RETKEILIJÄ aikoi juosta Saanatunturin päälle. Matkalla hän eksyi polulta ja joutui paniikkiin 🤣😆

Somesormettajan syytä pysyä neljän seinän sisällä eikä lähteä urheilemaan epämukavuusalueelle

Jyrkät portaat voivat olla vaikeat kiivetä ja ilmansuunnat saattavat mennä sekaisin. Saanan portaat piti uusia. Onko uusittu kun silti tulee näitä läheltäpititilanteita?

On eri asia kiipeillä niillä oman lähimäen porraskävelyportailla kuin lähteä kiipeilemään Saanalle satoja metrejä pitkiä portaita. Siinä saattaa kunto äkkiä loppua.

Olen käynyt Saana-tunturin huipulla. Täytyy olla ihan täysi i d i 0 0 t t i, että eksyy, jos on polkua pitkin lähtenyt taivaltamaan, eikä yrittänyt nousta jostain random-kohdasta alunperinkin. 

Vierailija kirjoitti:

Ei minusta ole turhia soittoja, kun ottaa huomioon että soittajat jossain erämaassa yksin väsyneenä ja nälkäisenä, kenties viluissaan. Esim pahat rakot saattaa johtaa pahaan tulehdukseen tai jopa verenmyrkytykseen jos niillä vain jatkaa kävelyä. Rikkimenneet kengät vähän sama, ei sitä montaa kilometriä voi terävien kivien päällä kävellä paljain jaloin ilman vakavia viiltohaavoja ja tulehdusriskiä. Pyörä jos hajoaa pitkän lenkin puolimatkassa ja alkaa tulla pimeä, niin siitä on helppo laskea että jalkaisin en ehdi perille eikä voimatkaan enää välttämättä riitä, sen verran hitaampaa on jalan.

Ilmeisesti pitäisi vain riskillä vetää ja sitten ihmeteltäisiin, miten taas on kadonnut joku tunturiin, ja löytyy jonkin ajan päästä kuoleena jalat verillä tai tien varteen tuupertuneena. Eipähän soittanut turhaan ei.

Ei todellakaan millään riskillä pitäisi vetää, vaan varautua. Pitäisi tutustua reittiin etukäteen sillä tavalla, että osaa varata tarpeeksi aikaa ja tarpeeksi muonaa, sekä sopivat varusteet. 

Lisäksi ihan uusilla kengillä ei kannata lähteä pitkälle kävelylle, luulisi sen olevan aika itsestään selvää aikuiselle ihmiselle. 

Miten Suomessa on noin paljon heikkoa ainesta nykypäivänä. Ei minulle tulisi mieleen soittaa apua noin vähästä todellakaan. Onhan noita kaikenlaisia toki kuultu että hätäkeskuksesta tilataan pizzaa ja kysytään ohjeita kuinka perunoita keitetään. Jotain on mennyt vikaan kotikasvatuksessa kun on tällaista jäte ihmisiä niin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Syyskuussa keskustelua herätti apua soittanut vaeltaja, jonka kengät olivat hajonneet eikä mukana ollut korjausvälineitä.

#temu

Kyllä siinä on temua todennäköisemmin kyse ollut suhteellisen yleisesti sattuvasta tapahtumasta, jossa harvoin käytetyn ja pitkään käyttämättä olleen jalkineen pohja irtoaa ja/tai murenee.

Tästähän me saamme kiittää temun sijaan ihan omaa rakasta eeuuta, joka vaatii sen, että kengänpohjan pitää hajota jos sitä ei käytä

Vierailija kirjoitti:

Jaa, meet vaan ylöspäin niin ainakin jollekin huipulle päädyt lopulta. Ei välttämättä oikealle mutta jollekin.  Alaspäinmeno oikeaan suuntaan on sitten enemmän haaste jos on täysin suunnat kadoksissa. 

Olen kiivennyt Saanalle ja tullut sieltä alaskin. Siinä on sellainen jännä juttu, että kun loiva rinne jatkuu, jatkuu ja jatkuu, etäisyyden hahmottaminen käy vaikeaksi eikä enää tiedä, onko mäki loiva vai jyrkkä ja miten pitkä. Se on jokinlainen luonnon luoma harha koko Saana. Jopa suunnantaju häiriintyy: onko edessä ylä- vai alamäki. 

Riippuu valaistuksestakin, mutta näin keväthangilla kun aurinko alkaa laskea.

Kokeilkaa joskus itse. Suosittelen ettette kokeile yksin ja kylmiltään kuten nuo juttujen ressukat vaan menette kokeneempien seurassa kuten minä. Ja todellakin, ap, milloin viimeksi kävelit vähintään 6 km yhteenmenoon? Et koskaan?

Helppo Mäntyharjun junttipersun huudella peräkamarista kun ei uskalla sieltä lähimpään suurkaupunkiin, esim. Mikkeliin.

