Lue keskustelun säännöt.
Sukupolvet, jotka kasvattivat häpeällä ja kylmyydellä, ivaavat nyt kun nuoremmat käyvät terapiassa
14.10.2025 |
Siinä kiteytettynä koko juttu. Samat sukupolvet ovat sitä mieltä, ettei lapsia osata kasvattaa. Mutta mitä, jos lapsia kasvatetaan heidän antamalla esimerkillä?
Nämä sukupolvet joivat suruunsa ja peittivät häpeänsä vihalla jonka kohdistivat lapsiinsa. Kärjistetysti he heittivät lapsensa laiturin nokasta suoraan syvään päätyyn ja siinä oli lasten uimaopetus tai elämän opit ylipäätään.
Sitten nämä Erkit, Sirpat ja kumppanit kerääntyvät sosiaaliseen mediaan ja huoltoasemien kahviloihin naureskelmaan, miten nykynuoret ja milleniaanit ei pärjää elämässään. En tiedä teistä muista, mutta minä ainakin odotan että aika kuluu ja tätä sukupolvea ei enää ole.
Kommentit (53)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikesta voi vanhempiaan syyttää. Eivät voi sinunkaan vanhempasi syyttää kaikesta omia vanhempiaan.
Vierailija kirjoitti:
Joskus on syytäkin hävetä tekemisiään.
Täysin samaa mieltä. On tekoja joita yhteiskunnassamme ei edelleenkään pidetä hyväksyttävänä. Ja hyvä niin.
Täytyy ottaa myös huomioon se, että suhtautuminen yleisestikin moniin asioihin on muuttunut. Ihmiset ovat usein oman aikansa lapsia. Terapiaan, seksiin, ho mouteen yms. suhtaudutaan nykyään suopeammin kuin ehkä vuosikymmeniä sitten.
Vierailija kirjoitti:
No onhan se vähän noloa käydä jossain terapiassa.
Sehän on nyt päinvastoin kunnia-asia, jos vähän ahdistaa. Tuntuu, että lapset nykyään kasvatetaan turhassa pumpulissa. Eräs lasten psykiatri joskus tokaisi, että meidän lasten tärkein kasvatustehtävä on aiheuttaa lapsille pettymyksiä, jotta he oppivat, miten niitä käsitellään - ja ettei maailma kaadu pieneen pettymykseen. Heti ei tarvita terapiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistäköhän sukupolvesta nyt oikein puhut? Tuntuu, että sinulta menee sukupolvet pahasti sekaisin.
Sodanjälkeinen sukupolvi kasvatettiin häpeällä eli boomerit. Eivät todellakaan roiku somessa vanhukset.
Olen 50 v. eikä mua itseänikään ole kylmyydellä ja häpeällä kasvatettu.
Kyllä monet meistä noin viisikymppisistä on kasvatettu häpeällä ja kylmyydellä. Täällä on ollut sellainen hyvä pitkä ketjukin 1970-lukulaisten kokemuksia, ja siellä oli sivukaupalla pitkiä kertomuksia häpeäkasvatuksesta. Meilläkin äiti sitä harrasti ahkeraan. Aina sai meitä lapsia hävetä. EI oltu yhtä hyviä missään kuin naapurien tai sukulaisten lapset. Lannistettiin ja lytättiiin. Kun haaveilin insinöörin ammatista, äiti totesi, että ei ole meidän suvussa kellään ollut lukupäätä semmoiseen eikä ole sullakaan. Isä sanoi, ettei kukaan palkkaisi naista i
Ok, mutta et voi yleistää tuota koko sukupolveen. Itse en tunnista tuota.
N - 75
Ei kait ihan jyrkkiä yleistyksiä voi tehdä johonkin ikäluokkaan kuulumisen perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan se vähän noloa käydä jossain terapiassa.
Sehän on nyt päinvastoin kunnia-asia, jos vähän ahdistaa. Tuntuu, että lapset nykyään kasvatetaan turhassa pumpulissa. Eräs lasten psykiatri joskus tokaisi, että meidän lasten tärkein kasvatustehtävä on aiheuttaa lapsille pettymyksiä, jotta he oppivat, miten niitä käsitellään - ja ettei maailma kaadu pieneen pettymykseen. Heti ei tarvita terapiaa.
Joo mä olen itse 60-luvulla syntynyt ja mulle on kait opit menneet perille, kun 2000-luvun alussa syntyneelle lapselleni sanoi, ettei tämä ole nyt sinun vika. Hän sanoi, että en sitä ajatellutkaan. En ota itteeni. Siten hän sanoi, että hän on hyvä jossain asiassa tai oikeastaan paras. Ihan välillä naurattaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nythän lapset ovat perheen pomoja. Toinen äärimmäisyys.
