Joku itkee uutisissa, kun lapsella ei ole varaa harrastaa ratsastusta

Mutta viina kotiin! 

Mamin täytyy vaan jatkaa niitä osa-aikaissiivouksia.

Formuloihin harjoittelustakin pitää tehdä kansalaisoikeus. Radat, Ferrarit ja kuntien subventoimat formulaharrastuksen tankkausasemat joka kuntaan. Tiimeentulotukiasiakkaille voidaan tulenkestävä puku, sliksit ja sadekelin renkaat hyvittää toimeentulotukena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma että lapsillle ja nuorille pitäisi ylipäätään tarjota aikuisten valvomia harrastuksia. Minun lapsuudessa ja nuoruudessa parasta harrastamista oli tehdä kaikenlaista omien kavereitten ja muiden tuttujen kanssa, jotka asuivat lähitaloissa ja kävivät samaa koulua. Minun kaveripiirissä oli luontevaa harrastaa monenlaista liikuntaa kuten potkimme palloa hiekkakentällä, pelasimme jääkiekkoa ulkokaukalossa minimivarusteissa ja kävimme kouluajan jälkeen pelaamassa sählyä omilla porukoilla koulun liikuntasalissa.

En todellakaan kaivannut mitään ohjattua toimintaa eikä se johtunut siitä että vanhempani olisivat olleet erityisen köyhiä vaan pikemminkin keskituloisia. Minulle koulunkäynti oli tärkempää kuin keskittyminen johonkin yhteen harrastukseen vaikka olin liikunnallisesti varsin lahjakas. Aikuisella iällä harrastin vuosikausia kestävyysjuoksua, sillä siinä saattoi päättää täysin itsenäisesti omasta aikataulusta. Olen aina kannattanut hyötyliikuntaa ja kuntourheilua eikä minulla ole ollut tarvetta päteä kilpailu-urheilussa. Harrastaminen ei myöskään edellytä kuulumista johonkin yhdistykseen tai seuraan ja esimerkiksi musiikin kuuntelusta ja keräilystä voi keskustella samanhenkisten kavereitten kanssa.

No se oli silloin ja nyt on nyt. Ajat muuttuu ja ihmiset sen mukana. Nyt eletään tässä ajassa.

Juurikin näin.

Ennen harrastettiin omatoimisesti ilman lisäkustannuksia tai pienin kustannuksin.

Sitten oli välissä vauraampi ajanjakso, jolloin pienemmilläkin ansiotuloilla oli mahdollista harrastaa kaikenlaista maksullista.

Ajat ovat taas muuttuneet, ja nykyään, kun kaikki pienituloiset eivät pysty edes asumaan tai syömään kunnolla palkallaan, maksullinen harrastustoiminta on priorisoitava uudelleen.

Tässä nimenomaisessa tapauksessa onni onnettomuudessa on se, että tytön mieleen jää tuore muistijälki, joka ehkä motivoi hänet rahakkaampien vaihtoehtojen pariin pian koittavassa ammatinvalintatilanteessa.

Siis sikäli kun haluaa tarjota itselleen ja mahdollisille jälkeläisilleen kalliimpia harrastusvaihtoehtoja...