Lue keskustelun säännöt.
Olen 41v. nainen ja samanikäinen vasta eronnut tuttavani kertoilee nyt eronsa jälkeisestä elämästä
09.10.2025 |
Mulla on pitkä parisuhde ja kaksi lähes aikuista lasta. Olemme mieheni kanssa omasta mielestäni perustyytyväisiä ja ihan jopa onnellisia elämässämme. :) Jokainen pitkään naimisissa ollut tietää, että haasteeksi muodostuu joskus arjen kaavamaisuus ja olen siitä ihan rehellisesti kertonut, että mieheni kanssa pidämme liekkiä yllä lomilla ja tiedostamme, että suhde voi paremmin kun siihen panostetaan.
Samanikäinen tuttavani, johon törmään usein harrastusten parissa, on nyt valinnut toisen tien. Hänellä on kaksi pientä lasta. Miehestään erosi, koska halusi elämältään jotain muuta. Perhe-arki on ollut ilmeisesti raskasta ja mies muuttui väsyneeksi ja ilkeäksi.
Tämän ymmärrän kyllä ja toivon hänelle hyvää.
Ihmettelen että hän on valinnut minut nyt ihmiseksi, jolle kertoo sinkkuelämänsä ihanuudesta ja seksiseikkailuistaan.
Voisiko tähän olla syynä se, että minä olen "tylsästi" naimisissa ja hän haluaa jonkun jolle aiheuttaa ristiriitaisia ajatuksia ja vaikka kateuden tunteita vai se, että hänellä ei ole muita keille kertoa? Eikö muut sinkut jaksa kuunnella?
En ole kateellinen hänen erostaan ja sinkkuelämästään, mutta jostain syystä vaikuttaa siltä että hän olettaa että olisin sellainen ihminen, jolle näitä asioita kerrotaan.
Onko se kilpailua? Kenellä on "parempaa" elämää?
Miksi?
Kommentit (32)
En mä kyllä halua kuulla mun kavereiden seksijuttuja, ja harva oikeasti haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on päinvastoin, tuntuu että en kehtaa puhua kenellekään ystävälle eron jälkeisestä elämästäni, koska kukaan ei ole eroilmoituksen jälkeen kysynyt miten voin, jaksan, tai mitä kuuluu ihmissuhderintamalla. En tiedä onko se sitten arka aihe parisuhteissa oleville ystäville? Onko heille vaikea puhua tilanteestani, jos omassa suhteessa menee tosi hyvin, tai jos meneekin huonosti? He ovat myös lakanneet puhumasta omista parisuhteistaan. Puhumme siis lähinnä niitä näitä, mikä välillä turhauttaa, koska mielessä pyörii kuitenkin eniten vain tunneasiat. Ilmeisesti niistä ei nykyään jutella ystäville, vaan pitää mennä terapiaan?
Yrittää saada sinut eroamaan.
Ei ole tyytyväinen elämäänsä ja haluaa jakaa pahan olonsa sinun kanssasi.
Ilkka tyytyväinen että eroat ja saisi yrittää miestäsi. Klassinen kuvio.
Älä luota häneen.
Vierailija kirjoitti:
Yrittää saada sinut eroamaan.
Ei ole tyytyväinen elämäänsä ja haluaa jakaa pahan olonsa sinun kanssasi.
Ilkka tyytyväinen että eroat ja saisi yrittää miestäsi. Klassinen kuvio.
Älä luota häneen.
Miksi kukaan haluaisi jonkun toisen eroavan? Kenelle tulee edes mieleen tuollainen vaihtoehto? Hän kertoo vain kuulumisistaan, ja ehkä ne mistä haluaa eniten kertoa, on ne mehukkaimmat jutut.
AP on sekaisin. Oli minullakin tuollainen kaveri. Naimisissa ja lapsia, mikä on ok, koska hän sitä halusi. Otti kuitenkin henkilökohtaisena loukkauksena, koska minä en halua naimisiin enkä edes parisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on päinvastoin, tuntuu että en kehtaa puhua kenellekään ystävälle eron jälkeisestä elämästäni, koska kukaan ei ole eroilmoituksen jälkeen kysynyt miten voin, jaksan, tai mitä kuuluu ihmissuhderintamalla. En tiedä onko se sitten arka aihe parisuhteissa oleville ystäville? Onko heille vaikea puhua tilanteestani, jos omassa suhteessa menee tosi hyvin, tai jos meneekin huonosti? He ovat myös lakanneet puhumasta omista parisuhteistaan. Puhumme siis lähinnä niitä näitä, mikä välillä turhauttaa, koska mielessä pyörii kuitenkin eniten vain tunneasiat. Ilmeisesti niistä ei nykyään jutella ystäville, vaan pitää mennä terapiaan?
Mun mielestä oli hauska kuunnella sinkkuuntuneen kaverini juttuja, itseltä kun jäänyt tinderit sun muut nykyiseen treffikulttuuriin kuulevat asiat kokematta niin oli mielenkiintoista kuulla miten asiat oikeasti on muuttuneet. Ja kieltämättä tuli itselle ihan kiva olo siitä että ei näillä näkymin tarvitse niihin lähemmin tutustuakaan. En ymmärrä tätä ajatusta että ainoastaan samassa elämäntilanteessa olevan voisi muka sosialisoida keskenään?
