Tylsä ketju, kerro vain tylsiä kuulumisia
ja puuduttavia mielipiteitä.
Aiemmat tavallisten kuulumisten ketjut täyttyi häiriköistä, jankkaajista, kiroilijoista, haistattelijoista, ilkeilijöistä, viestien poistajista, seksistä ja muista intiimeistä asioista kirjoittajista, ilkkujista, lyttääjistä yms
Täällä tykätään katsoa, kun maali kuivuu. Kaalilaatikoista ja pelargonioista :)
Tule mukaan, sinä saman henkinen.
Kommentit (3200)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säästäkää pussit. Niillä voi vielä rikastua.
Onko kellään Anttilan tai Hepsin pussia? Vaihdan Elannon pussiin. Toinen kädensija irronnut.
Meillä Hepsin muovipussi roikkuu mökin naulakossa. Seuraa vain Hepsin kasseja.
Mitä muita entisten kauppojen muovikasseja teillä on jossain jäljellä?
Tampereen Säästöasun muovipussissa on vanhoja tilkkuja ja lankoja.
Meillä on myös käsityötarvikkeita muovikassissa, missä lukee toisella puolella Ålands Linjen ja toisella puolella DUNHILL SMIRNOFF VODKA.
Ei harmainta hajua, mistä meille tullut. Valmistaja Ro
Ålandslinjen muuttui Vikinglinjeniksi ( myöh. Viking Line) vuonna 1966. Rosenlew ei ole tehnyt muovikasseja enää vuosikymmeniin. Melko vanha kassi siis. Smirnoff vodkaa kai myydään edelleen.
Smirnoff Vodkan valmistusmaa on Englanti. Olisitteko tienneet? Tylsä tieto sinänsä.
No johan nyt jotakin. Taas on mummojen nukkumaan menoaika iloisesti ohitettu. Ja reilusti. Mihin tämä maailma oikein on menossa, kun ei pysy edes rutiinit! Mutta nyt laitoin kokeeksi papan nivelrikkovoidetta jomottavaan nilkkaani, josko se yhtään auttaisi. Villasukat lämmittävät hyvin ja lämmin peitto on jo korvilla. Pappa jo tuhisee tuossa vieressä uniapnealaitteensa kanssa tasaisin puhalluksin, ja kohta toivottavasti mummokin pääsee unten maille!
Mieli halajaa tuonne sateiseen metsään kävelemään. Mutta kohta kaksi viikkoa kestänyt flunssa on eri mieltä.
Tartuin eilen sukkapuikkoihin, siis nyt vasta, vaikka ne kaksi ihanaa vaaleanharmaata lankakerää ovat odotelleet jo useamman viikon tuolla lipaston laatikossa. Mutta tulikin tenkkapoo: viimeksi kun olen kutonut, meillä ei ollut tätä Kähvel-kattia. Kävi hyvin äkkiä selväksi, että hän sitten siis todellakin pitää kutomisesta. Joten ilmeisesti nyt on niin, että minun omien kutomispuuhieni pitää tapahtua eri huoneessa kuin kisun.
Riippuu tietysti toivotusta lopputuloksesta. Jos haluan kutoa sukat, tähän ei taida olla muuta ratkaisua kuin piiloutua huoneeseen jossa on suljettava ovi. Sillä ei minulla ole sydäntä kieltää kisua ja koittaa opettaa, että niin kivasti heilahtelevalla lanka-asialla ei tässä tapauksessa ole sopivaa leikkiä.
Onko kenelläkään muulla kutomista harrastavalla tällaista karvaista apukutojaa, ja jos niin miten olet ratkaissut asian?
Tokmannilla tuli piipahdettua eilen. Pyykinpesuneste on lopussa, ja silmäilin Tokmannin valikoimaa. Sitä meidän omaa, LV-täyttöpussissa myytävää ei ollut. Harmitti vietävästi. Hetken kokeilin ajatella olisiko joku muu hajustamaton tuntunut sopivalta sen sijaan, mutta ei tuntunut.
Leppoisaa keskiviikkoa kaikille. Toivottavasti joulukalentereita omaavien luukuista tulee maltillisia kuvia.
No maltillisia kuvia on tullut. Minulla on kalenterissa tänään lasten pyörivä karuselli ja siellä soitto soi. Onko tivoli vai mikä. Jouluun liittyvyydestä en tiedä.
Kähvelin omistajalle. Minä käytän Erisanin nestemäistä pyykkinestettä, se ei tuoksu miltään. LVstä saan astmanenääni hajua! Liiankin tarkkavainuinen olen. Samoin LVn kasvorasvat laittavat ihoni punoittamaan ja kutisemaan. Petteri Punakuono -look näin jouluksi sillä.
Odottelen että toi päivä vihdoin valkenisi.