Miksi lietsoa tämmöistä rumaa vihaa nykylapsia ja nuoria kohtaan. Suurimmalla osalla lapsista ja nuorista menee oikein hyvin, vaikka ajat ovat haastavat ja vähän näköalattomatkin. Nykyvanhemmat viettävät aikaa lapsiensa kanssa enemmän kuin koskaan aiemmin. Asun suomalaisittain isossa kaupungissa. Kun katson omia nuoriani ja heidän laajaa kaveripiiriä tai koulun nuoria, jossa työskentelen, en havaitse laajoja ongelmia isossa kuvassa. Toki isoon joukkoon mahtuu kaikenlaista. Mutta nuoret käyvät koulua menestyksekkäästi, heillä on tulevaisuuden haaveita, usein rohkeampia kuin vanhemmilla sukupolvilla. He joutuvat usein tekemään paljon enemmän, koska kilpailu kaikesta on kovempaa. Nuoret harrastavat myös paljon enemmän kuin ennen. Osa tekee töitäkin. Monet ovat empaattisia, heillä on paljon kavereita ja tukevat toisiaan.
Kerrot juuri tuosta, lapset on pomoja. Mitään ei puutu hyväosaisilta lapsilta, joka inahdus toteutetaan. Koulitaan ja autetaan olemaan kaikessa paras
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistäköhän sukupolvesta nyt oikein puhut? Tuntuu, että sinulta menee sukupolvet pahasti sekaisin.
Sodanjälkeinen sukupolvi kasvatettiin häpeällä eli boomerit. Eivät todellakaan roiku somessa vanhukset.
Olen 50 v. eikä mua itseänikään ole kylmyydellä ja häpeällä kasvatettu.
Kyllä monet meistä noin viisikymppisistä on kasvatettu häpeällä ja kylmyydellä. Täällä on ollut sellainen hyvä pitkä ketjukin 1970-lukulaisten kokemuksia, ja siellä oli sivukaupalla pitkiä kertomuksia häpeäkasvatuksesta. Meilläkin äiti sitä harrasti ahkeraan. Aina sai meitä lapsia hävetä. EI oltu yhtä hyviä missään kuin naapurien tai sukulaisten lapset. Lannistettiin ja lytättiiin. Kun haaveilin insinöörin ammatista, äiti totesi, että ei ole meidän suvussa kellään ollut lukupäätä semmoiseen eikä ole sullakaan. Isä sanoi, ettei kukaan palkkaisi naista i
Aloitit tuon ketjun 2014. Eikö yhtään helpota?
Niinhän sitä on aina hyvä syyttää asioista menneitä sukupolvia ja esimerkiksi päättäjiä. Mutta ikävä kyllä tilanne ei siitä parane.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nythän lapset ovat perheen pomoja. Toinen äärimmäisyys.
Miksi lietsoa tämmöistä rumaa vihaa nykylapsia ja nuoria kohtaan. Suurimmalla osalla lapsista ja nuorista menee oikein hyvin, vaikka ajat ovat haastavat ja vähän näköalattomatkin. Nykyvanhemmat viettävät aikaa lapsiensa kanssa enemmän kuin koskaan aiemmin. Asun suomalaisittain isossa kaupungissa. Kun katson omia nuoriani ja heidän laajaa kaveripiiriä tai koulun nuoria, jossa työskentelen, en havaitse laajoja ongelmia isossa kuvassa. Toki isoon joukkoon mahtuu kaikenlaista. Mutta nuoret käyvät koulua menestyksekkäästi, heillä on tulevaisuuden haaveita, usein rohkeampia kuin vanhemmilla sukupolvilla. He joutuvat usein tekemään paljon enemmän, koska kilpailu kaikesta on kovempaa. Nuoret harrastavat myös paljon enemmän kuin ennen. Osa tekee töitäkin. Monet ovat empaattisia, heillä on paljon kavereita ja tukevat toisiaan.
Mitä ihmeen rumaa vihaa? Yhtä lailla sinä näet nykylapset ja -nuoret vaaleanpunaisten lasien läpi. Se, että on paljon harrastuksia tai kavereita ei kerro ihmisen hyvyydestä yhtään mitään.
Niin jokaisen on elämänsä elettävä tavalla tai toisella. Ehkä parasta on sitten ottaa etäisyyttä vanhempiinsa, jos kerran tilanne on tämä. Mutta sitähän ei tiedä, kuinka kauan yleensä vanhemmat ovat elossa. Sitten pikkuhiljaa vapautuu, kun he eivät ole enää muistuttamassa asioista. Toisaalta ei kukaan ihminen ole täydellinen ja olisihan se monta kertaa mukavampaa syntyä muuhun perheeseen yms.