Tai sitten sulle on vaan helppo puhua ja sun kanssa on turvallista olla. TAi hänellä ei ole ketään muuta, jonka kanssa käydä asioita läpi.
Sulla on kyllä aivan oudot kelat, mutta kuten joku sanoi... sä taidat oikeasti ollakin kateellinen, muttet tajua sitä vielä. Ei noita mietteitä oikein muuten voi ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yrittää saada sinut eroamaan.
Ei ole tyytyväinen elämäänsä ja haluaa jakaa pahan olonsa sinun kanssasi.
Ilkka tyytyväinen että eroat ja saisi yrittää miestäsi. Klassinen kuvio.
Älä luota häneen.
Miksi kukaan haluaisi jonkun toisen eroavan? Kenelle tulee edes mieleen tuollainen vaihtoehto? Hän kertoo vain kuulumisistaan, ja ehkä ne mistä haluaa eniten kertoa, on ne mehukkaimmat jutut.
Kuka täyspäinen kenellekään toiselle kertoo seksistään ?
Ei kukaan.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on päinvastoin, tuntuu että en kehtaa puhua kenellekään ystävälle eron jälkeisestä elämästäni, koska kukaan ei ole eroilmoituksen jälkeen kysynyt miten voin, jaksan, tai mitä kuuluu ihmissuhderintamalla. En tiedä onko se sitten arka aihe parisuhteissa oleville ystäville? Onko heille vaikea puhua tilanteestani, jos omassa suhteessa menee tosi hyvin, tai jos meneekin huonosti? He ovat myös lakanneet puhumasta omista parisuhteistaan. Puhumme siis lähinnä niitä näitä, mikä välillä turhauttaa, koska mielessä pyörii kuitenkin eniten vain tunneasiat. Ilmeisesti niistä ei nykyään jutella ystäville, vaan pitää mennä terapiaan?
Jo he ajattelevat eron olevan SINULLE vielä vaikea ja arka asia? Siihen viittaisi tuo, etteivät puhu omista parisuhteistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin tässä on susta kyse. Hän vaan haluaa kertoa jollekin luotettavalle mitä nykyään touhuilee. Jos ei halua kuulla jotain rietastelujuttuja, se kannattaa sanoa suoraan heti alussa. Koska mua edelleen harmittaa, että meni välit poikki erään lapsuuden ystävän kanssa, tää siis tapahtui silloin nuorena jo kun vasta kasvettiin aikuiseksi.
Itse olin siveyden sipuli, joka halusi odottaa oikeaa, mutta hän päätti alkaa harjoittelemaan seksielämää varattujen vanhempien miesten kanssa. Kertoili mulle innoissaan kaikkia limaisia yksityiskohtia ja kuinka ne vaimot ei tajunneet mitään, naureskeli vaan sille. Ja mä hampaita purren kuuntelin. En todellakaan ollut kateellinen, vaan mua ärsytti kaikki se moraalittomuus ja mehustelu ja päälle naureskelu sille.
Olis pitänyt heti alussa sanoa, etten ollenkaan hyväksy tuollaista toimintaa, se on vastoin omia arvojani enkä halua kuulla niistä mitään, puhutaan muista asioista vaan. Meille tuli lopulta kauheat riidat kun vihdoin sain avattua suuni ja päästin patoutumat valloilleen. Vaikka yritettiin vielä, ei siitä enää tullut mitään. Luottamus oli tavallaan mennyt koska en itse ollut rehellinen alusta asti.
Silloin nuorena se tuntui niin maata kaatavalta asialta, mutta kun ikää tulee eikä niitä kavereita mitenkään helposti enää saa, harmittaa kun se ystävyys loppui näinkin typerästä syystä. Hän oli kasvanut ääriuskovaisessa perheessä,jonka vanhemmat kuitenkin erosivat ja isästä ei kuulunut enää mitään, tämä kaikki varmaan osaltaan selitti tätä käytöstä, mutta en silloin sitä osannut ajatella nuoruuden kasvukipuina, minusta hän vain oli hirviö.
Ehkä tuolla sun kaverillakin on joku kasvukipu vaihe menossa, mutta sano suoraan jos et tykkää kuunnella. Varaudu, että se suutahtaa siitä sitten.
Vierailija kirjoitti:
Aika erikoista, että eka ajatuksesi on että ystävä yrittää tehdä sinua kateelliseksi (!). Onko hän siis oikeasti kovinkaan hyvä ystävä sinulle, jos hänestä heti noin negatiivisesti ajattelet?
tää on niitä klassisia "olen parempi, koska liittoni on kestänyt" tyyppejä. Olisiko ystävän pitää jäädä seuraamaan miten ilkeäksi ja peräti v-valtaiseksi mies muuttuu...valitettavaa todellisuutta monelle ja ei nämä eivät näy suhteen alussa päällepäin. Ole onnellinen että itsellesi osui parempi arpa, yhtä hyvin olisi voinut osua se huonompi ja olisit nyt "se eronnut ystävä", jota hieman sääliä.
Vieläkö ukollas seisoo?