Lue keskustelun säännöt.
Kehtaisitko ottaa asian puheeksi? (pyytämättä saaduista käsitöistä)
15.10.2025 |
Perheemme lähipiirissä on henkilö, joka on innostunut käsityöihminen. Hän on oikeasti hyvin taitava, mutta luonteeltaan varsin "huithapeli", kun inspiraatio iskee, niin sitten tehdään.
Tämä henkilö on tehnyt meille tilaustyönä todella hienoja juttuja, olen siis itse ostanut kaavat ja kankaat ja materiaalit. Näistä ollaan tosi kiitollisia ja tiedän, että tuo henkilö nauttii, kun saa noita tehdä. "Ongelma" on hänen pyytämättä tekemättä jutut. Hän saattaa käyttää jotain kallista ja suosittua kangasta, mutta yhdistää siihen täysin epäsopivan resorin, koska juuri sillä hetkellä ei ollut sopivaa saatavilla. Saattaa ommella vaaleanbeigen puseron kirkkaanpunaisilla langoilla, kun ei jaksa vaihtaa lankoja. Ei jaksa vaihtaa kaksoisneulaan, joten ompelee lahkeiden ja hihansuut ja mekon helmat tavallisella, joustamattomalla ompeleella, joka sitten kiristää käytössä ja pian katkeaa. Saumuroi pääntielle resoreita ryppyyn eikä jaksa purkaa. Välillä tekee ihan omasta päästään ilman kaavaa, ja tulokset on sitten aina vähän mitä on. Vaipattoman kolmevuotiaan housuja ei esimerkiksi voi tehdä vaan leventämällä ja pidentämällä olemassaolevaa kaavaa 56 cm koossa...
Turhamaista tai ei, mutta eihän nuo vaatteet päälle päädy. Jos kerran jotkut leggingsit laitetaankin jalkaan, niin sitten ne päätyvät ekan käyttökerran jälkeen korjauspinoon, kun lahkeista on päärmeet auenneet joustamattoman ompeleen vuoksi.
Ottaisitko asian puheeksi jotenkin mahdollisimman kauniisti vai jatkaisitko hymyillen näiden lahjojen vastaanottamista, vaikka on selvää, että vaatteet eivät päädy käyttöön ja niiden takia menee hukkaan sekä antajan rahaa, meidän tilaa että luonnon resursseja?
Kommentit (36)
Hirveän vaikea juttu. Mulla on ollut aikanaan vähän sama ongelma. Sain lahjaksi kaikkea todella taitavasti tehtyä, mutta aivan hirvittävän rumissa väreissä. En kehdannut sanoa mitään. Pidin niitä kaapeissani kymmenen vuotta ja poistelin tunnontuskissa pikkuhiljaa. Tekisin sinuna samoin. Lapsi kasvaa vaatteista ulos nopeasti. Pitäisin kertakäyttökamana, enkä kokisi olevani vastuussa asiasta. En ehkä kiittäisi kuitenkaan ylenpalttisesti esim. sanoilla : "Oi ihana!! Onpa nätti!! Voi kiitos!!!" vaan että "kiitos".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hirveän vaikea juttu. Mulla on ollut aikanaan vähän sama ongelma. Sain lahjaksi kaikkea todella taitavasti tehtyä, mutta aivan hirvittävän rumissa väreissä. En kehdannut sanoa mitään. Pidin niitä kaapeissani kymmenen vuotta ja poistelin tunnontuskissa pikkuhiljaa. Tekisin sinuna samoin. Lapsi kasvaa vaatteista ulos nopeasti. Pitäisin kertakäyttökamana, enkä kokisi olevani vastuussa asiasta. En ehkä kiittäisi kuitenkaan ylenpalttisesti esim. sanoilla : "Oi ihana!! Onpa nätti!! Voi kiitos!!!" vaan että "kiitos".
Joo, näin varmaan täytyy toimia. Näiden itse tehtyjen juttujen heittäminen roskiin tuntuu vaan ihan hirveän vaikealta. Mutta ei niitä mihinkään keräykseenkään kehtaa laittaa, ei kukaan halua vastaanottaa heleän vaaleanpunaista trikoopuseora, johon on ommeltu paksu sähkönsininen resori pääntielle. Näin esimerkiksi.
