Lue keskustelun säännöt.
Tylsä ketju, kerro vain tylsiä kuulumisia
15.10.2025 |
ja puuduttavia mielipiteitä.
Aiemmat tavallisten kuulumisten ketjut täyttyi häiriköistä, jankkaajista, kiroilijoista, haistattelijoista, ilkeilijöistä, viestien poistajista, seksistä ja muista intiimeistä asioista kirjoittajista, ilkkujista, lyttääjistä yms
Täällä tykätään katsoa, kun maali kuivuu. Kaalilaatikoista ja pelargonioista :)
Tule mukaan, sinä saman henkinen.
Kommentit (13018)
50-luku oli sodanjälkeistä aikaa. Kaikesta oli puutetta. Miehet oli henkisesti ja fyysisesti sodan runtelemia. Alkoholismi ja perheväkivalta oli yleisiä. Raskas ruumiillinen työ rampautti, mutta vammoja ja vikoja ei hoidettu. Ravinto oli yksipuolista. Tuberkuloosi tappoi armotta. Nuorena kuoltiin. Tasa-arvosta ei ollut tietoakaan. Kunnollisia ehkäisymenetelmiä ei ollut. Naisia kuoli laittomiin abortteihin. Avioton lapsi oli häpeällinen todiste äitinsä h uoruudesta. Syrjittiin ja pilkattiin. Samoin kuin vammaisia. Sukupuolivähemmistöön kuuluminen oli rikos. Opiskelemaan pääsi vain rikkaiden lapset. Mitään eläkejärjestelmää ei ollut. Vanhat raatoi loppuun asti ja sitten oli sukulaisten vastuksena tai köyhäintaloissa. Yhteiskuntaluokkien jako oli tiukka ja eriarvoisuus räikeää.
Vanhat suomalaiset elokuvat tarjoavat lähinnä todellisuuden pakoa. Jotkut harvat päästävät kurkistamaan oikeaan ajan kuvaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juon kahvia ja yritän lukea muttei tästä tule mitään
Vierailija kirjoitti:
Jos elämää miettii aina liian vakavasti, seurauksena usein tulee vastaan tilanne, etteivät kaikki Muumit enää ole laaksossa.
Muumi-mukit ei enää kiinnosta. Niistä halutaan eroon. Luki uutisissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelin joskus radiosta haastattelua, missä haastateltavana oli henkilö, joka vei tiedon isoista lottovoitoista voittajille. Hän kertoi, että ensin ihmiset ovat hyvin onnellisia voitostaan, mutta hetken kuluttua alkaa harmittelu siitä, että voittosumma olisi voinut olla isompi. Miljoonan voittanut miettii, olisipa summa ollut 15 miljoonaa.
Mihin ihmeeseen tavallinen ihminen tarvitsisi 15 miljoonaa? En minä ainakaan tartteis.
Jos sais sen 15 milliä, niin kyllä siitä riittäis rahaa aika monelle autettavaksi.
Verottaja ottaisi aina välistä lahjaveroa.
Sehän menisi sitten kaikkien hyödyksi. Hyvin kävisi.
Periaatteessa näin, mutta kuten tiedetään, verovaroja ei aina käytetä niihin kohteisiin, mitä moni meistä haluaisi.
Ja hyväntekeväisyysjärjestöissä noin neljännes lahjoitusvaroista menee hallintokuluihin.
Paras olisi, jos voisi rahan antaa suoraan sitä tarvitsevalle.
Katsoin valokuvia 1950-luvun kansakoululaitoksesta. Keväällä oli suuri joukkovoimisteluesitys, varmaan Helsingissä. Pojilla oli yläruumis paljaana ja näki, kuinka laihoja lapset olivat silloin. Kylkiluut paistoivat melkein kaikilta. Kai silti olivat paremmassa kunnossa kuin nykyiset lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus tuntuu, että olen syntynyt väärään aikakauteen.
Mihin aikakauteen sopisit paremmin? Tässä ajassa on ollut se hyvää, ettei ole ollut sotaa 80 vuoteen Suomessa. Muualla kyllä. Aina on sodittu ja aina vain soditaan, ei se lopu.
