Tapailisitko pikkulasten isää?
Jos et erityisemmin pidä lapsista tai lapsiperhe-elämästä.
Kommentit (83)
En varmaan. Olen mukavuudenhaluinen, mulle riitti omat lapseni.
En missään nimessä. En ole kiinnostunut uusperhekuvioista.
Riippuu siitä kumpi tunne olisi voimakkaampi, ihastus miestä kohtaan vai vastenmielisyys lapsia ja perhe-elämää kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu siitä kumpi tunne olisi voimakkaampi, ihastus miestä kohtaan vai vastenmielisyys lapsia ja perhe-elämää kohtaan.
En tiedä vielä. Jotenkin en osaa nähdä miestä muuten kuin perheenisänä ja se ei ole kovin kiihottavaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään. Mies joka hylkää pikkuiset lapsensa, on paska.
Useimmiten eroa haluava on nainen, lasten äiti. Se on todistettu. Mies harvoin.
Niin, kun se mies on ihan paska!
Vierailija kirjoitti:
Voisin tapaillakin. Sitä isäähän mä tapailisin, en lapsia. Niitähän mun ei tarvii tavata koskaan jos en halua.
Minä olen Tinderissä muutaman kerran matchannyt alakouluikäisen tai teini-ikäisen lapsen isän kanssa, joka on siis isän luona vuoroviikoin tai harvemmin. Kun olen kertonut haluavani suhteen, jossa vietetään vain lapsivapaata parisuhdeaikaa kahden kesken, on mies vastannut, että se ei käy, vaan hän haluaa viettää yhteistä aikaa koko porukalla.
Voithan sä AP tehdä toisen ketjun ja kysyä, alkaisitko miehenä seurustella pikkulasten äidin kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Ai ryhtyisinkö panopiiaksi ukkomiehelle? xD No mietipä kaksi kertaa.
Vaikka miettisi useammankin kerran, ovat ajatuksesi varsin negatiivisia! Kun pelissä on pieniä lapsia olisi myös hyvä muistaa, etteivät he ole syyllisiä mihinkään! Kyseessä voi olla leskeyskin, ja ihan normaalisti ajatteleva mies.
En. Minulle riittää, kun noi omat on saanut aikuiseksi. Iskä nyt vaan hoitaa jälkikasvunsa.
Vierailija kirjoitti:
Voithan sä AP tehdä toisen ketjun ja kysyä, alkaisitko miehenä seurustella pikkulasten äidin kanssa?
Miksi?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin häneen rakastunut niin kyllä.
Veikkaan, ettet ole koskaan tapaillut äsken eronnutta pienten lasten isää 😂 Tai sitten sulle on ok olla se, jota joka tilanteessa ajatellaan viimeisenä, jos lainkaan. Ja jonka aikatauluista päättää joku muu kuin sinä itse tai edes se miesystävä.
Olen kaksi kertaa haksahtunut isäihmiseen. Ensimmäisen 21-vuotias ongelmalspsi ilmestyi yhtäkkiä asumaan isälleen, jonka jälkeen kaikki menikin sitten päin h elvettiä.
Toisella kerralla miehellä oli vuoroviikoin/viikonlopuin kolme silloin vielä alaikäistä (nuorin 9v, että ei edes ihan pieniä) lasta, mutta piti niin olla jämptit lapsivapaat exän kanssa sovittuna. P askat oli, ihan h elvetti irrallaan, lapset teki mitä tykkäsivät ja vanhemmat oli ihan kädettömiä ja tämä iskäihminen täysin selkärangaton pitämään kuria. Ja niin piti olla "aikuisten parisuhde" miehen mielestä.
Eli mulle ei hvelvetti enää ikinä koskaan minkään ikäisiä lapsia mukaan kuvioon. Mitä pienempiä, sen pahempi sekasotku.
Omat lapset jo aikuisia ja omillaan, niin ei todellakaan kiinnosta mitkään bonuslasten hillumiset enää. Monilla itseni ikäisillä miehillä on jopa taaperoikäisiä lapsia, mutta mun puolesta joku muu voi poimia nämä palkinnot.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu siitä kumpi tunne olisi voimakkaampi, ihastus miestä kohtaan vai vastenmielisyys lapsia ja perhe-elämää kohtaan.
Voit olla varma, että kun ihastus hiipuu, kuten se jossain kohtaa tekee, vastemielisyydestä tulee jo kärsimystä.
Aloituksessa olidi pitänyt kysyä oletko tapaillut, mihin suhde kastui ja tapailisitko enää jatkossa.
Tässä selvästi vastailee ihmisiä, jotka eivät ole vielä ajaneet siihen miinaan.
Siinä on sitten varma hälytysmerkki, jos mies vaikuttaa yhtään viinaanmenevältä.
No minä olen neljän lapsen tätipuoli jo valmiiksi joten miksipä ei.
Vierailija kirjoitti:
Ai ryhtyisinkö panopiiaksi ukkomiehelle? xD No mietipä kaksi kertaa.
No en. Ystävä meni oikein vihille yh miehen kanssa jolla 3 lasta. Vuoden päästä ihan kypsä koko paskan pyöritykseen. Ei mitään omaa tuloa eikä vapautta. Yrittää nyt jotenkin kiemurtelua suhteesta ulos . Hyi hemmetti.
Voisin tapaillakin. Sitä isäähän mä tapailisin, en lapsia. Niitähän mun ei tarvii tavata koskaan jos en halua.