Vierailija kirjoitti:

Jaa, meet vaan ylöspäin niin ainakin jollekin huipulle päädyt lopulta. Ei välttämättä oikealle mutta jollekin.  Alaspäinmeno oikeaan suuntaan on sitten enemmän haaste jos on täysin suunnat kadoksissa. 

Vesi valuu aina alaspäin

Vierailija kirjoitti:

Miten voi eksyä polulta maastossa, jossa ei ole sankkaa metsää ja jossa näkee, missä suunnassa tunturi on?

Tämä. Saanalla käy vuosittain niin paljon ihmisiä, että siellä on tosiaan ihan selkeät polut, eikä tosiaan minkäänlaisia näköesteitä puuston tmv. muodossa ja rinne on selkeästi nouseva ilman, että välillä joutuisi menemään alas ja taas ylös, eli ihan ilman polkujakin pitäisi kyetä hahmottamaan, mihin suuntaan noustaan ja mihin suuntaan palataan lähtöpisteeseen kun laskeudutaan.

Varmasti alle 45 vuotiaita kaupunkilaisia nuo. Vanhemmat ihmiset on tottuneet aikaan kun ei ollut älypuhelinta tai navigaattoreita. Kompassi näyttää ainakin pohjoisen.

Jollekin nuorelle vantaalaiselle tai espoolaiselle "luontoliikunta" on eksoottista, vaikka Suomessa on aiemmin asuttu maalla ja taajamissa, ja luonnossa liikkuminen on luontevaa. Niin typeriltä vaikuttavat nuo nuoret.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syyskuussa keskustelua herätti apua soittanut vaeltaja, jonka kengät olivat hajonneet eikä mukana ollut korjausvälineitä.

#temu

Kys hlö oli suutari kuitenkin ammatiltaan?

Jos ei ollut, niin varakengät on aiheellista ottaa mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei minusta ole turhia soittoja, kun ottaa huomioon että soittajat jossain erämaassa yksin väsyneenä ja nälkäisenä, kenties viluissaan. Esim pahat rakot saattaa johtaa pahaan tulehdukseen tai jopa verenmyrkytykseen jos niillä vain jatkaa kävelyä. Rikkimenneet kengät vähän sama, ei sitä montaa kilometriä voi terävien kivien päällä kävellä paljain jaloin ilman vakavia viiltohaavoja ja tulehdusriskiä. Pyörä jos hajoaa pitkän lenkin puolimatkassa ja alkaa tulla pimeä, niin siitä on helppo laskea että jalkaisin en ehdi perille eikä voimatkaan enää välttämättä riitä, sen verran hitaampaa on jalan.

Ilmeisesti pitäisi vain riskillä vetää ja sitten ihmeteltäisiin, miten taas on kadonnut joku tunturiin, ja löytyy jonkin ajan päästä kuoleena jalat verillä tai tien varteen tuupertuneena. Eipähän soittanut turhaan ei.

Ei todellakaan millään riskillä pitäisi ve

Tietysti parasta olisi, että kaikki osaisivat varautua kaikkeen aina täydellisesti, mutta siitäpä ei ollutkaan puhe, vaan siitä tilanteesta, kun on jo hätä ja tarvitaan apua. Siinä vaiheessa varautumisesta puhuminen on turhaa, kun aikakonetta ei ole keksitty. Vai tarkoitatko että huonosti varautuneet jääkööt ilman apua?

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt Saana-tunturin huipulla. Täytyy olla ihan täysi i d i 0 0 t t i, että eksyy, jos on polkua pitkin lähtenyt taivaltamaan, eikä yrittänyt nousta jostain random-kohdasta alunperinkin. 

Sää voi muuttua hetkessä. Jos sumussa astut harhaan , niin polku katoaa saman tien. En tiedä onko Saanan polussa sivupolkuja? Luulisin ja tunturien sumut sekoittaa ne täysin. 

Vierailija kirjoitti:

Tunturissa eksyy helposti varsinkin jos ei ole selvästi merkittyjä polkuja tai on edes hiukkasenkin sumua / pilviverho alhaalla. Monien tunturien laet ovat laajoja ja jossain suunnassa saattaa olla jopa hengenvaarallinen äkkipysäys. Ihan fiksua soittaa apua jos tuntee eksyneensä tai sää on haastava, vaikka joku popon hajoaminen ei liene se oikean avun tarve. Itsekin olen pikkuisen panikoinut kun en sumussa löytänytkään oikeaa reittiä, ja kun erehdyin väärälle reitille joka veikin ei-minnekään. Lapissa kun google mapsit ja gps ei välttämättä aina toimi, joten paperikartta ja kompassi on yllättävän tärkeät vaikka olisitkin vain "sunnuntai kulkija" kuten minä. 

