Lue keskustelun säännöt.
Tylsä ketju, kerro vain tylsiä kuulumisia
15.10.2025 |
ja puuduttavia mielipiteitä.
Aiemmat tavallisten kuulumisten ketjut täyttyi häiriköistä, jankkaajista, kiroilijoista, haistattelijoista, ilkeilijöistä, viestien poistajista, seksistä ja muista intiimeistä asioista kirjoittajista, ilkkujista, lyttääjistä yms
Täällä tykätään katsoa, kun maali kuivuu. Kaalilaatikoista ja pelargonioista :)
Tule mukaan, sinä saman henkinen.
Kommentit (19970)
Pekka Pouta ennustaa, että nyt on tulossa ennätyslämmin syys-, loka-, marras-, joulu- ja tammikuu. Uskoisiko? Tietää sitten pimeätä loppuvuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin ahdistavaa unta aamuyöllä. Olisi pitänyt lähteä kouluun, mutta minulla oli kaikki tehtävät tekemättä pitkältä ajalta ja lukujärjestyskin oli hukassa. En tiennyt edes, mistä aloittaa. Onneksi heräsin.
Vierailija kirjoitti:
Taisivat olla amerikkalaisia kaikki sarjakuvat ennen, paitsi Kotiliedessä julkaistu Kieku ja Kaiku. Sen oli piirtänyt Asmo Alho ja kirjoittanut Mika Waltari. Näissä kertomuksissa oli aina jokin opetus lapsille. "Kissakin jää joskus hiirettä, jos se pitää liian kiirettä."
Hiiren pyydystys voi olla symboliikkaa. Olikohan Waltarilla mielessä pikaromanssi?
Vierailija kirjoitti:
Näin ahdistavaa unta aamuyöllä. Olisi pitänyt lähteä kouluun, mutta minulla oli kaikki tehtävät tekemättä pitkältä ajalta ja lukujärjestyskin oli hukassa. En tiennyt edes, mistä aloittaa. Onneksi heräsin.
"Olen unessa useasti sinun kaduillas, koulutie." runoili V.A. Koskenniemi. Ne kadut oli Oulussa.
Vierailija kirjoitti:
Taisivat olla amerikkalaisia kaikki sarjakuvat ennen, paitsi Kotiliedessä julkaistu Kieku ja Kaiku. Sen oli piirtänyt Asmo Alho ja kirjoittanut Mika Waltari. Näissä kertomuksissa oli aina jokin opetus lapsille. "Kissakin jää joskus hiirettä, jos se pitää liian kiirettä."
Oikeasti? Enpä tuotakaan tiennyt. Että Mika Waltari.
Olen muuten miettinyt joskus sellaistakin, että olikohan Mika kovinkin harvinainen nimi tuolloin? Minun tuntemani Mikat ovat syntyneet -70 luvulta alkaen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin ahdistavaa unta aamuyöllä. Olisi pitänyt lähteä kouluun, mutta minulla oli kaikki tehtävät tekemättä pitkältä ajalta ja lukujärjestyskin oli hukassa. En tiennyt edes, mistä aloittaa. Onneksi heräsin.
Ihmettelen, mistä painajaiset oikein syntyy. Usein näen unta, että tietty reseptilääke on lopussa, ei ole jäljellä haettavaa, en löydä viimeisiä muutamaa mistään tai unohdan ottaa monesti. Samaa käytävää kuljen edestakaisin etsien hoitajaa/lääkäriä/ jotain. Siis oikeasti aivan vieras paikka, mutta unessa toistuu. Koskaan oikeassa elämässä ei ole ollut minkäänlaista ongelmaa reseptien kanssa.
Toistuuko teillä muilla tylsillä sama painajainen? Vois tulla vaikka jatko-osa joskus!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tuurauksesta tuuraajille. Teette kohtuullisen hyvää työtä.
Teidät saatetaan vakinaistaa.
Ai tänä aikana??? Älä naurata!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain heti aamusta energiapiikin ja aloin paistaa ranskalaista omenakakkua. Mausteina rommia ja suolaa. Tuli mieleen vanha merirosvolaulu: huhhahhei ja rommia pullo. Maustekaapin perältä löytyi sentään esanssia, se sai kelvata.
Sitten vielä muusin tähteistä ropsu uuniin, jotta olis kotimaistakin tarjolla. Loppupäivän huilaan.
Mitenhän nuo vanhat sarjakuvahahmot ovatkin jääneet niin mieleen. Kotiini tuli Apu-lehti ja siitä luin lapsena aina Pipsa Pippurin. Vieläkin mietin, miksi Pipsa sai usein selkäsaunan lopuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taisivat olla amerikkalaisia kaikki sarjakuvat ennen, paitsi Kotiliedessä julkaistu Kieku ja Kaiku. Sen oli piirtänyt Asmo Alho ja kirjoittanut Mika Waltari. Näissä kertomuksissa oli aina jokin opetus lapsille. "Kissakin jää joskus hiirettä, jos se pitää liian kiirettä."
Oikeasti? Enpä tuotakaan tiennyt. Että Mika Waltari.
Olen muuten miettinyt joskus sellaistakin, että olikohan Mika kovinkin harvinainen nimi tuolloin? Minun tuntemani Mikat ovat syntyneet -70 luvulta alkaen.
Olen lukenut joskus, että Mika Waltarin ristimänimi olisi ollut raamatullinen Miika. Hän itse ei pitänyt nimestään, koska se kuulosti hänestä siltä kuin pitkää piimää kaadettaisiin laakealle vadille. Niinpä hän jätti toisen i:n nimestään pois.
En tiedä, onko tarina tosi.
