Vahva ihminen ei syyttele muita ihmisiä ongelmistaan tyyliin isä teki sitä tai äiti jätti tekemättä tätä
Vahva ihminen ottaa täyden vastuun elämästään ja geeneistään.
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset on kasvatettu vähän turhankin vahvaksi ja yksinään toimeentulevaksi. Elämässä olisi monella helpompaa, kun läheiset auttaisivat ja tukisivat toisiaan. Olisivat läsnä.
Missä on yhteisöllisyys ja lähimmäisen rakkaus? Muiden arvostus ja huomioonottaminen?
Kyllä. Ja sitten vielä syyllisestään kun ei yksinään pärjää, kaikesta pitää vaan selvitä yksin eikä saa valittaa, empatiakykyä kadonnut monelta täysin. Itsellään toki perhe tukena, niin helppoa sieltä huudella, kun ei ymmärretä ollenkaan nykypäivän yksinäisyyttä sekä yksinäisen taloudellista tilannetta, kaikki paljon kalliimpaa kun on yksin maksamassa. Siitäkin tullut syyttelyä että tuhlaa väärin asioihin rahaa.
Empatian puute on aika yleinen traumaoire henkilöillä, jotka eivät ole päässeet ottamaan kasvamisessa edes sitä ensimmäistä askelta, jossa myönnetään omat ongelmat. Kannattaa suhtautua syyllistäjiin kuin pikkulapsiin. He eivät vielä ole itsensä kanssa sellaisella tasolla, jolla voisivat ymmärtää muita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se mitään syyttelyä ole, jos toteaa tosiasioita...ihmisen vanhemmat vaikuttavat hänen luottamuksensa, itsetuntonsa ja elämäntaitojen ja sosiaalisuuden syntyyn todella paljon. Lapsen, jota on tahallaan sosiaalisesti eristetty ja jolle ei ole opetettu mitään elämäntaitoja, on aika hankala olla tuntematta siitä aikuisena vähintään pientä surullisuutta.
"Toteaa...!
Niin? Ihan oikeaa suomenkieltä se "toteaa". Onko siinä sinulle joku ongelma?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se mitään syyttelyä ole, jos toteaa tosiasioita...ihmisen vanhemmat vaikuttavat hänen luottamuksensa, itsetuntonsa ja elämäntaitojen ja sosiaalisuuden syntyyn todella paljon. Lapsen, jota on tahallaan sosiaalisesti eristetty ja jolle ei ole opetettu mitään elämäntaitoja, on aika hankala olla tuntematta siitä aikuisena vähintään pientä surullisuutta.
"Toteaa...!
Niin? Ihan oikeaa suomenkieltä se "toteaa". Onko siinä sinulle joku ongelma?
Käyttäisit rehellisesti sanaa syyttäminen.
No jos se on siinä toisessa se vika, mitä silloin itse vastuuta ottamaan! :D
No, monesti on peiliin katsomisen paikka itse kullakin, mutta jos esim. toinen pariskunnan osapuoli ottaa aina vastuun sanoistaan ja teoistaan ja toinen ei koskaan, niin alkaa sillä vastuuntuntoisellakin vähän kypsyttämään jossain vaiheessa.
Öö miten otetaan vastuu omista geeneistä? Mitenköhän ne geenit on päästy itse valitsemaan?
Vierailija kirjoitti:
Joo. En usko, että kenelläkään on täydelliset vanhemmat ja täydellinen lapsuus. Ei ollut meidän vanhemmillakaan.
Tämän kyllä allekirjoitan minäkin. Monesti aikuisetkin ihmiset tuntuvat olettavan, että vanhemmat ovat tai olivat täydellisiä ihmisiä, ja tekivät asioita huonosti ihan silkasta pahuudesta. Esimerkiksi toisen ja kolmannenkin polven sotatraumat ovat vieras käsite.