Ottaisin yhteyttä niiden lahkeensuun ompeleiden takia. Pyydä läheistäsi tarkistamaan ylälangan kireys, vaikuttaa siltä, että siinä on ongelmia, koska normaalisti tavallinen suoraommel joustaa aika hyvin joustavan kankaan mukana.
Kun pinkissä puserossa on sininen resori, niin kysyt tekijältä, että kai sinulle sopii, että vaihdan tähän pinkin resorin. Se ei ole iso työ, aika usein säästyy purkamiselta, kun leikkaa koko resorin pois ja vaihtaa uuteen.
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin yhteyttä niiden lahkeensuun ompeleiden takia. Pyydä läheistäsi tarkistamaan ylälangan kireys, vaikuttaa siltä, että siinä on ongelmia, koska normaalisti tavallinen suoraommel joustaa aika hyvin joustavan kankaan mukana.
Kun pinkissä puserossa on sininen resori, niin kysyt tekijältä, että kai sinulle sopii, että vaihdan tähän pinkin resorin. Se ei ole iso työ, aika usein säästyy purkamiselta, kun leikkaa koko resorin pois ja vaihtaa uuteen.
Osaan siis ommella kyllä itsekin, mutta en tässä elämäntilanteessa koe sitä ajankäytön ja hyödyn suhteen järkeväksi. Lähtökohtaisesti tavallinen suora ommel ei sovi trikookankaan venytystä vaativiin kohtiin, kuten pääntielle, lahkeisiin ja hihansuihin. Ei, vaikka säädöt olisivat parhaat mahdolliset. Siihen vaaditaan kaksoisneula tai jousto-ommel.
En myöskään lähtökohtaisesti ole halukas näkemään vaivaa noiden pyytämättä tulleiden vaatteiden eteen. Onko resorin vaihtaminen iso työ, se niin riippuu. Ensin täytyy ottaa sellainen aika, että hommaa ei keskeytetä aivan jatkuvasti. Sitten täytyy kaivaa kone vaatehuoneen perukoilta ja tehdä sille tila. Ostaa pinkkiä resorikangasta, todennäköisesti ihan järjetön määrä suhteessa tarpeeseen. Sitten neulata se resori paikalleen, ommella, siistiä. Kaikki sellaisen paidan eteen, jota en ole pyytänyt ja jota emme tarvitse. Jos olisi jo valmiiksi kiva, niin tietenkin pääsisi käyttöön ja päälle. Mutta jaksanko tuossa määrin muokata sitä? En.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Merkillinen ompelija.
Hän on myös neulojana samanlainen, mutta tietää, että olen itsekin niin tuottelias ja tarkka neuloja, ettei meille mitään tee, ne menevät sitten muiden lähipiirin perheiden "iloksi". :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveän vaikea juttu. Mulla on ollut aikanaan vähän sama ongelma. Sain lahjaksi kaikkea todella taitavasti tehtyä, mutta aivan hirvittävän rumissa väreissä. En kehdannut sanoa mitään. Pidin niitä kaapeissani kymmenen vuotta ja poistelin tunnontuskissa pikkuhiljaa. Tekisin sinuna samoin. Lapsi kasvaa vaatteista ulos nopeasti. Pitäisin kertakäyttökamana, enkä kokisi olevani vastuussa asiasta. En ehkä kiittäisi kuitenkaan ylenpalttisesti esim. sanoilla : "Oi ihana!! Onpa nätti!! Voi kiitos!!!" vaan että "kiitos".
Joo, näin varmaan täytyy toimia. Näiden itse tehtyjen juttujen heittäminen roskiin tuntuu vaan ihan hirveän vaikealta. Mutta ei niitä mihinkään keräykseenkään kehtaa laittaa, ei kukaan halua vastaanottaa heleän vaaleanpunaista trikoopuseora, johon on ommeltu paksu sähkönsininen resori pääntielle. Näin esimerkiksi.