Johonkin sellaiseen aikaan, jossa ei ollu kännyköitä, digilaitteita ja ihmisten minä-minä-minä -kulttuuria ja nykyistä pinnallisuutta. Eikä kaikkia oudoimpia wokeiluja. Mies sai olla mies ja nainen nainen. Arvostettiin työtä ja arkisia asioita. Ehkä johonkin sotavuosien jälleenrakennuksen aikaan kuuluisin paremmin.
Minä kans. Olis lähiruokaa: kaks kanaa, 1 lehmä, kesäsika teurastettais jouluksi. Viljeltäs omat potut ja porkkanat, lantuista riittäis lehmällekin. Sika söis perunankuoret ja jauhomössöä, mitä omasta viljasta olis käyty kylän myllyllä jauhattamassa, rukiista leivottais leivät, mitkä ripustettais orteen leivinuunin päälle. Olis pihassa savusauna, liiteri täynnä halkoja ja navetanpäädyssä ulkohuone, sanomalehtiä. Leivottais ruisleivän lisäksi karjalanpiiraita, hiivaleipää, ohrarieskaa ja tietysti lettivehnästä, mitä tarjottais arvokkaammalle väelle, jotka poikkeais yllättäen sunnuntaina päiväkaffelle, tai ehtoolla lypsyn jälkeen. Muille piisais leipäsiivu ja vastakirnuttu voi. Kaupasta ei tarvis paljon muuta kuin kahvia toppa, suolaa ja sokeria. Kangasta joskus, kun ommeltais vaatetta perheelle. Radio aukastaisi vain uutisten aikaan, joskus kuunneltaisi myös Lauantain toivotut levyt, Päivän mietelause ja Kevyesti puoli viiteen. Uutiset luettaisi paikkakunnan lehdestä pirtin pöydän ääressä, saatais huussipaperia kätevästi, vain 7km päästä kaupalta haettais lehti heviskärryllä, -reellä tai kesäisin polkupyörällä. Isäntä oikaisisi pirtin pitkälle penkille ruokalevolle ja taittaisi lehden kasvoilleen, ettei kärpäset lepoa häiritse. Elettäis ehkä -50 lukua.
Aina voipi haaveilla.
Olen elänyt tuota aikaa. Oli paljon hyvää tuolloin. Ehkä eniten kaipaan pyhän tunnelmaa, ei riekuttu ostoskeskuksissa. Käytiin kylässä tai oltiin kotona. Silloinen kauppojen aukiolo riitti vallan hyvin.
Eikä ollut tylsää.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut 68 yötä mökillä. Olen mökkiytynyt. En halua poistua täältä minnekään.
Palasin myös mökille metsiintymään. Olikin puuduttavaa ajaa sateessa koko pitkä matka, mutta vihdoin perillä ehjin nahoin. Koleaa on. Uuneihin tulet ja mökkielämään taas kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuo sovituskoppien kaiken paljastavat peilit saavat kyllä järkytyksen aikaan. Palauttavat maan pinnalle, kun on tottunut katsomaan itseään vain yhdestä kulmasta. Takatukkakin takussa sateen jäljiltä.
Urheilurintaliivit saavat aina esille kainaloläskit, joita ei edes tiennyt omistavansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus tuntuu, että olen syntynyt väärään aikakauteen.
Mihin aikakauteen sopisit paremmin? Tässä ajassa on ollut se hyvää, ettei ole ollut sotaa 80 vuoteen Suomessa. Muualla kyllä. Aina on sodittu ja aina vain soditaan, ei se lopu.
Johonkin sellaiseen aikaan, jossa ei ollu kännyköitä, digilaitteita ja ihmisten minä-minä-minä -kulttuuria ja nykyistä pinnallisuutta. Eikä kaikkia oudoimpia wokeiluja. Mies sai olla mies ja nainen nainen. Arvostettiin työtä ja arkisia asioita. Ehkä johonkin sotavuosien jälleenrakennuksen aikaan kuuluisin paremmin.
