Kunnian ottaminen toisten töistä
Työpaikalla on näitä ketkuja, jotka teettävät muilla töitä ja sitten ottavat ne omiin nimiinsä. Täysin selkärangatonta ja työilmapiiriä heikentävää toimintaa.
Jatkossa ajattelin etten sitten tee näille ihmisille pyynnöstä mitään, jos lopputulos kuitenkin esitellään muille ainoastaan henkilön omana saavutuksena. Jos he näin kokevat, tehköön sitten asiat kokonaan itse.
Kommentit (104)
Jos sinulla itsellä ei ole pokkaa nousta ylös sanoa mikä on sinun tekemää niin voi voi.
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulla itsellä ei ole pokkaa nousta ylös sanoa mikä on sinun tekemää niin voi voi.
Olen sanonut, mutta siinä jää äkkiä mieleen ikävänä huomauttelijana. Helpointa on jatkossa antaa tyypin sitten hoitaa kaikki itse, jos hän siitä kerran kaiken kunnian haluaa.
Vierailija kirjoitti:
#naiset
#sovinismi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Marttyyrius on narsismin piirre. Kun tekee auliisti muidenkin työt, saa hyvän syyn surkutella itseään ja työtaakkaansa. Silloin voi viimeinkin saada osakseen kehuja ja myötätuntoa. Se on selviytymiskeino hauraan minuuden ja huonon itsetunnon kanssa.
Tai sitten kyse on vaan hyväksikäytetystä uhrista, ilman mitään keittiöpsykologiaa.
Takes two to tango. Kaikki ihmissuhteet ovat kahden kauppa. Pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan tulisi aina miettiä olisikohan kummassakin vikaa. Tuollaisessa tilanteessa on yleensä kaksi aikuista lasta, joiden säröt osuu kipeästi yhteen, toinen oikeuttaa ja toinen alistuu.
WTF. Työpaikalla on normaalisti ajatuksena tehdä yleensä yhdessä töitä, ei ottaa kaikkea omiin nimiinsä. Jos näin t
Mua ei kiinnosta paskan vertaa, kuka ottaa minkäkin nimiinsä ja kuka ei. Itse tiedän mitä olen tehnyt ja mitä en ja mun tekemiset näkee myös tuntikirjauksista. Sehän se tärkein on, että esimies tietää missä mennään.
Vierailija kirjoitti:
Tutkimuspuolella tuohon törmäsi. Proffa, joka vaati kaikesta tutkimusraportit englannin kielisenä ja sitten julkaisi ne sanasta sanaan kansainvälisesti omina tutkimuksinaan.
Ei mitään uutta. Reilut 100 vuotta sitten USAn ensimmäisestä fysiikan nobelistista sanottiin että "Jesus saves, Millikan takes the credit."
Kuulin kerran 2 vuotta sitten kun aloitin työt ja mulla oli työpari, että tämä haukkui mua esimiehelle, mulla kokemusta tän alan töistä vuosia ja en edes kysynyt neuvoa/apua juurikaan, esimies kysyi tältä mun parilta että miten hoidan työni? Tää vastas että parhaansa yrittää! :D mun olis pitäny pelmahtaa huoneeseen ja sanoa tälle työparille että jos sulla sanottavaa mun töistä niin sano äläkä puhu paskaa selän takana. Ja muutenkin komenneltu, määräilty vaikka työni olen hoitanut hyvin ja tunnollisesti, jotkut vaan keksimällä keksii mistä vois valittaa ja sit otetaan kunnia mun tekemistä töistä esim isompi projekti jonka hoidan alusta loppuun niin joku siihen väliin kuinka hän hoitanut tämän työn hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Tutkimuspuolella tuohon törmäsi. Proffa, joka vaati kaikesta tutkimusraportit englannin kielisenä ja sitten julkaisi ne sanasta sanaan kansainvälisesti omina tutkimuksinaan.
Milloin tämä tapahtui?
Vierailija kirjoitti:
#naiset
Valitettavasti yhdyn samaan ja olen itsekin nainen, varsinkin mun ikäiset ja vanhemmat keski ikäiset naiset osaa olla tosi weemäisiä, tiuskitaan, suututaan jos kysyy apua, puhutaan pskaa, keksitään valheita, on oma juorupiiri jossa puidaan jokaista henkilökohtaisella tasolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Marttyyrius on narsismin piirre. Kun tekee auliisti muidenkin työt, saa hyvän syyn surkutella itseään ja työtaakkaansa. Silloin voi viimeinkin saada osakseen kehuja ja myötätuntoa. Se on selviytymiskeino hauraan minuuden ja huonon itsetunnon kanssa.
Tai sitten kyse on vaan hyväksikäytetystä uhrista, ilman mitään keittiöpsykologiaa.
Takes two to tango. Kaikki ihmissuhteet ovat kahden kauppa. Pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan tulisi aina miettiä olisikohan kummassakin vikaa. Tuollaisessa tilanteessa on yleensä kaksi aikuista lasta, joiden säröt osuu kipeästi yhteen, toinen oikeuttaa ja toinen alistuu.