Maut vaihtelevat, näethän sen itsekin että sulla on eri maku kuin tällä käsitöitten tekijällä. Hän ei liene ainut ihminen maailmassa, jossa on erilainen värimaku. En kannata siis roskiin heittämistä vaan kierrätykseen. Aika tavaran kaupitsee.
Tee uittu itte sitten ja lopeta uikutus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joko nuo joutuu selittämään sille, jos jaksaa kuunnella. Tai sitten hymyilee kuin kettu ja joutuu heittämään ne suoraan roskiin, ettei lapsi saa traumoja tai vaatteen käyttäjä. Kuunteleeko se edes nättiä järkipuhetta vai loukkaantuu.
Kiikutat ne "huonot" hänelle takaisin korjattavaksi. "Voisitko korjata nämä legginsien lahkeet, kun ne aukesivat?" Kyselet pystyisikö näitä housuja muuttamaan toisen malliseksi, kun ne eivät ole sopivat tuolle lapselle. Sen pähkäilyn lopuksi voit sitten todeta, että ensi kerralla kannattaa varmaan tarkistaa se mallin sopivuus ennen tekemistä, ettet tee turhaa työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta sinun kyllä pitäisi ap sanoa suoraan. Olisi pitänyt sanoa heti ensimmäisellä kerralla, toinen pahastuu paljon enemmän kun olet antanut tilanteen jatkua noin pitkään.
Miksei voi vaan sanoa, että "palautan tässä nämä legginsit, ompeleet ei kestäneet käyttöä, muistathan että trikoota pitää ommella jousto-ompeleella?"
Tai jos väriyhdistelmä on aivan kauhea, mikset voi vaan sanoa: "Kiva että ajattelit meitä, mutta ei tämä kyllä tule käytettyä. Kysy ensi kerralla minkä värisiä vaatteita halutaan käyttää, jos tahdot meille tehdä."
Oikeastihan tuollainen antaminen ei tapahdu mistään hyvästä sydämestä tai lähimmäisenrakkaudesta. Sellainen antaminen nimittäin huomio saajan todellisen tarpeen ja mieltymykset. Tuossa on kyse vain ja ainoastaan ompelijattaren omista tarpeista ja niiden tyydytyksestä: se saa ties minkä dopamiini-oksitosiini-piikin kun ajattelee, että minä Hyvä Ihminen tässä teen sille ja sille "rakkaalle" jotain. Mutta ei sitten kuitenkaan välitä oikeasti niin paljon, että viitsisi tehdä kunnollisen. Jos kerran oikeasti on esim. rahaa vastaan kykenevä kunnolliseenkin työn jälkeen, niin onhan se melkeinpä veetuilua että sitten tuo "hyvää hyvyyttään" kuraa.
Vertaa vaikka siihen, että minä, joka olen hyvä leipoja, tekisin tilaustyönä hyvää. Mutta sitten toisin muuten vaan tuoliaisina palaneita pikkuleipiä, kakkua johon meni suolaa sokerin asemesta ja toukkaisista jauhoista leivottua leipää, koska kyllähän teille nyt välttää huonompikin ja hei, mun tuli siitä niin hyvä mieli.
Kukaan meistä ei suostuisi ottamaan pilallisia leivonnaisia vastaan vaikka antajalla olisi (muka) miten hyvä tarkoitus hyvänsä. Miksi siis pitäisi ottaa pilallisia vaatteita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin yhteyttä niiden lahkeensuun ompeleiden takia. Pyydä läheistäsi tarkistamaan ylälangan kireys, vaikuttaa siltä, että siinä on ongelmia, koska normaalisti tavallinen suoraommel joustaa aika hyvin joustavan kankaan mukana.
Kun pinkissä puserossa on sininen resori, niin kysyt tekijältä, että kai sinulle sopii, että vaihdan tähän pinkin resorin. Se ei ole iso työ, aika usein säästyy purkamiselta, kun leikkaa koko resorin pois ja vaihtaa uuteen.
