Lue keskustelun säännöt.
Sukupolvet, jotka kasvattivat häpeällä ja kylmyydellä, ivaavat nyt kun nuoremmat käyvät terapiassa
14.10.2025 |
Siinä kiteytettynä koko juttu. Samat sukupolvet ovat sitä mieltä, ettei lapsia osata kasvattaa. Mutta mitä, jos lapsia kasvatetaan heidän antamalla esimerkillä?
Nämä sukupolvet joivat suruunsa ja peittivät häpeänsä vihalla jonka kohdistivat lapsiinsa. Kärjistetysti he heittivät lapsensa laiturin nokasta suoraan syvään päätyyn ja siinä oli lasten uimaopetus tai elämän opit ylipäätään.
Sitten nämä Erkit, Sirpat ja kumppanit kerääntyvät sosiaaliseen mediaan ja huoltoasemien kahviloihin naureskelmaan, miten nykynuoret ja milleniaanit ei pärjää elämässään. En tiedä teistä muista, mutta minä ainakin odotan että aika kuluu ja tätä sukupolvea ei enää ole.
Kommentit (53)
Voi ei, kun noissa terapioissa on iät ja ajat käyneet kaiken ikäiset, jos vain ovat päässeet. Ei se ole mikään tämän ajan uutuus.
Mun äitini valitti aina omaa lapsuuttaan ja kertoi, kuinka isä oli aina kännissä ja ajoi perheen ulos pakkaseen. Eipä sitä sitten voi tuollaisen kohtalon omaavalta vanhemmalta kovin paljon odottaa. Itse olen oireillut monin tavoin ja minulla on ollut jatkuvia pelkotiloja. Olen siis syntynyt 60-luvulla. Ei ole koulutus enää välttämättä taannut mitään ihmeempää työtä. Olen elämäni aikana ollut useassa työpaikassa, koska useat ovat menneet nurin yms. Itse kärsin lapsettomuudesta ja sain lapsen lopulta 2000-luvun alussa. Olen ainakin itse yrittänyt olla parempi vanhempi. Toivottavasti olen siinä onnistunut. En halua syyttää vanhempiani, koska he varmaan tekivät siinä elämän tilanteessa sen, minkä pystyivät. Äitini oli lisäksi hyvin nuori, kun sai lapsensa. Hän kasvoi kyllä vuosien saatossa aika tavalla, mutta hänkin kärsi jatkuvista pelkotiloista. En ole koskaan ajatellut, että lapseni pitäisi tehdä tai kärsiä jostain, koska minäkin olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitit: No, esim. 80-luvulla oli käytännössä täystyöllisyys. Ei mitään kilpailua. Ei tarvinnut kouluakaan käydä kuten nyt.
MUTTA 90- luvun lama tuli. Kukaan ei saanut töitä eikä koulutus auttanut. Moni syrjäytyi lopullisesti ja toiset olivat 10 vuotta työttömänä. Joten turhaan syyttelet 60-70 luvulla syntyneitä. No, kohta saatte itse kokea saman, ikävö kyllä. Mutta enemmän ollasn kohtalotovereita. Siihen aikaan ei ollut tälläistä sosiaaliturvaa
Jatkan vuelä, että me 60-70 luvulla syntyneet kyllä ramppasimme psyk polilla laman aikana, joten puheet siitä että terapia olisi joku uusi juttu ei pidä paikkaansa. Palveluiden määrä oli TODELLA pieni verrattuna nykyiseen. Ihmiset menettivät kaiken. Jopa asuntolainaa jäi vaikka sai asunnon myytyä kun hinnat laskivat eikä töitä ollut
Juuri näin. Tätini paasaa somessa, miten vaikeudet kuuluu elämään. Omat vaikeutensa on kohdannut ylensyömällä. Isäni tapa väistää häpeää oli juoda. Itse olen yrittänyt vain kohdata sen meille siirretyn häpeän. Vaikeaa se on ollut! Mutta nyt on jo helpompi hengittää. Lapsilleni en halua siirtää pahoinvoinnin ketjua.
Ainahan noita tarkkailuluokkalaisia yms on ollut joukossa. Ei kaikki aina elämässä ole selvinneet tai jaksaneet. Osa on kuollut nuorena alkoholin liikakäyttöön ja istuneet selleissä vuosikaudet. Joillakin löytyy näitä tarinota omasta elämästään. Omat vanhemmat eivät ole pysyneet edes kasvattamaan lapsiaan. Ovat suosiolla adoptoineet lapsensa.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitit: No, esim. 80-luvulla oli käytännössä täystyöllisyys. Ei mitään kilpailua. Ei tarvinnut kouluakaan käydä kuten nyt.