WTF. Työpaikalla on normaalisti ajatuksena tehdä yleensä yhdessä töitä, ei ottaa kaikkea omiin nimiinsä. Jos näin t
Tervetuloa aikuisuuteen, jossa ei kaikki mene niin kuin normaali ajatus olisi. Ja sulla meni pointti ohi. Jos joku ottaa sen kunnian itselleeen seuraavaksi on ns vastapelurin siirto vuoro. Ystävällinen mutta jämäkkä keskeytys minä kerron nyt, mitä ajatuksia minulla on asiasta. Ehkä voimme vielä lopuksi keskustella yhdessä. Normaali ajatus on myös, että työpaikalla on aikuisia ihmisiä jotka ottaa vastuuta siitä ettei joku ota kaikkea kunniaa itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulla itsellä ei ole pokkaa nousta ylös sanoa mikä on sinun tekemää niin voi voi.
Olen sanonut, mutta siinä jää äkkiä mieleen ikävänä huomauttelijana. Helpointa on jatkossa antaa tyypin sitten hoitaa kaikki itse, jos hän siitä kerran kaiken kunnian haluaa.
Jaxuhali, kaikki ei tykkää musta.😭
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla tällaisia kollegoita? Miten toimit heidän kanssaan?
Kyllä oli. Laistivat kaikki työt, mutta ottivat kaiken kunnian loistavasti menneestä projektista. Näillehän sitten ura urkeni.
Jos puuttui tähän ja yritti pitää puoliaan niin sai vain kateellisen ja mustamaalavan ihmisen leiman. Tällaiset ihmiset ovat niin taitavia manipuloijia ja charmantteja etteivät ihmiset tahdo uskoa heidän törkeyksiään.
Useissa yrityksissä ongelmana on se, että ylimmällä johtoportaalla ei ole minkäänlaista käsitystä mitä alaiset tekevät. Kun on aika jakaa hyväntyön mitalit, ne ripustetaan niiden kaulaan joiden luullaan edelleen hoitavan kyseistä projektia. Mitalin saajat ovat yleensä keskijohtoa, joka on jo delegoinut kyseiset tehtävät alaisilleen ja nyt posket punehtuen ottavat kunnian vastaan. Tässä vaiheessa, jos toimitaan oikein, viedään positiivinen palaute eteenpäin. Valitettavan usein se jää antamatta. Olen korostanut usein sitä, että ylimmän johdon pitää jalkautua muutaman kerran vuodessa tutustumaan mitä kentällä tehdään, mikä on muuttunut, mitä kukin tekee.
Entinen projektinvetäjä
Kuinka monella esimies ehtii kovin yksityiskohtaisesti seurata mitä kukin alainen tekee? Ei kaikissa työpaikoissa tehdä tuntikirjauksia ja jos tehdään, ne voivat olla aika yleispiirteisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla tällaisia kollegoita? Miten toimit heidän kanssaan?
Kyllä oli. Laistivat kaikki työt, mutta ottivat kaiken kunnian loistavasti menneestä projektista. Näillehän sitten ura urkeni.
Jos puuttui tähän ja yritti pitää puoliaan niin sai vain kateellisen ja mustamaalavan ihmisen leiman. Tällaiset ihmiset ovat niin taitavia manipuloijia ja charmantteja etteivät ihmiset tahdo uskoa heidän törkeyksiään.
Tämä juuri! Ihmiset haluavat ajatella muiden toimivan reilusti, jottei tulisi tarvetta puuttua johonkin. Ikävä tilanne, jota on vaikea hoitaa hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulla itsellä ei ole pokkaa nousta ylös sanoa mikä on sinun tekemää niin voi voi.
Olen sanonut, mutta siinä jää äkkiä mieleen ikävänä huomauttelijana. Helpointa on jatkossa antaa tyypin sitten hoitaa kaikki itse, jos hän siitä kerran kaiken kunnian haluaa.
Jaxuhali, kaikki ei tykkää musta.😭
Mikä on sinun ongelmasi? Oletko saanut siihen apua?
Tuliko työ tehtyä? Tuliko palkka tilille?
Vierailija kirjoitti:
Tuliko työ tehtyä? Tuliko palkka tilille?
Sillä on pidemmällä aikavälillä merkitystä, jos joku saa paljon sulkia hattuunsa toisten tekemän työn ansiosta eikä niiden panosta noteerata, jotka työn todellisuudessa tekivät. Työilmapiiri kärsii ja uralla etenevät ne, jotka jäävät mieleen "ahkerina".
Olisi se hieno karman kosto kun toinen olisi ottanut kunnian jostain työstä, varsinainen tekijä sitten saisi potkut firmasta, sen jälkeen siihen työhön tulisi joku ongelma tai kehitystarve ja pomo sanoisi sille kunnian ottajalle että korjaapas tämä kun sinä sen kerran teitkin, eikä kunniaton paska kunnian ottaja osaisi yhtään mitään xD
WTF. Työpaikalla on normaalisti ajatuksena tehdä yleensä yhdessä töitä, ei ottaa kaikkea omiin nimiinsä. Jos näin toimii, ei kukaan lopulta enää halua auttaa.