Tulin sairaalasta kotiin tänään....

antakaa nyt niiden miesten puhelimien olla vai tonkiiko mieskin teijän puhelimet päivittäin?

olin gynekologisessa leikkauksessa, jota olen viimeiseen asti yrittänyt välttää. Nyt ei enää auttanut. Lääkärien mukaan se oli pakko tehdä, kun syöpäriski on niin suuri. Meillä on yksi lapsi.

Ei ollut ensimmäinen kerta kun mieheni jäi tällaisesta kiinni. Aina lupaa lopettaa, mutta kuinka ollakaan .... Kun hän tuli kotiin alkoi raivoamaan minulle aivan hirveästi kun olin katsonut hänen kännykkäänsä. Minua itseänikin inhottaa katsoa hänen kännyköitään, mutta olin aivan varma mitä löydän ja niinhän se löytyi. Mies huusi, että koska olemme vain avoliitossa saa hän tehdä mitä haluaa. Lisäksi sanoi, että olisit ollut vielä yhden päivän sairaalassa jne. jne. kaikkea kivaa suustaan päästi. Minä itkin ja sanoin, että olen juuri tullut sairaalasta, ja olen huonossa kunnossa ja huusi takaisin, ettei ole Niin ja miehen mukaan tämä on normaalia nykypäivää. Minä en kuulemma ymmärrä elämästä mitään jne. jne.

Ei pettäminen ole mitään " nykypäivää" siinä merkityksessä, että se olisi sallittua. Eikä parisuhteessa säännönmukaisesti petetä, ei vaikka kyse olisi avoliitosta.



Te tarvitsette terapiaa jos aiotte jatkaa suhdettanne. Tosin sinuna minä pakkaisin jomman kumman kamat ja lopettaisin tuollaisen suhteen. Et voi jättäytyä tuollaiseksi kynnysmatoksi omassa elämässäsi.



Tsemppiä.

Aivan paha mieli tulee puolestasi. Heitä ny helvettii se ukko.

Totuus nyt kuitenkin on se, ettei rakastava avio/avomies petä. Mitä hän olisi pettämisellään hakemassa. Jos rakastaa, saa kaiken kotoa eikä sitä tarvitse muualta hakea.



Lapsesi takia ota ero tuollaisesta miehestä. Vaikka tekisi kuinka kipeää. Ei tule tosta ikinä muuttumaan.

Olen niin rikki fyysisesti ja henkisesti. Fyysinen kipu tämän leikkauksen jälkeen varmaan paranee, mutta miten tämä henkinen puoli? Minä en voi käsittää, kuinka toinen ihminen voi loukata toista ihmistä tällä tavalla kuten avomieheni tekee. Hän itse kokee, että ei varsinaisesti petä minua, kunhan höpöttelee tekstiviesteissä ja maileissa. Sanoin, että jos ne on niin viattomia kuin hän sanoo, niin miksi ne pitää tehdä selkäni takana. Ja kun ne on niin viattomia, niin nehän voi näyttää aina samantien minullekin. Siinä kohti myönsi, että ei niitä voi näyttää, ei ne niin viattomia ole.....

Viime maanantaina, toisena pääsiäispäivänä, oli laittanut tälle yhdelle naiselle viestin tai vastannut naisen viestiin, että on 300 km:n päässä eräässä toisessa kaupungissa yhdistetyllä sukulais- ja työreissulla. Ja hah! Mies oli koko päivän kotona meidän kanssamme. Eli valehtelee ilmeisesti tällekin naiselle ja esittää olevansa poikamies. Mies esitti minulle uhkavaatimuksen, että jos otan tähän naiseen yhteyttä hän katkaisee välimme välittömästi. Häntä kuulemma hävettää kun minä otan yhteyttä ja häiriköin näitä naisia.

Nyt täytyy lopettaa ja mennä ottamaan särkylääkettä. On vähän kipuja. Nukuin huonosti ja näin koko yön vain hiriöitä unissani..... Kyyneleet valuvat silmistäni ja lapsi kyselee, että äiti oletko sinä niin kipeä, että sinua itkettää. Toivon, että yksikään kyyneleeni ei mene hukkaan... ehkä niistä kasvaa jotain, ehkä ne tekevät minut vahvemmaksi ja antavat voimaa. Ehkä kyyneleeni vielä joskus puhkeavat kukkaan.....

Miksi ihmeessä olet vielä tuollaisen miehen kanssa??

Sitä mietin itsekin. Onko tuleva loppuelämä samanlaista? Luultavasti. Hän ei taudistaan pääse. Kyseessähän on jonkinlainen riippuvuus valloittamiseen. Vähän kuin kleptomania, jossa ei ole taloudellista tarvetta varastella, mutta ei voi sitä lopettaa.

vaikka usein pidänkin niitä itsestäänselvyytenä.



Ei rakastavassa parisuhteessa petetä tai loukata toista. Jos mies ei edes syvästi kadu ja oikeasti huomaa tekemäänsä niin tuskin tulee lopettamaan toisten naisten kanssa viestittelyä.



Voimia!!!

Olo on niin vaikea ja ristiriitainen. Vihaan sydämestäni miehen temppuja. Kumma kyllä, en ole mustasukkainen, vaan vihainen, katkera, onneton, surullinen jne. jne.

