yhteensopivat.
Minulla ainakin on sellaiset harrastukset, että tuskin kukaan miesystävä niihin lähtisi mm. baletti. Siksi on aivan sama, mitä kumppani tekee sinä aikana, kun liehun harrastuksissani. Vetäköön sipsejä sohvalla tai melokoon kajakkia. Samantekevää minulle. Kunhan omaa tietyn eettisen arvomaailman, niin tärkein on melkeinpä siinä.
Paras olis kun epäkäytännöllinen Helsinkiläismies löytäisi Lapinnaisen jolta ei mene sormi suuhun. Tässä olisi ideaa. Toisella pirusti rahaa ja toisella taitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntemani yliopiston pitkänlinjan matemaatikko on ollut naimissa siivoojan kanssa. Ovat onnellinen lapsiperhe. Mies on teoreetikko ja rouva käytännönläheinen.
Kyllä näitä poikkeuksiakin aina löytyy, mutta yleisesti ottaen noin suuri ero työkuvissa työ kyllä lisähaasteita suhteeseen.
Minä olen myös korkeakoulutettu ja teoreetikko. Vaimo on käynyt ammattikoulun ja on käytännöläheinen. On oltu jo 20+ vuotta yksissä.
Minä olen korkeakoulutettu teoreetikko sekä kädentaidoista valmistunut että amis ihmisläheiseltä alalta. Hoidan niin miesten kuin naistenkin työt ja siksi miehen ammatilla ei ole väliä.
Vierailija kirjoitti:
Naiset pariutuvat mielummin lihaksikkaan vangin kanssa kuin laihan fyysikon, koska lihaksikkaalla vangilla on enemmän väkivaltapotentiaalista saatua valtaa.
os tuntee vetoa lihaksikkaisiin miehiin, niin miksi ihmeessä kumppaniksi pitäisi ottaa vanki? Voihan sitä valita vaikka ammattiurheilijan. Tiedän myös monia akateemisesti koulutettuja miehiä, jotka käyvät salilla ja ovat lihaksikkaita.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä työ määrittää ihmistä aika paljon. Töissä vietetään suuri osa hereilläoloajasta, joten ei ole ihan sama, mitä ihminen tekee työkseen. Jos sitten on koko elämänsä vastentahtoisissa pätkätöissä, joita vihaa, kertoo sekin ihmisestä jotain, tosin silloin sillä ammattinimikkeellä ei ole mitään merkitystä.
Ja tietenkin rahalla on merkitystä - myönsi sitä itselleen tai ei. On ihanaa, jos siivooja ja ison firman johtaja rakastavat toisiaan ja heillä on yhteinen arvomaailma, fiksut ja kivat lapset ja mieluisat harrastukset. Mutta on myös totta, että siivooja ei yltäisi samanlaiseen elintasoa toisen siivoojan kanssa, joten hän myös hyötyy taloudellisesti toisen korkeammasta asemasta. Jos tämä hyötyminen tuntuu epätasa-arvoiselta, täytyy valita kumppani suurinpiirtein saman suuntaisesta tuloluokasta.
Ihmisellä voi myös vaihtua työ ja ammatti. Pitkän parisuhteen aikana voi kokea työttömyyttä, opiskella uuden ammatin tai ammatteja, yletä urallaan, jäädä eläkkeelle, sairastua tai joutua jopa työkyvyttömäksi. Jos parisuhde perustuu johonkin vahvempaan kuin työhön ja statukseen, se voi kestää tämän. Voi myös olla, että rahatilanne heittelee köyhyydestä runsaisiin ansioihin tai vaikkapa konkurssiin.
Tietenkin ihminen saa pitää sellaisia kriteerejä parinvalinnalleen kuin tahtoo. Ja jos valitsee kumppaninsa alunpitäen viehättävän ulkonäön tai paksun lompakon perusteella, niin voi tehdä, mutta tulevaisuus ratkaisee, onko pariskunnalla edellytyksiä pysyä yhdessä siksi, että he aidosti kunnioittavat ja rakastavat toisiaan, vai loppuuko suhde siihen, kun ulkonäkö murenee tai lompakko ohentuu.