Vierailija kirjoitti:
Mitenhän nuo vanhat sarjakuvahahmot ovatkin jääneet niin mieleen. Kotiini tuli Apu-lehti ja siitä luin lapsena aina Pipsa Pippurin. Vieläkin mietin, miksi Pipsa sai usein selkäsaunan lopuksi.
Apu-lehdessä oli myös mustavalkoinen sarjakuva Cora. Cora oli niin kaunis. itse tarinasta en piitannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mari Rantasila on kastettu Ritva Leenaksi. Hän itse otti käyttöön nimen Mari ja virallisti sen myöhemmin.
Oletko aina pitänyt omasta nimestäsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin ahdistavaa unta aamuyöllä. Olisi pitänyt lähteä kouluun, mutta minulla oli kaikki tehtävät tekemättä pitkältä ajalta ja lukujärjestyskin oli hukassa. En tiennyt edes, mistä aloittaa. Onneksi heräsin.
Ihmettelen, mistä painajaiset oikein syntyy. Usein näen unta, että tietty reseptilääke on lopussa, ei ole jäljellä haettavaa, en löydä viimeisiä muutamaa mistään tai unohdan ottaa monesti. Samaa käytävää kuljen edestakaisin etsien hoitajaa/lääkäriä/ jotain. Siis oikeasti aivan vieras paikka, mutta unessa toistuu. Koskaan oikeassa elämässä ei ole ollut minkäänlaista ongelmaa reseptien kanssa.
Toistuuko teillä muilla tylsillä sama painajainen? Vois tulla vaikka jatko-osa joskus!
Muutaman kerran olen nähnyt unta, että ajan autoa eikä se koskaan mene sinne, minne ohjaan. Ei nyt varsinainen painajainen, mutta kehnoksi kuskiksi tunsi itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mari Rantasila on kastettu Ritva Leenaksi. Hän itse otti käyttöön nimen Mari ja virallisti sen myöhemmin.
Oletko aina pitänyt omasta nimestäsi?
Olen aina tykännyt, on sen verran harvinainen, ettei kaimoja hetikään tule vastaan.
Siivosin jauhokaapin. Löytyi kolme kilon pakettia hienoa suolaa ja lisäksi karkeata merisuolaa. Kyllä nyt on kotivaraa, ettei pääse huikomaan, jos tulee jokin katastrofi.
Vierailija kirjoitti:
Mitenhän nuo vanhat sarjakuvahahmot ovatkin jääneet niin mieleen. Kotiini tuli Apu-lehti ja siitä luin lapsena aina Pipsa Pippurin. Vieläkin mietin, miksi Pipsa sai usein selkäsaunan lopuksi.
Suomen Kuvalehdessä oli Matti Melkonen, vähän ykstotinen tyyppi, mutta tykkäsin väritellä niitä kuvia. Ja SKssa oli myös Helmi ja Heikki, kotirouva ja toimistotyöläinen. Kippari Kalle seikkaili myös jossain lehdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin ahdistavaa unta aamuyöllä. Olisi pitänyt lähteä kouluun, mutta minulla oli kaikki tehtävät tekemättä pitkältä ajalta ja lukujärjestyskin oli hukassa. En tiennyt edes, mistä aloittaa. Onneksi heräsin.
Ihmettelen, mistä painajaiset oikein syntyy. Usein näen unta, että tietty reseptilääke on lopussa, ei ole jäljellä haettavaa, en löydä viimeisiä muutamaa mistään tai unohdan ottaa monesti. Samaa käytävää kuljen edestakaisin etsien hoitajaa/lääkäriä/ jotain. Siis oikeasti aivan vieras paikka, mutta unessa toistuu. Koskaan oikeassa elämässä ei ole ollut minkäänlaista ongelmaa reseptien kanssa.
Toistuuko teillä muilla tylsillä sama painajainen? Vois tulla vaikka jatko-osa joskus!
Muutaman kerran olen nähnyt unta, että ajan autoa eikä se koskaan mene sinne, minne ohjaan. Ei nyt varsinainen painajainen, mutta kehnoksi kuskiksi tunsi itsensä.
Auto on on oman olemuksen tunnus, kaikki siinä on sinua itseään. Ohjaat itse elämääsi mutta ei se ole oikein hallinnassa koska et pääse päämäärääsi. Tämä unikirjasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taisivat olla amerikkalaisia kaikki sarjakuvat ennen, paitsi Kotiliedessä julkaistu Kieku ja Kaiku. Sen oli piirtänyt Asmo Alho ja kirjoittanut Mika Waltari. Näissä kertomuksissa oli aina jokin opetus lapsille. "Kissakin jää joskus hiirettä, jos se pitää liian kiirettä."
Oikeasti? Enpä tuotakaan tiennyt. Että Mika Waltari.
Olen muuten miettinyt joskus sellaistakin, että olikohan Mika kovinkin harvinainen nimi tuolloin? Minun tuntemani Mikat ovat syntyneet -70 luvulta alkaen.
Mika oli muotinimiä ainakin 60 luvulla ja 70 luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Mitenhän nuo vanhat sarjakuvahahmot ovatkin jääneet niin mieleen. Kotiini tuli Apu-lehti ja siitä luin lapsena aina Pipsa Pippurin. Vieläkin mietin, miksi Pipsa sai usein selkäsaunan lopuksi.
Aikansa tuote. Nyt joutuisi tunneohjaukseen.
Taisivat olla amerikkalaisia kaikki sarjakuvat ennen, paitsi Kotiliedessä julkaistu Kieku ja Kaiku. Sen oli piirtänyt Asmo Alho ja kirjoittanut Mika Waltari. Näissä kertomuksissa oli aina jokin opetus lapsille. "Kissakin jää joskus hiirettä, jos se pitää liian kiirettä."