Osaan siis ommella kyllä itsekin, mutta en tässä elämäntilanteessa koe sitä ajankäytön ja hyödyn suhteen järkeväksi. Lähtökohtaisesti tavallinen suora ommel ei sovi trikookankaan venytystä vaativiin kohtiin, kuten pääntielle, lahkeisiin ja hihansuihin. Ei, vaikka säädöt olisivat parhaat mahdolliset. Siihen vaaditaan kaksoisneula tai jousto-ommel.
En myöskään lähtökohtaisesti ole halukas nä
Lähtökohtaisesti tavallinen suora ommel kestää varsin hyvin mainitsemissasi paikoissa, joskin kaksoisneulalla ommeltu tikki on parempi. Mutta siitä huolimatta se suora tikki kestää kyllä myös hihan- ja lahkeensuissa, jos ylälanka ei ole liian kireä. Kokemusta tästä on noin 30 vuoden ajalta!
Toiseksi tuo sinun resorinompelusi onnistuu alle 10 minuutissa, mutta koska olet selkeästi päättänyt, että vaikeaa ja hankalaa ja ikävää ja täyttä paskaa, niin sinähän et tee asialle mitään, vaikka ne kankaat on kalliita jne. Joten kärvistele ihan rauhassa, koska oikeasti et halua tehdä tilanteelle mitään, kunhan valitat turhasta. Pinkkiä resoria tarvitse 10 cm verran, maksaa 0,8 e. Kallistahan se on sinun tuloillasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otat vaan vastaan ne ja jätät käyttämättä - laitat suoraan kierrätykseen. Tai jos huvittaa, niin voihan niitä käyttää vaikka ulkohaalarin alla tai kotivaatteena. Ei kannata ottaa huonoa omaatuntoa mistään resurssien haaskaamisesta, eihän se sun kontollasi ole, vaan tämän ompelijan. Sama kun joku ostaa sopimatonta kirppistavaraa tms.
Ehkä hänellä on joku alkava muistisairaus tms. kun jälki on tuollaista.
Vierailija kirjoitti:
Minusta sinun kyllä pitäisi ap sanoa suoraan. Olisi pitänyt sanoa heti ensimmäisellä kerralla, toinen pahastuu paljon enemmän kun olet antanut tilanteen jatkua noin pitkään.
Miksei voi vaan sanoa, että "palautan tässä nämä legginsit, ompeleet ei kestäneet käyttöä, muistathan että trikoota pitää ommella jousto-ompeleella?"
Tai jos väriyhdistelmä on aivan kauhea, mikset voi vaan sanoa: "Kiva että ajattelit meitä, mutta ei tämä kyllä tule käytettyä. Kysy ensi kerralla minkä värisiä vaatteita halutaan käyttää, jos tahdot meille tehdä."
Oikeastihan tuollainen antaminen ei tapahdu mistään hyvästä sydämestä tai lähimmäisenrakkaudesta. Sellainen antaminen nimittäin huomio saajan todellisen tarpeen ja mieltymykset. Tuossa on kyse vain ja ainoastaan ompelijattaren omista tarpeista ja niiden tyydytyksestä: se saa ties minkä dopamiini-oksitosiini-piikin kun ajattelee, että minä Hyvä Ihminen tässä
Tuo lihavoimani niin tuhanteen kertaan. Osalla ihmisistä on ties mistä tunnevammasta johtuva tarve antaa materiaa toisille. Kyse ei ole siitä, että ne oikeasti välittäisivät siitä saajasta -silloinhan ne tietäisivät, mistä se pitää tai mitä tarvitsee. Ne jotenkin silittävät omaa päätään sillä turhalla hääräämisellä ja käyttökelvottomalla tavaralla. Ei siitä suosta pääse millään muulla kuin sanomalla suoraan. Pahimmassa tapauksessa sitten ne panee välit poikki, mutta onko se nyt sitten niin suuren suuri vahinko?
