Kulttuucocktail: taas puhetta Jouko Turkasta

*Raudaskoskelta

Turkan oppilaista tuli hyviä näyttelijöitä.

Turkan tunnetuimmat ohjaukset(TV-sarjat 7 veljestä, Kiimaiset poliisit) olivat raskasta katsottavaa.

Toki Turkan näkemys 7:n veljeksen hahmoista lienee realistisempi kuin kansallisromanttinen tulkinta. Raskasta katsottavaa silti.

t: nimim. Assburger

Vierailija kirjoitti:

Harvinaisen latteaa keskustelua ja hirveää kaakatusta. 

Eri. Mielenkiintoisia näkökulmia ihmisiltä, jotka tunsivat Turkan hyvin.

Hyvä keskustelu. Haastateltavat olivat omien kokemustensa pohjalta syvällisesti ajatelleet aihetta, siis Turkan persoonaa, ja esittivät kiistanalaisiakin näkemyksiään.

Kertoivat että Turkan mielestä näytelmässä näyttelijä oli kaikkein tärkein tekijä ja että ilman näyttelijää, siis hyvää näyttelijää, ei synny mitään. Näyttelijään verrattuna ohjaajat, käsikirjoittajat, lavastajat jne. olivat lähes merkityksettömiä Turkan mukaan. En ymmärrä tuota, itse sanoisin että käsikirjoittaja on kaikkein tärkein.

Nykyään teatterikorkeasta tulee todella kehnoja näyttelijöitä. Turkan opetuksessa näyttelijöistä tuli räyhääviä ja huutavia hulluja, eikä sekään minusta ole hyvää näyttelijätyötä.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään teatterikorkeasta tulee todella kehnoja näyttelijöitä. Turkan opetuksessa näyttelijöistä tuli räyhääviä ja huutavia hulluja, eikä sekään minusta ole hyvää näyttelijätyötä.

Perustelepa väitteesi Turkan oppilaista. Heistä tuli hyviä näyttelijöitä. Jos rooli vaatii hulluna huutamista, he osaavat senkin. Jäykkä patsastelu on poissa.

Turkan näytelmät näyttivät enemmänkin eläytymisharjoituksilta kuin varsinaisilta näytelmiltä.

Eihän tollanen huomionkipeä populisti olisi opettajaksi/rehtoriksi kuulunut eikä sinne edes halunnut mutta ei ollut muutakaan paikkaa. Se selostettiin hyvin toisessa noista elämäkerroista jonka just luin.

Lisäksi mielenterveys alkoi mennä samoihin aikoihin. Hänhän oli menneen talven lumia ennen kuin oli 50-v. eli ei ollut Jokenkaan kannalta hyvä lopputulos. Oli itse asiassa hyvin samanlainen kehityskaari kuin politiikan populisteilla. Ensin haetaan räväkkyydellä kannatusta maakunnista ja kansan syvistä riveistä, sitten herraksi Helsinkiin ja hallitusvastuuseen mistä seuraa kohuja ja ylilyöntejä ennen romahdusta.

Vierailija kirjoitti:

Turkan näytelmät näyttivät enemmänkin eläytymisharjoituksilta kuin varsinaisilta näytelmiltä.

Tätä minäkin ihmettelen. Eikö näyttelemisessä ole kyse nimenomaan näyttelemisestä? Ei väliä mitä näyttelijä oikeasti tuntee tai hikoileeko kunhan osaa näytellä että tuntee ja hikoilee?

Kuolinsyy julki!

Kaikki muut kasvoivat hyviksi näyttelijöiksi paitsi Tero Jartti. 

Faith kirjoitti:

Hyvä keskustelu. Haastateltavat olivat omien kokemustensa pohjalta syvällisesti ajatelleet aihetta, siis Turkan persoonaa, ja esittivät kiistanalaisiakin näkemyksiään.

Kertoivat että Turkan mielestä näytelmässä näyttelijä oli kaikkein tärkein tekijä ja että ilman näyttelijää, siis hyvää näyttelijää, ei synny mitään. Näyttelijään verrattuna ohjaajat, käsikirjoittajat, lavastajat jne. olivat lähes merkityksettömiä Turkan mukaan. En ymmärrä tuota, itse sanoisin että käsikirjoittaja on kaikkein tärkein.

Turkka ei kuulemma osannut kirjoittaa ja kärsi siitä. Olisi halunnut olla kirjailija mutta pystyi tekemään vain lyhyitä tekstejä kuten se Aiheita.

Kai Lehtinen on nykyään lähinnä erakoitunut Lapin jätkä. 

Faith kirjoitti:

että ilman näyttelijää, siis hyvää näyttelijää, ei synny mitään. Näyttelijään verrattuna ohjaajat, käsikirjoittajat, lavastajat jne. olivat lähes merkityksettömiä Turkan mukaan. En ymmärrä tuota, itse sanoisin että käsikirjoittaja on kaikkein tärkein.

Ehkä, tai se on kaikkien noiden kombo. Mietit jotain todella huonoa elokuvaa, jonka pilaavat vain joku noista elementeistä. 

Tai joku huippubändi menee studioon hyvillä biiseillä, mutta ilman tuottajaa ( = ohjaaja) koko homma on pannukakku, kun ei ole oikeaa taiteellista visiota viedä hommaa oikein maaliin, ja saada soittajista irti heidän vahvuuksiaan.