Tiedän tai vaistoan, että mies viesteilee edelleenkin työkännykällään ja laittaa sähköpostiviestejä työpaikan tietokoneelta. Eilen illalla viimeksi asiaa tivasin ja taas vakuutteli, että ei niin tee jne. jne. Sitä samaa sanahelinää. Mies on kyllä perjantaisen riidan jälkeen ollut paljon kiltimpi minua kohtaan. Kyselee vointiani, hieroo kipeitä jalkojani ja varottelee minua tekemästä liikaa kotitöitä ettei paraneminen hidastu. Olen fyysisesti kuin jyrän alle jäänyt, pärjään vain Burana 600 mg:n avulla. Mutta fyysinen kipu on pientä siihen muuhun kipuun jota tunnen. Katselin jo netistä vapaita asuntoja ja mietin vakavasti pois muuttamista. Omistan kuitenkin talostamme puolet ja en voi lähteä ennen kuin taloudelliset asiat on selvitetty.

Sanokaa miten minun tulisi toimia? Katselenko hiljaa lisämerkkejä pettämisestä ja yhteydenpidosta muihin naisiin ja käräytän sitten uudestaan? Jotekin tuntuu inhottavalta kytätä toisen kännykkää vaikka tiedän, että jos hänellä on oikeus tehdä kuten tekee, on minullakin oikeus ne saada tietää. Soitanko sille naiselle, jonka viestit näin perjantaina? Mies varoitteli ottamasta yhteyttä naiseen, kuulemma häpeää silmät päästään jos niin teen. No tietenkin, koska valheensa paljastuvat. Kuitenkin koen, että elämämme olisi ihan hyvin, mikäli nämä miehen temput loppuvat. Meillä on paljon hyviä hetkiäkin.

Juu, juu. On myös tätä päivää, että pettäjät vetävät itsensä tämän viikon torstaina jojoon. KErro se miehellesi. Tarkka kellonaika on tasan klo 12.00. Tapa voi olla muukin kuin jojoon ittensä pistäminen. Kaikki käy.

Taxilla tulin kotiin, en siis aivan yksin. Itse en olisi autoa pystynyt ajamaankaan, sen verran kipeä olin.

En pidä pahana leikkauksesa toipumista, sillä fyysinen kipu paranee aina, kun aikaa hieman kuluu. Lisäksi olen kuitenkin iloinen, että leikkaavan lääkärin mukaan, silmämääräisesti arvioituna ja käsin tunnusteltuna, mitään pahanlaatuiseen viittaavaa ei ollut. Tosin näytteet menevät vielä patologille tutkittavaksi, lopulliset vastaukset tulevat n. 2-3 viikon kuluttua, jolloin minulla on kontrollikäynti lääkärillä.

välittämättä äitini tunteista. Nyt isäni on jo orpo vanha piru, joka pelkää ettei äiti huolehdi hänestä hänen tarpeidensa mukaan, kun hän vanhenee. Äitini elämä on raskasta ja hän voi päätyä itse hautaan aivan ennen aikojaan ja ilottomamman elämän eläneenä, kuin jos olisi valinnut seuransa toisin. Aina on isällä oma napa ja oma hyöty mielessään ja tietää varmasti sisimmässään miten vähän on itse antanut suhteelle. Kun olen tuota katsellut ja toivonut aina välillä että eroaisivat (eivät taida erota ovat jo niin vanhojakin) toivon, että jotkut muut osaisivat toimia toisin kuin vanhempani.

se osoittaa ettei mies ole päässyt manipuloimaan sinua vaan pidät puoliasi.

Luultavasti joudut jossain vaiheessa lähtemään, koska tilanne sattuu sinuun niin paljon. Mietin, miksi sinusta tuntuu että tarvitset lisää näyttöä. Rakastatko häntä vielä kovasti? Toivotko hänen muuttuvan? Häenn pitäisi kyllä sitten kovasti itse haluta muuttua.





tsemppiä & voimahaleja!



t. samassa tilanteessa ollut (petettynä ja pahassa jamassa syöpäepäilyn & leikkauksen kanssa - tosin silloin vieläpä täysin varattomana)

Mietis nyt mitä sun pitäis tehä?

No tottakai sä annat miehes touhuta ja olet kiltti kotihengetär, siivoat kodin, laitat ruokaa hoidat lapsen jne, muista antaa miehelle kun hän haluaa,( laikkauksesta viis)



Vai olisiko sittenkin parempi elää yksin lapsen kanssa ja olla onnellinen, elää ilman miehestä johtuvia huolia jne... Elää elämää ilmat, että joudut itkemään taas miehesi tekosista.

Kyllä varmaan on kivaa elää onnettomassa suhteessa, mutta oma vika jos et osaa irrottaa otetta ja alkaa elämään!



Voimia kuitenkin!

et ole tainnut ikinä itse olla isossa leikkauksessa ja pelätä patologin tuloksia?! ...on vähän niinku voimat vähissä!



ei-ap

Mies on puheiden mukaan jatkanut hommaa KAUAN ja mitä ap tekee?

Kestää kaiken, aina antaa anteeksi ja unohtaa!

Nyt on taas hyvä vedota leikkaukseen, nyt on niin huonossa kunnossa että pakko pitää paska mies!