Minä kans. Olis lähiruokaa: kaks kanaa, 1 lehmä, kesäsika teurastettais jouluksi. Viljeltäs omat potut ja porkkanat, lantuista riittäis lehmällekin. Sika söis perunankuoret ja jauhomössöä, mitä omasta viljasta olis käyty kylän myllyllä jauhattamassa, rukiista leivottais leivät, mitkä ripustettais orteen leivinuunin päälle. Olis pihassa savusauna, liiteri täynnä halkoja ja navetanpäädyssä ulkohuone, sanomalehtiä. Leivottais ruisleivän lisäksi karjalanpiiraita, hiivaleipää, ohrarieskaa ja tietysti lettivehnästä, mitä tarjottais arvokkaammalle väelle, jotka poikkeais yllättäen sunnuntaina päiväkaffelle, tai ehtoolla lypsyn jälkeen. Muille piisais leipäsiivu ja vastakirnuttu voi. Kaupasta ei tarvis paljon muuta kuin kahvia toppa, suolaa ja sokeria. Kangasta joskus, kun ommeltais vaatetta perheelle. Radio aukastaisi vain uutisten aikaan, joskus kuunneltaisi myös Lauantain toivotut levyt, Päivän mietelause ja Kevyesti puoli viiteen. Uutiset luettaisi paikkakunnan lehdestä pirtin pöydän ääressä, saatais huussipaperia kätevästi, vain 7km päästä kaupalta haettais lehti heviskärryllä, -reellä tai kesäisin polkupyörällä. Isäntä oikaisisi pirtin pitkälle penkille ruokalevolle ja taittaisi lehden kasvoilleen, ettei kärpäset lepoa häiritse. Elettäis ehkä -50 lukua.
Aina voipi haaveilla.
Jäis multa sika teurastamatta, puut kaatamatta, klapit pilkkomatta. Huussiakaan en haluaisi tyhjentää enkä huussissa käydä pakkasella. Sisävessan haluaisin ja käsisuihkun siihen. En haluaisi käydä avannolla pyykinpesulla enkä juoda kesäisin lämpimässä säilytettyä maitoa. Puuhellan uunissa pullan paistaminenkin olisi minulle liian vaikeaa, kun on tottunut valitsemaan sopivan lämpötilan sähköuunista.
Mukavaa olisi elää vanhaa aikaa, jos kuitenkin saisi ottaa mukaan kaikki kivat asiat nykyajasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus tuntuu, että olen syntynyt väärään aikakauteen.
Mihin aikakauteen sopisit paremmin? Tässä ajassa on ollut se hyvää, ettei ole ollut sotaa 80 vuoteen Suomessa. Muualla kyllä. Aina on sodittu ja aina vain soditaan, ei se lopu.
Johonkin sellaiseen aikaan, jossa ei ollu kännyköitä, digilaitteita ja ihmisten minä-minä-minä -kulttuuria ja nykyistä pinnallisuutta. Eikä kaikkia oudoimpia wokeiluja. Mies sai olla mies ja nainen nainen. Arvostettiin työtä ja arkisia asioita. Ehkä johonkin sotavuosien jälleenrakennuksen aikaan kuuluisin paremmin.
Minä kans. Olis lähiruokaa: kaks kanaa, 1 lehmä, kesäsika teurastettais jouluksi. Viljeltäs omat potut ja porkkanat, lantuista riittäis lehmällekin. Sika söis perunankuoret ja jauhomössöä, mitä omasta viljasta olis käyty kylän myllyllä jauhattamassa, rukiista leivottais leivät, mitkä ripustettais orteen leivinuunin päälle. Olis pihassa savusauna, liiteri täynnä halkoja ja navetanpäädyssä ulkohuone, sanomalehtiä. Leivottais ruisleivän lisäksi karjalanpiiraita, hiivaleipää, ohrarieskaa ja tietysti lettivehnästä, mitä tarjottais arvokkaammalle väelle, jotka poikkeais yllättäen sunnuntaina päiväkaffelle, tai ehtoolla lypsyn jälkeen. Muille piisais leipäsiivu ja vastakirnuttu voi. Kaupasta ei tarvis paljon muuta kuin kahvia toppa, suolaa ja sokeria. Kangasta joskus, kun ommeltais vaatetta perheelle. Radio aukastaisi vain uutisten aikaan, joskus kuunneltaisi myös Lauantain toivotut levyt, Päivän mietelause ja Kevyesti puoli viiteen. Uutiset luettaisi paikkakunnan lehdestä pirtin pöydän ääressä, saatais huussipaperia kätevästi, vain 7km päästä kaupalta haettais lehti heviskärryllä, -reellä tai kesäisin polkupyörällä. Isäntä oikaisisi pirtin pitkälle penkille ruokalevolle ja taittaisi lehden kasvoilleen, ettei kärpäset lepoa häiritse. Elettäis ehkä -50 lukua.