Ei, vanhempien kanssa ei tarvitse olla tekemisissä, jos se ei luontevalta tunnu ja vie voimia enemmän kuin antaa. Typerällä kaunan kantamisella sen sijaan ei tee muuta kuin vahingoita itseään. Hyväksyä ei kaikkea tarvitse, mutta anteeksi voi antaa ja ymmärtää, ettei niillä vanhempien kipukohdilla ole lapsen tai lapsen persoonan kanssa mitään tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se mitään syyttelyä ole, jos toteaa tosiasioita...ihmisen vanhemmat vaikuttavat hänen luottamuksensa, itsetuntonsa ja elämäntaitojen ja sosiaalisuuden syntyyn todella paljon. Lapsen, jota on tahallaan sosiaalisesti eristetty ja jolle ei ole opetettu mitään elämäntaitoja, on aika hankala olla tuntematta siitä aikuisena vähintään pientä surullisuutta.
"Toteaa...!
Niin? Ihan oikeaa suomenkieltä se "toteaa". Onko siinä sinulle joku ongelma?
Käyttäisit rehellisesti sanaa syyttäminen.
No miten se on syyttämistä, jos tämä on tosiasia? En minä heille päin naamaa valita- rakastan vanhempiani, enkä kellekään irl sen paremmin. Mitä se sinun persettä kutittaa jos netissä joku tälläisestä puhuu?
Aivan kuin ihminen voisi vain tyhjentää muistin, poistaa historiatiedot ja välilehdet ja aloittaa alusta "puhtaalta pöydältä" ilman historiaa. Kuin ihminen olisi joku tietokone
Vierailija kirjoitti:
Aivan kuin ihminen voisi vain tyhjentää muistin, poistaa historiatiedot ja välilehdet ja aloittaa alusta "puhtaalta pöydältä" ilman historiaa. Kuin ihminen olisi joku tietokone
No tää, mitä ihmettä! :D Tietenkin ihmisen lapsuus ja nuoruus vaikuttaa häneen myös aikuisena, halusi tai ei.
Terapia on kuoleman hajuinen uususkonto, ei enää muodissa, mutta oli ennen suosikki #1.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo. En usko, että kenelläkään on täydelliset vanhemmat ja täydellinen lapsuus. Ei ollut meidän vanhemmillakaan.
Mutta se, ettei ole täydellisiä vanhempia tai lapsuutta, on vähän eri asia kuin se, että alkoholistivanhemmat vaikka pahoinpitelevät lastaan harva se päivä.
Joo, mua on mm vedetty tukasta pitkin pihamaata ja potkittu korkokengillä. Kyllä vähän ottaa aivoon nämä "kenenkään lapsuus ei ollut täydellinen" vähättelyt
Eikä sillä, ei mun pahoinpitelijän omakaan lapsuus tosiaan onnellinen ollut. Enkä mä häntä vihaa. Mutta on traumoja ja on "traumoja", ja näiden niputtaminen yhteen trivialisoi oikeasti kaltoinkohdeltujen kokemuksia.
Vierailija kirjoitti:
No jos se on siinä toisessa se vika, mitä silloin itse vastuuta ottamaan! :D
No, monesti on peiliin katsomisen paikka itse kullakin, mutta jos esim. toinen pariskunnan osapuoli ottaa aina vastuun sanoistaan ja teoistaan ja toinen ei koskaan, niin alkaa sillä vastuuntuntoisellakin vähän kypsyttämään jossain vaiheessa.
Silloin kun toinen ei ota vastuuta sanoista ja teoistaan niin sillä vastuullisemmalla on kuitenkin täysi mahdollisuus lähteä siitä suhteesta. Vika saattaa olla toisessa, mutta täysin oma valinta jos roikkuu huonossa suhteessa. Eli et ota vastuuta sen toisen teoista, mutta otat vastuun siitä, että et anna tilanteen jatkua.
Ei pidä jäädä myrkylliseen suhteeseen, olipa se äitiin tai lapseen (siitä nyt pitää tietysti huolehtia tiettyyn ikään saakka.) Ja pahimmillaan siirtää sitä viedä toiselle sukupolvelle.
Niin yksikertaista se on. Ei aina ole helppoa, mutta toimii.
Aloittakaa oma elämä.
"Toteaa...!