Lue keskustelun säännöt.
Millaista olisi elää ilman jatkuvaa häpeää?
08.10.2025 |
Onko täällä sellaisia, jotka eivät päivittäin joudu häpeämään sitä, mitä toissapäivänä sanoivat, viikko sitten tekivät tai kuinka käyttäytyivät vuosia sitten?
Miten tuohon ei-häpeävään tilaan pääsee?
Kommentit (14)
Vierailija kirjoitti:
En voi sanoa miten tähän pääsee, koska en tunnista tuollaista häpeää ollenkaan. Mitä sä oikein häpeät?
Tyhmyyttäni, virheitäni, lähes kaikkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi sanoa miten tähän pääsee, koska en tunnista tuollaista häpeää ollenkaan. Mitä sä oikein häpeät?
Tyhmyyttäni, virheitäni, lähes kaikkea.
Poistuuko ne sillä että vatvot niitä ja kiusaat itseäsi vuosikausia?
Se vaan pitää yrittää sisäistää, että kaikki mokailee. Ei minua ainakaan kiinnosta muiden mokailut, ja aika pian ne unohtaa muutenkin. On myös yritetty nöyryyttää ja kasvattaa häpeällä, ainoa vaikutus mikä sillä on ollut, olen katkaissut välit nöyryyttäjiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi sanoa miten tähän pääsee, koska en tunnista tuollaista häpeää ollenkaan. Mitä sä oikein häpeät?
Tyhmyyttäni, virheitäni, lähes kaikkea.
Muista että nuo ovat asioita joita ei kukaan mielellään muistele vaikka ne olisivatkin sattuneet silloin. Elämän pitäisi olla tässä hetkessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi sanoa miten tähän pääsee, koska en tunnista tuollaista häpeää ollenkaan. Mitä sä oikein häpeät?
Tyhmyyttäni, virheitäni, lähes kaikkea.
Poistuuko ne sillä että vatvot niitä ja kiusaat itseäsi vuosikausia?
Tuo on hyvä ja oikea kysymys. Eivät poistu. Mutta jotenkin se, että elän aina vain virheellisesti ja olen tyhmä, tuottaa aina vain uutta häpeää, joka sitten nostaa (viimeistään aamuyöllä) pintaan taas vanhatkin häpeät.
Tietenkin tämä on tyhmää. Nyt työttömänä ja yksin elävänä tämä on alkanut vain silti pahentua entisestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi sanoa miten tähän pääsee, koska en tunnista tuollaista häpeää ollenkaan. Mitä sä oikein häpeät?
Tyhmyyttäni, virheitäni, lähes kaikkea.
Poistuuko ne sillä että vatvot niitä ja kiusaat itseäsi vuosikausia?
Ei poistu, mutta ne voi vaikuttaa taustalla kaikkeen muuhun.
Teet sen virheen että luulet päämäärän olevan häpeän poistuminen kokonaan. Ei siihen pidä pyrkiä koska se nyt vaan ei ole häpeäherkälle suomalaisessa häpeäkulttuurissa kasvaneelle mahdollista. Sen sijaan sinun pitää oppia käsittelemään sitä häpeää kun se herää, ja hyväksymään tunteesi. Tärkeimmät jutut ovat itsemyötätunnon opettelu, keinot itsen rauhoitteluun ja ahdistuksen purku jollain fyysisellä tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teet sen virheen että luulet päämäärän olevan häpeän poistuminen kokonaan. Ei siihen pidä pyrkiä koska se nyt vaan ei ole häpeäherkälle suomalaisessa häpeäkulttuurissa kasvaneelle mahdollista. Sen sijaan sinun pitää oppia käsittelemään sitä häpeää kun se herää, ja hyväksymään tunteesi. Tärkeimmät jutut ovat itsemyötätunnon opettelu, keinot itsen rauhoitteluun ja ahdistuksen purku jollain fyysisellä tavalla.
Entä, kun muut, jopa tuntemattomat muistuttavat häpeän syistä?
Vierailija kirjoitti:
Se vaan pitää yrittää sisäistää, että kaikki mokailee. Ei minua ainakaan kiinnosta muiden mokailut, ja aika pian ne unohtaa muutenkin. On myös yritetty nöyryyttää ja kasvattaa häpeällä, ainoa vaikutus mikä sillä on ollut, olen katkaissut välit nöyryyttäjiin.
Joitakin nykyihmisiä ei tunnu hävettävän mikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erehtyminen on inhimillistä. Josset tee aktiivisesti muille kiusaa niin ei sinulla ole mitään hävettävää.
Häpesin koko olemassaoloani pitkälle aikuisuuteen. En tiedä mitä tapahtui mutta jossain vaiheessa vaan lakkasin välittämästä. Ainakin musta huumori auttaa. Tiedän olevani aivan vammainen ja urpo ja nauran sille paskaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika hyvin olen päässyt perustavanlaatuisesta häpeästä vuosia kestäneen terapian ja intensiivisen oman työn avulla. Miltä se tuntuu... Olo on rauhallisempi. Vähemmän stressiä. Ei tarvitse koko ajan pelätä, että jollekin selviää, kuinka kelvoton olen.
Mäkin häpeän kokoajan suurinpiirtein kaikkea mitä olen tehnyt tai sanonut tai jättänyt tekemättä. Lisäksi ihan arkiset asiat tupssahtaa ihan yhtäkkiä mieleen, esim, puhuiko liian kovaa tajuamattani tai miten eritavalla sanomani on voitu ymmärtää. Kaikki kaduttaa. Tiedän että se on joku traumareaktio ja aiheuttaa jatkuvaa itseinhoa. Todella raskastahan tämä on, tsemppiä sulle!
En voi sanoa miten tähän pääsee, koska en tunnista tuollaista häpeää ollenkaan. Mitä sä oikein häpeät?