Luottamuksen takaisin saaminen

Mieheni petti minua suutelemalla vierasta naista. Tapahtuneesta on jo reilu vuosi.

Tapahtuma kuitenkin jätti minuun epäluottamuksen, joka muuttuu sietämättömäksi erityisesti tilanteissa, joista en tiedä tarkalleen kaikkea. Jos mies on vaikkapa illanvietossa ilman minua, en enää osaa olla rauhassa ja luottaa, etteikö pettämistä taas tapahtuisi.

Olen monesti yrittänyt selittää tätä syntynyttä luottamusongelmaani miehelle. Kun perustelen, että kaikki on seurannut siitä ''pusu-episodista'' - siis siitä että luottamukseni on petetty ihan todellisesti - mies kokee asian esilleoton syyttelynä itseään vastaan. Hän lähes aina korottaa ääntä, turhautuen ''miksi siihen täytyy aina palata''.

''Etkö usko, että tahdon vain sut, aliarvioit itseäsi kun epäilet, että jotkut muut naiset voisi kiinnostaa minua''. (- kuitenkin niin tapahtui) 

''Lopeta itkeminen ja valittaminen, ajat kohta itse minut pettämään sua''.

Olen ymmärtänyt, ettei mieheni osaa rauhoitella minua kriisini keskellä. Vaikka niin onkin, että hän on itse sen minulle aiheuttanut.

Eivätkä sanat kaiketi olekaan ratkaisu luottamuksen palauttamiseen. Vaan teot. 



Niinpä olen pyytänyt, että olisimme läpinäkyvämpiä toisiamme kohtaan.

Viimeviikonloppuna vahingossa näin miehen näytöllä vieraan naisen haikailevat viestit sekä monet soittoyritykset. Mies vakuutteli että nainen olisi joku merkityksetön monen vuoden takainen suhde, joka yksipuolisesti yritti huhuilla.

Sanomattakin selvää, että epäluottamukseni on jälleen noussut pinnalle. Olen vahdannut miehen puhelimelle ilmestyviä ilmoituksia - salaa. Mieheni huomasi tämän ja huomautti asiasta. Tämän jälkeen hän on pitänyt puhelinta visusti itsellään ja tarkkailee, etten katsoisi hänen näyttöään.

Tuntuu, että epäluottamus on loputtoman syvä onkalo, jonne koko ajan putoan syvemmälle. En saa apua avunhuutoihini, joten ikävien tuntemusten noustessa olen monesti päätynyt olemaan hiljaa. Tavallisistakin tilanteista on tullut minulle epämiellyttäviä ja epäilyksiä herättäviä. Todellisuuden ja kuviteltujen uhkien raja on hämärtynyt. Itsetuntoni on täysi nolla.

Miten tässä tilanteessa voisi saada luottamuksen takaisin? Näkökulmia sekä minun että mieheni puolesta? Mitä tehdä?

Ero ei ainakaan vielä ole vaihtoehto.