Kähvelille ratkaisu: Automatkoilla mä laitan langat pieneen kangaskassiin roikkumaan käsivarteen, niin neulominen onnistuu. Olisko tässä keino hämätä Kähveliä? Hän voi kyllä keksiä hypätä kassiin. 😊
Milloinkohan pesin noi pyykit mitkä löyty äsken koneesta märkänä 🤔 Yllätys että eivät haisseet kuin puhtaalle. Siltikin pistin uudelleen pikapesun päälle koska inhottaa kun maanneet siellä monta päivää.
Vierailija kirjoitti:
Meidän kalenterin 2. luukusta tuli kuva norsusta ja pienestä hiiriballerinasta tanssimassa.
Mitähän tämä nyt symboloi? Vai kuvaako ohjelmaa Tanssii tähtien kanssa?
Perinteisiä jouluhahmoja nuo norsut ja hiiriballerinat.
Istun lapsuuskodissa, katselen tuvan hirsiseiniä. Vauvailen. Muistelen. Miehet ropaa autoa, tyypillinen vartin homma (=5-6h)
Ei kyl ole tylsää. Sori.
Tääl on käyny koira kylässä, koirankuppi on lattialla. Tääl ei koiraa tietääkseni ole. Tai sit mulle ei ole (taaskaan) kerrottu... enkä kysy.
Kuljetan sanomalehdet jätepisteen lehtilaatikkoon ruskeassa Tallinkin paperikassissa, jossa narupunotut kahvat. En ole käynyt Tallinkilla ainakaan kymmeneen vuoteen, että ikää on tälläkin kassilla, ja yhä kestää ja kestää...Tylsää, en saa milloinkaan uutta paperinkantokassia.
Mun päiväkahvikin on nykyään tylsä. Ennen söin pullan kahvin kanssa, mutta kolesteroni on niin koholla, että kauraleipää Alentajalla tässä vedellään. Onneksi saan juoda vielä kahvia.
Vierailija kirjoitti:
Mieli halajaa tuonne sateiseen metsään kävelemään. Mutta kohta kaksi viikkoa kestänyt flunssa on eri mieltä.
Tartuin eilen sukkapuikkoihin, siis nyt vasta, vaikka ne kaksi ihanaa vaaleanharmaata lankakerää ovat odotelleet jo useamman viikon tuolla lipaston laatikossa. Mutta tulikin tenkkapoo: viimeksi kun olen kutonut, meillä ei ollut tätä Kähvel-kattia. Kävi hyvin äkkiä selväksi, että hän sitten siis todellakin pitää kutomisesta. Joten ilmeisesti nyt on niin, että minun omien kutomispuuhieni pitää tapahtua eri huoneessa kuin kisun.
Riippuu tietysti toivotusta lopputuloksesta. Jos haluan kutoa sukat, tähän ei taida olla muuta ratkaisua kuin piiloutua huoneeseen jossa on suljettava ovi. Sillä ei minulla ole sydäntä kieltää kisua ja koittaa opettaa, että niin kivasti heilahtelevalla lanka-asialla ei tässä tapauksessa ole sopivaa leikkiä.
Onko kenelläkään muulla kutomista harrastavalla tällaista karvaista apukut
Oman kissani kanssa oli ongelmaan yllättävän helppo ratkaisu; kissa viihtyy lattialla, ja lattialle roikkuvat langat kiinnostaa. Lakkasi kiinnostamasta kun nostin lankakerän pöydälle. Onneksi on laiskaa mallia tämä meidän neuloosi-apulainen.
Tänään oli tontun tossussa näin: :Hyvää joulukuun kolmatta päivää! Illalla kävelylenkille kahdestaan."
Siellä on pimeää ja synkkää kuin mörönpyllyssä. Taskulamput, otsalamput ja heijastinvaljaat on etsittävä. Tämä on tylsä tehtävä.
Oli pimeää ja kamalaa ulkona. Vaatteet kastui, vaikka ei satanut. Kävelimme metsäpolkuja pitkin. Pelotti, kun vain otsalampun valokeila valaisi. Taskulamppu oli heikompi. Katulamppuja täällä ei ole. Olen vieläkin peloissani. Mutta käveltiin.
Se on mummo nyt tullut yksimielisesti siihen tulokseen, että papan nivelrikkovoide jää mummonkin itsehoitotuotteeksi. Ei nimittäin kolottanut läheskään niin paljoa. Nyt on hampaat pesty, kintut voideltu, villasukat jalassa tehostamassa voiteen vaikutusta, ja mummo menossa kohti sänkyä. Kohta siis peitto korville ja tutimaan papan kainaloon. Ja katsokaapa kelloa: olen kerrankin ajoissa! Hehe! Melkein jo meinaa hymyilyttää!
Harmi kun Baficinia ei enää myydä. Se auttoi parhaiten kurkkukipuun.
Hyvää yötä