Lue keskustelun säännöt.
Vahva ihminen ei syyttele muita ihmisiä ongelmistaan tyyliin isä teki sitä tai äiti jätti tekemättä tätä
12.10.2025 |
Vahva ihminen ottaa täyden vastuun elämästään ja geeneistään.
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se vähän riippuu siitä, että mitä ne teki.
Ei kaikkea voi lakaista maton alle.
Mitä hyötyä se antaa vanhoja muistella. Lakaise kuule vaan huolella kaikki mennyt maton alle ja jätä katkeruus menneeseen.
Minulla itselläni oli ihanat vanhemmat.
Mutta olen nähnyt ja lukenut niin erilaisista lapsuuksista, että saattaisi jäädä monelta käsittelemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun kannattaa aloittaja vaan nyt kantaa vastuusi siitä mitä olet lapsellesi aikanaan tehnyt. Aloita vaikka anteeksipyynnöstä ilman muttia ja lastasi syyttämättä. Pystytkö siihen? Et varmaan.
Suomalaiset on kasvatettu vähän turhankin vahvaksi ja yksinään toimeentulevaksi. Elämässä olisi monella helpompaa, kun läheiset auttaisivat ja tukisivat toisiaan. Olisivat läsnä.
Missä on yhteisöllisyys ja lähimmäisen rakkaus? Muiden arvostus ja huomioonottaminen?
Kyllä, eikä valita ihan itse tekemiään valintojaan omille lapsilleen. Lapset eivät ole äitinsä terapeutteja.
Vierailija kirjoitti:
Joo. En usko, että kenelläkään on täydelliset vanhemmat ja täydellinen lapsuus. Ei ollut meidän vanhemmillakaan.
Mutta se, ettei ole täydellisiä vanhempia tai lapsuutta, on vähän eri asia kuin se, että alkoholistivanhemmat vaikka pahoinpitelevät lastaan harva se päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on väkivaltaisen lapsuuteni seurauksena persoonallisuushäiriö. Persoonani kehitys häiriintyi vanhempieni käytöksen takia. Se vaikuttaa käyttäytymiseeni - halusin tai en.
Kuinkahan moni vanhempi, joilla on aikuisiin lapsiin huonot välit, ovat osaneet ottaa vastuunsa ja pyytäneet anteeksi. Pahoitelleet aidosti tekosiaan ja muuttaneet omaa toimintaansa syyllistämättä lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ne asiat saa käydä läpi. Pitää ymmärtää, että mikä äidin tai isän tekemä tai tekemättä jättäminen on vaikuttanut mihinkin asiaan. Vain siten voi yrittää itse paikata noita puutteita ja kasvattaa itse itsensä oikein.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset on kasvatettu vähän turhankin vahvaksi ja yksinään toimeentulevaksi. Elämässä olisi monella helpompaa, kun läheiset auttaisivat ja tukisivat toisiaan. Olisivat läsnä.
Missä on yhteisöllisyys ja lähimmäisen rakkaus? Muiden arvostus ja huomioonottaminen?
Kyllä. Ja sitten vielä syyllisestään kun ei yksinään pärjää, kaikesta pitää vaan selvitä yksin eikä saa valittaa, empatiakykyä kadonnut monelta täysin. Itsellään toki perhe tukena, niin helppoa sieltä huudella, kun ei ymmärretä ollenkaan nykypäivän yksinäisyyttä sekä yksinäisen taloudellista tilannetta, kaikki paljon kalliimpaa kun on yksin maksamassa. Siitäkin tullut syyttelyä että tuhlaa väärin asioihin rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se vähän riippuu siitä, että mitä ne teki.
Ei kaikkea voi lakaista maton alle.
Ei niitä lakaistakaan maton alle vaan käsitellään ne vaikka terapiassa, ettei jumitu menneeseen.
Ne asiat käsitellään esim LÄHISUKULAISTEN KANSSA mitään huuhaaterapiaa ei tarvita.
Lähisukulaisiakaan ei pidetä ilmaisina terapeutteina. Tavispulliaisilla ei ole mitään valmiuksia käsitellä sellaisia asioita.