Aina voipi haaveilla.
Olen elänyt tuota aikaa. Oli paljon hyvää tuolloin. Ehkä eniten kaipaan pyhän tunnelmaa, ei riekuttu ostoskeskuksissa. Käytiin kylässä tai oltiin kotona. Silloinen kauppojen aukiolo riitti vallan hyvin.
Eikä ollut tylsää.
Minä taas tylsistyin aina pyhäisin. Jopa lapsi ymmärsi, että nyt on ankea päivä. Mummolassa piti olla hiljaa jumalanpalveluksen ajan. Vain virsiä sai veisata lujaa. Huusin sitten niitä täysillä ääneni käheäksi. Sekään ei ollut hyvä. Ei ymmärretty ADHDtä siihen aikaan. Ei kyllä nytkään mummona. Pitäisi hillitä itsensä aina. Tylsää on se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut 68 yötä mökillä. Olen mökkiytynyt. En halua poistua täältä minnekään.
Palasin myös mökille metsiintymään. Olikin puuduttavaa ajaa sateessa koko pitkä matka, mutta vihdoin perillä ehjin nahoin. Koleaa on. Uuneihin tulet ja mökkielämään taas kiinni.
Mulla on kamiinassa aamuin illoin tulet. Tuhkien vieminen on kurjaa.
Pitikö tänään olla rajuja ukkosia Suomessa? Salamatutkassa ei näy ainuttakaan salamaa. Vaikeaa on sään ennustaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut 68 yötä mökillä. Olen mökkiytynyt. En halua poistua täältä minnekään.
Palasin myös mökille metsiintymään. Olikin puuduttavaa ajaa sateessa koko pitkä matka, mutta vihdoin perillä ehjin nahoin. Koleaa on. Uuneihin tulet ja mökkielämään taas kiinni.
Mulla on kamiinassa aamuin illoin tulet. Tuhkien vieminen on kurjaa.
Luulin, että tuhkat haihtuu tuuleen. Niin yhdessä iskelmässä sanotaan. Ilmeisesti sanoittajan taiteellista vapautta.
Vierailija kirjoitti:
Pitikö tänään olla rajuja ukkosia Suomessa? Salamatutkassa ei näy ainuttakaan salamaa. Vaikeaa on sään ennustaminen.
Se oli räväkän meteorologin toiveajattelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus tuntuu, että olen syntynyt väärään aikakauteen.
Mihin aikakauteen sopisit paremmin? Tässä ajassa on ollut se hyvää, ettei ole ollut sotaa 80 vuoteen Suomessa. Muualla kyllä. Aina on sodittu ja aina vain soditaan, ei se lopu.
Johonkin sellaiseen aikaan, jossa ei ollu kännyköitä, digilaitteita ja ihmisten minä-minä-minä -kulttuuria ja nykyistä pinnallisuutta. Eikä kaikkia oudoimpia wokeiluja. Mies sai olla mies ja nainen nainen. Arvostettiin työtä ja arkisia asioita. Ehkä johonkin sotavuosien jälleenrakennuksen aikaan kuuluisin paremmin.