Et ole tainnut käydä Saanalla. Päälle vievä polku on lähes moottoritien kaltainen ura. Täysin mahdoton eksyä edes pilkkopimeässä kynttilän valossa. Neiti on vaan sattunut olemaan geenipoolin alimman arvosanan saaneessa sakissa.

Vierailija kirjoitti:

On eri asia kiipeillä niillä oman lähimäen porraskävelyportailla kuin lähteä kiipeilemään Saanalle satoja metrejä pitkiä portaita. Siinä saattaa kunto äkkiä loppua.

Olen käynyt siellä kaiketi lähes neljän promillen kännissäkin, joten ellei kaikkia raajoja ole amputoitu, onnistuu ihan keneltä tahansa. Orbitlapsille tosiaan vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei minusta ole turhia soittoja, kun ottaa huomioon että soittajat jossain erämaassa yksin väsyneenä ja nälkäisenä, kenties viluissaan. Esim pahat rakot saattaa johtaa pahaan tulehdukseen tai jopa verenmyrkytykseen jos niillä vain jatkaa kävelyä. Rikkimenneet kengät vähän sama, ei sitä montaa kilometriä voi terävien kivien päällä kävellä paljain jaloin ilman vakavia viiltohaavoja ja tulehdusriskiä. Pyörä jos hajoaa pitkän lenkin puolimatkassa ja alkaa tulla pimeä, niin siitä on helppo laskea että jalkaisin en ehdi perille eikä voimatkaan enää välttämättä riitä, sen verran hitaampaa on jalan.

Ilmeisesti pitäisi vain riskillä vetää ja sitten ihmeteltäisiin, miten taas on kadonnut joku tunturiin, ja löytyy jonkin ajan päästä kuoleena jalat verillä tai tien varteen tuupertuneena. Eipähän soittanut turhaan ei.

Varautuminen, varautuminen ja varautuminen. Jos ei tätä osaa, ei pidä lähteä "riskillä vetämään". Ei mitään uudenkarheita kenkiä, jotka saattavat hangata pahat rakot, vaan kunnon rakkolaastarit, ensiaputarpeet ja varakengät mukaan. Jos taas ei osaa huoltaa omaa pyöräänsä, ei ehkä kannata lähteä yksin yöselkään polkemaan erämaahan. Pyörän hajoamiseen voi varautua myös esim. ottamalla mukaan varmuuden vuoksi tarpeet yöpymisen varalle. 

Eihän se tietenkään kivaa ole jos ajatuksena on mukava retkeilypäivä, mutta ihmiset unohtaa ettei oikea luonto ja erämaa ole mikään piknik tai huviretki lähipuistoon. Tottakai sairastuneet haetaan vaikka sitten sillä helikopterilla, mutta esimerkiksi itse tavallisena uusavuttomana sunnuntaikävelijänä ymmärrän pysyä poissa moisista paikoista koska ymmärrän etten tiedä tai osaa vaadittavia retkeily- ja selviytymistaitoja. Luontoa pitää kunnioittaa ja ymmärtää riskit. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syyskuussa keskustelua herätti apua soittanut vaeltaja, jonka kengät olivat hajonneet eikä mukana ollut korjausvälineitä.

#temu

Kyllä siinä on temua todennäköisemmin kyse ollut suhteellisen yleisesti sattuvasta tapahtumasta, jossa harvoin käytetyn ja pitkään käyttämättä olleen jalkineen pohja irtoaa ja/tai murenee.

Tästähän me saamme kiittää temun sijaan ihan omaa rakasta eeuuta, joka vaatii sen, että kengänpohjan pitää hajota jos sitä ei käytä

Tarkoittanet Meindlin vaelluskenkiä joissa tämä sisäärakennettu ominaisuus löytyy. Hajoaa ne käyttämälläkin noin 8-9v iässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, meet vaan ylöspäin niin ainakin jollekin huipulle päädyt lopulta. Ei välttämättä oikealle mutta jollekin.  Alaspäinmeno oikeaan suuntaan on sitten enemmän haaste jos on täysin suunnat kadoksissa. 

Olen kiivennyt Saanalle ja tullut sieltä alaskin. Siinä on sellainen jännä juttu, että kun loiva rinne jatkuu, jatkuu ja jatkuu, etäisyyden hahmottaminen käy vaikeaksi eikä enää tiedä, onko mäki loiva vai jyrkkä ja miten pitkä. Se on jokinlainen luonnon luoma harha koko Saana. Jopa suunnantaju häiriintyy: onko edessä ylä- vai alamäki. 

Riippuu valaistuksestakin, mutta näin keväthangilla kun aurinko alkaa laskea.

Kokeilkaa joskus itse. Suosittelen ettette kokeile yksin ja kylmiltään kuten nuo juttujen ressukat vaan menette kokeneempien seurassa kuten minä. Ja todellakin, ap, milloin viimeksi kävelit vähintään 6 km yhteenmenoon? Et koskaan

Juoksin juuri eilen 12km.