Kaikki ihmiset ei ole vahvoja eikä se ole ominaisuus jonka voi kääntää kytkimestä itse päälle. Varsinkaan jos lähtökohdat kotona on olleet huonot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se vähän riippuu siitä, että mitä ne teki.
Ei kaikkea voi lakaista maton alle.
Ei niitä lakaistakaan maton alle vaan käsitellään ne vaikka terapiassa, ettei jumitu menneeseen.
Ne asiat käsitellään esim LÄHISUKULAISTEN KANSSA mitään huuhaaterapiaa ei tarvita.
Lähisukulaisiakaan ei pidetä ilmaisina terapeutteina. Tavispulliaisilla ei ole mitään valmiuksia käsitellä sellaisia asioita.
Ikävä että nämä traumat aiheuttaneet sukulaiset ei osallistu terapiakustannuksiin, ja vielä suuttuu kun yhteydenpito on vähentynyt..
Minun vanhempani olivat vastuuttomia.
Sen johdosta olen joutunut kamppailemaan päästäkseni yli menneisyyden tapahtumista.
Olen onnistunut, ja elämäni on nykyään hyvää.
Silti olen murheellinen siitä menneisyydestä. Se vie yhä voimia, vaikka en vatvokaan menneitä. Muistoille ei mitään voi, ne hyökyvät joskus yli kuin myrskyaalto.
On mahdotonta olla miettimättä oman persoonallisuutensa syitä ja sysiä. Ellei se ole kehittynyt alkuunsa vähän vinoon jo lapsuudessa, niin milloin sitten?
Apn kaltaiset ihmiset tuskin ymmärtävät, miltä tuntuu kun aina väliin muistaa ikäviä menneisyyden tapahtumia ja kaltoinkohtelua.
Ne ovat persoonallisuudessa, vaikka miten on päässyt yli niistä.
Eiköhän ne jokaisen muistot riitä, ei tarvi kenenkään tulla syyttelemään heikkoudesta enää. Te, joilla on ollut hyvä lapsuus, pitäkää hyvänänne mutta älkää viitsikö haukkua meitä, joilla ei samanlaista onnea ole ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kasvanut vahvaksi koska äiti jyräsi ja isää ei kiinnostanut
Tällainen empatiavammainen paasaus ei kyllä ole vahvan ja kypsän ihmisen merkki, päinvastoin. Ehdottomuus ja mustavalkoisuus on keskenkasvuisen pelkurin alkeellisia puolustuskeinoja.
Näinhän se on, eikä voi sanoa aloittajan onnistuneen tässä. 🤣
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset on kasvatettu vähän turhankin vahvaksi ja yksinään toimeentulevaksi. Elämässä olisi monella helpompaa, kun läheiset auttaisivat ja tukisivat toisiaan. Olisivat läsnä.
Missä on yhteisöllisyys ja lähimmäisen rakkaus? Muiden arvostus ja huomioonottaminen?
Empatiaa ja ymmärrystä. Lämpöä. Ei kovuutta ja kylmää kohtelua piiskaa antaen.
Hamaan hautaan asti syytetään vanhempia ja yhteiskuntaa. Muuta sitten ei osatakkaan.
Ei se mitään syyttelyä ole, jos toteaa tosiasioita...ihmisen vanhemmat vaikuttavat hänen luottamuksensa, itsetuntonsa ja elämäntaitojen ja sosiaalisuuden syntyyn todella paljon. Lapsen, jota on tahallaan sosiaalisesti eristetty ja jolle ei ole opetettu mitään elämäntaitoja, on aika hankala olla tuntematta siitä aikuisena vähintään pientä surullisuutta.
Jos se narsisti vanhemman vuosien harjoittama henkinen väkivalta on pilannut oman itsetunnon ja sitä joutuu rakentamaan koko loppuelämän, vetää tiedostamatta puoleensa vanhemman kaltaisia kumppaneita, koska ei paremmasta ole kokemusta. Kun vasta nelikymppisenä on tämän ymmärtänyt terapioiden ja eri kokemusten kautta ja oppinut vihdoin arvostamaan ja rakastamaan itseään, tajunnut että ei ole vieläkään löytänyt itselleen pysyvää ja turvallista parisuhdetta. Niin kyllä vähän syytän ja olen pistänyt myös välit poikki.