Minä kans. Olis lähiruokaa: kaks kanaa, 1 lehmä, kesäsika teurastettais jouluksi. Viljeltäs omat potut ja porkkanat, lantuista riittäis lehmällekin. Sika söis perunankuoret ja jauhomössöä, mitä omasta viljasta olis käyty kylän myllyllä jauhattamassa, rukiista leivottais leivät, mitkä ripustettais orteen leivinuunin päälle. Olis pihassa savusauna, liiteri täynnä halkoja ja navetanpäädyssä ulkohuone, sanomalehtiä. Leivottais ruisleivän lisäksi karjalanpiiraita, hiivaleipää, ohrarieskaa ja tietysti lettivehnästä, mitä tarjottais arvokkaammalle väelle, jotka poikkeais yllättäen sunnuntaina päiväkaffelle, tai ehtoolla lypsyn jälkeen. Muille piisais leipäsiivu ja vastakirnuttu voi. Kaupasta ei tarvis paljon muuta kuin kahvia toppa, suolaa ja sokeria. Kangasta joskus, kun ommeltais vaatetta perheelle. Radio aukastaisi vain uutisten aikaan, joskus kuunneltaisi myös Lauantain toivotut levyt, Päivän mietelause ja Kevyesti puoli viiteen. Uutiset luettaisi paikkakunnan lehdestä pirtin pöydän ääressä, saatais huussipaperia kätevästi, vain 7km päästä kaupalta haettais lehti heviskärryllä, -reellä tai kesäisin polkupyörällä. Isäntä oikaisisi pirtin pitkälle penkille ruokalevolle ja taittaisi lehden kasvoilleen, ettei kärpäset lepoa häiritse. Elettäis ehkä -50 lukua.
Aina voipi haaveilla.
Jäis multa sika teurastamatta, puut kaatamatta, klapit pilkkomatta. Huussiakaan en haluaisi tyhjentää enkä huussissa käydä pakkasella. Sisävessan haluaisin ja käsisuihkun siihen. En haluaisi käydä avannolla pyykinpesulla enkä juoda kesäisin lämpimässä säilytettyä maitoa. Puuhellan uunissa pullan paistaminenkin olisi minulle liian vaikeaa, kun on tottunut valitsemaan sopivan lämpötilan sähköuunista.
Mukavaa olisi elää vanhaa aikaa, jos kuitenkin saisi ottaa mukaan kaikki kivat asiat nykyajasta.
Sama täällä. Entisaika on täynnä puuhastelua, raatamista ja veisaamista. Ei mitään rauhaa.
Vierailija kirjoitti:
Urheilurintaliivit saavat aina esille kainaloläskit, joita ei edes tiennyt omistavansa.
Siksi niitä varmaan sanotaan urheilurintaliiveiksi. Tulee tarve laihduttaa ja kuntoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut 68 yötä mökillä. Olen mökkiytynyt. En halua poistua täältä minnekään.
Palasin myös mökille metsiintymään. Olikin puuduttavaa ajaa sateessa koko pitkä matka, mutta vihdoin perillä ehjin nahoin. Koleaa on. Uuneihin tulet ja mökkielämään taas kiinni.
Mulla on kamiinassa aamuin illoin tulet. Tuhkien vieminen on kurjaa.
Kun uunissa tai kamiinassa palaa iloinen tuli, eipä niitä tuhkia silloin ajattelekaan. Pölyistä ja likaista hommaa, oli sade tai tuuli. Ei sentään maastopalovaroituksia enää.
Mökillä voi haaveilla entisistä ajoista ja sitten palata nykyajan mukavuuksien pariin.
Toisaalta nythän kesäasunnotkin ovat jo täydellisesti varustettuja nykyajan mukavuuksilla. Makuuhuoneessakin pitäisi olla oma kylpyhuone, sanovat kiinteistönvälittäjät ip-lehdessä. Mikä mökki se semmoinen on?
Lapsia syntyi joka vuosi. Lypsyltä synnyttämään ja sitten pelolle. Rahaa tuli vain maitotilistä. Kellariin kävi askeleet jos tarvitsi kylmäsäilytystä. Rotat tervehti rappusilla. Hampaat mätäni suuhun. Lääkäriin ei menty. Yksi kunnanlääkäri oli ja kiertävä terveyssisarkätilö. Polkupyörällä kiersi pitäjää. Mielisairaudet piiskattiin pois ja kiljua ja sahtia juotiin ahdistukseen. Itsemurhat hirttämällä oli suostuin tapa.
Aina voi haaveilla tulevaisuudesta.