MUTTA 90- luvun lama tuli. Kukaan ei saanut töitä eikä koulutus auttanut. Moni syrjäytyi lopullisesti ja toiset olivat 10 vuotta työttömänä. Joten turhaan syyttelet 60-70 luvulla syntyneitä. No, kohta saatte itse kokea saman, ikävö kyllä. Mutta enemmän ollasn kohtalotovereita. Siihen aikaan ei ollut tälläistä sosiaaliturvaa
"Kukaan ei saanut töitä". Omat vanhempani, kaikki lähisukulaisena ja muut tuttavaperheet säiliytti työnsä tai sai uuden koko laman ajan ja sen jlkeen. Joku menetti työnsä ja sai sitten uuden. En tiedä siis, mistä puhut, ja on varmaan peiliin katsomisen paikka nyt, kun kerran et töihin edes päässyt. Taidat olla aika luuseri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitit: No, esim. 80-luvulla oli käytännössä täystyöllisyys. Ei mitään kilpailua. Ei tarvinnut kouluakaan käydä kuten nyt.
MUTTA 90- luvun lama tuli. Kukaan ei saanut töitä eikä koulutus auttanut. Moni syrjäytyi lopullisesti ja toiset olivat 10 vuotta työttömänä. Joten turhaan syyttelet 60-70 luvulla syntyneitä. No, kohta saatte itse kokea saman, ikävö kyllä. Mutta enemmän ollasn kohtalotovereita. Siihen aikaan ei ollut tälläistä sosiaaliturvaa
"Kukaan ei saanut töitä". Omat vanhempani, kaikki lähisukulaisena ja muut tuttavaperheet säiliytti työnsä tai sai uuden koko laman ajan ja sen jlkeen. Joku menetti työnsä ja sai sitten uuden. En tiedä siis, mistä puhut, ja on varmaan peiliin katsomisen paikka nyt, kun kerran et töihin edes päässyt. Taidat olla aika luuseri.
&nb
Hehe, noita juttuja kyllä kuuli silloinkin. En tiedä oletko kuinka nuori ja miksi pilkkaat mutta tilanne olintodella huono. Olen kyllä tottunut tuohon pilkkaam jo 90-luvulla nuorena, silloin sattui, ei enää! Kiva kuitenkin, että vanhempasi säilyttivät työnsä. Olet varmaan oppinut tuon halveksinnan niiltä vanhemmiltasi.
Nythän täällä nuoriso kirjoittaa, että jotkut saivat pitää työpaikkansa laman aikaan, mutta ikävä kyllä eivät läheskään kaikki. Ei se ihmisestä tee mitään luuseria, jos joutuu pois työstä. Moni oli monta vuotta noina aikoina työttömänä ja sitten ei voinut hankkia työkokemusta niin, että ei sitä laman jälkeenkään niin helposti töihin päässyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitit: No, esim. 80-luvulla oli käytännössä täystyöllisyys. Ei mitään kilpailua. Ei tarvinnut kouluakaan käydä kuten nyt.
MUTTA 90- luvun lama tuli. Kukaan ei saanut töitä eikä koulutus auttanut. Moni syrjäytyi lopullisesti ja toiset olivat 10 vuotta työttömänä. Joten turhaan syyttelet 60-70 luvulla syntyneitä. No, kohta saatte itse kokea saman, ikävö kyllä. Mutta enemmän ollasn kohtalotovereita. Siihen aikaan ei ollut tälläistä sosiaaliturvaa
"Kukaan ei saanut töitä". Omat vanhempani, kaikki lähisukulaisena ja muut tuttavaperheet säiliytti työnsä tai sai uuden koko laman ajan ja sen jlkeen. Joku menetti työnsä ja sai sitten uuden. En tiedä siis, mistä puhut, ja on varmaan peiliin katsomisen paikka nyt, kun kerran et töihin edes päässyt. Taidat olla aika luuseri.
&nb
Tässä nuori aikuinen, nykynuori, kasvattaa pilkalla ja häpeällä vanhempaa sukupolvea, 90-luvun lamanuorta
Joskus on syytäkin hävetä tekemisiään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten terapia on muka uusi juttu? Muistan, että anoreksiaa sairastettiin jo 70-luvulla. Monet kuolivatkin siihen.
Vierailija kirjoitti:
Nythän täällä nuoriso kirjoittaa, että jotkut saivat pitää työpaikkansa laman aikaan, mutta ikävä kyllä eivät läheskään kaikki. Ei se ihmisestä tee mitään luuseria, jos joutuu pois työstä. Moni oli monta vuotta noina aikoina työttömänä ja sitten ei voinut hankkia työkokemusta niin, että ei sitä laman jälkeenkään niin helposti töihin päässyt.