Anoppini on vähän tuollainen. Se on kova neulomaan kaikille kaikkea. Neulookin hyvin. Valitettavasti sen mielestä vauvanvaaleansininen+vaalein mahdollinen beige ovat oiva väriyhdistelmä villapuseroon pojalleen, joka tykkää melkein räikeyteen saakka kirkkaista väreistä. Oletan että maailmassa saattaa olla ihminen jolle sopii vauvanvaaleansininen ja vaalea beige erikseen tai kenties jopa yhdistettynä, mutta en ole sellaista kyllä vielä nähnyt. Minulle se neuloi pinkin pipon jossa oli jotain paljetteja. En koskaan käytä pipoa, koska ne eivät pysy päässä paksun ja liukkaan tukan kanssa, enkä myöskään ole mikään pinkkiä ja paljetteja -ihminen. Okei, sen nyt vielä ymmärrän että miniän makua ei niin tunneta tai sen pukeutumista katsota, mutta että ei omaa poikaansa tunne ja näe. Listaa voisi jakaa loputtomiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin yhteyttä niiden lahkeensuun ompeleiden takia. Pyydä läheistäsi tarkistamaan ylälangan kireys, vaikuttaa siltä, että siinä on ongelmia, koska normaalisti tavallinen suoraommel joustaa aika hyvin joustavan kankaan mukana.
Kun pinkissä puserossa on sininen resori, niin kysyt tekijältä, että kai sinulle sopii, että vaihdan tähän pinkin resorin. Se ei ole iso työ, aika usein säästyy purkamiselta, kun leikkaa koko resorin pois ja vaihtaa uuteen.
Osaan siis ommella kyllä itsekin, mutta en tässä elämäntilanteessa koe sitä ajankäytön ja hyödyn suhteen järkeväksi. Lähtökohtaisesti tavallinen suora ommel ei sovi trikookankaan venytystä vaativiin kohtiin, kuten pääntielle, lahkeisiin ja hihansuihin. Ei, vaikka säädöt olisivat parhaat mahdolliset. Siihen vaaditaan kaksoisneula tai jousto-ommel.
Lukutaito, haloo? Resorin ompeluun menee 10 minuuttia, jos kone on esillä. Mutta aikaa menee myös sen resorin hakemiseen kaupasta ja koneen ottamiseen esiin, lankojen vaihtamiseen, sopivan väriset langatkin pitää ostaa jne.
Pieni vaiva, jos sattuu olemaan käsityötuulella. Mahdotonta, jos pitäisi korjata riepua jota ei alunperinkään halunnut. En minä ainakaan viitsisi korjata vaatetta, jolle minulla ei ole käyttöä.
Sitäpaitsi kuten jokainen ompelija tietää, on hauskaa tehdä uutta. Korjausompelu, varsinkin epämieluisan vaatteen, ei ole yksinkertaisesti vaivan arvoista nykyään.
-eri-
Ja lisään vielä, että jos anoppi tai kirjoittajan oma äiti kyseessä, niin mihinkään tollaseen suoraan sanomiseen ei kannata ryhtyä. Jos se olisi auttaakseen, niin olisihan se ompelija nyt sentään itsekin tajunnut asian.
Vähän niinkuin toi esimerkki noista palaneista leivonnaisista. Jos joku sellasia "hyvää hyvyyttään" tuo, niin on joko ilkeä tai muistisairas, eikä se sanominen auta kummassakaan tapauksessa. Tulee vaan riitaa
Mua ei haittaisi yhtään kirjavat vaatteet, lahjoita ihmeessä semmoiset eteenpäin, jossei muuta vikaa kuin värit
Meillä miniä ilmoitti aikanaan ihan asiallisesti, että hän sitten huolehtii itse lastensa vaatetuksen, siihen ei tarvitse puuttua.
Tyttärentyttärelle olen saanut ommella ihan mitä haluan ja nyt 4v:n jo ilmaistessa selkeästi mielipiteensä myös kaikkea sitä, mitä hän haluaa. Nyt on alkanut valitus siitä, että vain toisen lapsenlapsen halloween-asu on ihana ja kimaltava ja täynnä ledlamppuja, miksi en teee molemmille lapsenlapsille vaatteita. En tee, koska olen luvannut, että en tee.
Onko sulla muita ongelmia?
Autistisuus? Mielisairaus?