Samalla tavalla kirjoittaa myös boomer-sukupolvi somessa ja lehtien kommenttipalstoilla ja täälläkin. Mutta vain nuoret tekee väärin, kun toteaa että ehkä siinä oli itsessä vikaa jos ei työllistynyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus on syytäkin hävetä tekemisiään.
Tosiaan joskus on kyllä syytäkin hävetä. Ei ilman häpeää jalostu paremmaksi. Toki sitä ei saa liikaa olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nythän täällä nuoriso kirjoittaa, että jotkut saivat pitää työpaikkansa laman aikaan, mutta ikävä kyllä eivät läheskään kaikki. Ei se ihmisestä tee mitään luuseria, jos joutuu pois työstä. Moni oli monta vuotta noina aikoina työttömänä ja sitten ei voinut hankkia työkokemusta niin, että ei sitä laman jälkeenkään niin helposti töihin päässyt.
Samalla tavalla kirjoittaa myös boomer-sukupolvi somessa ja lehtien kommenttipalstoilla ja täälläkin. Mutta vain nuoret tekee väärin, kun toteaa että ehkä siinä oli itsessä vikaa jos ei työllistynyt?
No en minä ainakaan ajattele noin. Kyllä nyt taas on erittäin vaikeaa työllistyä nuorten tai monen muunkin. Koulutus on kokenut aina vaan enemmän inflaatiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhä enemmän työpaikat menevät tutuille tai tuttujen tutuille. Jos ei ole hyviä suhteita johonkin, on vaikeaa saada töitä, vaikka olisi kuinka pätevä tai fiksu.
Nyt on 310 000 työtöntä ja prosenttina 11,5% . Silloin 90-luvulla työttömiä oli 530 000 työtöntä ja prosentti oli 17% eli melkein joka viides oli työtön
Vierailija kirjoitti:
Heikko ihminen syyttelee omista ongelmistaan muita ihmisiä, eikä suostu ottamaan vastuuta omasta elämästään.
Ei ole noin yhsinkertainen tuo kuvio.
Moni lapsi sai perheessä syntisäkin osan, siis kelvottomuuden kantamisen. Sinun siis täytyy olla heikko kyvytön vätys. Tuosta roolista uloskasvu voi olla hyvin kivuliasta ja etenkin se kohta kun tajuaa omien vanhempiensa häiriintyneisyyden.
Edellyttää hyvin usein välien katkaisua että pääsee itsenäistymään ja kohti myönteisiä vuorovaikutuskokemuksia missä saa rohkaisua ja kiitosta. Vastuu ei kasva häpäisevässä ympäristössä, viha, kauna, kieroilu ja kosto kylläkin.
Vierailija kirjoitti:
Nyt on 310 000 työtöntä ja prosenttina 11,5% . Silloin 90-luvulla työttömiä oli 530 000 työtöntä ja prosentti oli 17% eli melkein joka viides oli työtön
Lähde unohtui: https://www.tyollisyyskatsaus.fi/graph/tkat/tkat.aspx
Vierailija kirjoitti:
Nyt on 310 000 työtöntä ja prosenttina 11,5% . Silloin 90-luvulla työttömiä oli 530 000 työtöntä ja prosentti oli 17% eli melkein joka viides oli työtön
Joo kyllä se oli aika rankkaa katsoa telkkarista uutisia tai lukea lehtiä silloin. Liikehuoneistot olivat tyhjillään yms. Elämä oli kyllä aika pysähdyksissä silloin. Nytkin tuntuu vähän pysähtyneeltä.... toivottavasti ei sentään noihin lukuihin ylletä.
Nääh, ap on joku viidenkympin korvilla oleva epävakaa tyyppi joka sotkenut oman ja läheistensä elämiä eikä häneen mikään terapia auta.
Koska vastuun omista teoistaan kippaa muualle. Tunnusmerkkinä myös olematon kritiikin sietokyky.
Kyllä monet meistä noin viisikymppisistä on kasvatettu häpeällä ja kylmyydellä. Täällä on ollut sellainen hyvä pitkä ketjukin 1970-lukulaisten kokemuksia, ja siellä oli sivukaupalla pitkiä kertomuksia häpeäkasvatuksesta. Meilläkin äiti sitä harrasti ahkeraan. Aina sai meitä lapsia hävetä. EI oltu yhtä hyviä missään kuin naapurien tai sukulaisten lapset. Lannistettiin ja lytättiiin. Kun haaveilin insinöörin ammatista, äiti totesi, että ei ole meidän suvussa kellään ollut lukupäätä semmoiseen eikä ole sullakaan. Isä sanoi, ettei kukaan palkkaisi naista insinööriksi ja nauroi päälle.