Äitisuhdeongelma

Muita?

Varmaan vaikea äitisuhde on suht yleistä.

Voit muuttaa vain omaa käytöstäsi, usein se pakottaa myös muut miettimään omaa asennettaan/käytöstään. Onko mitään yhteisiä, positiivisiä juttuja? Älä provosoidu. Luultavasti et saa koskaan vastauksia mieltäsi vaivaaviin asioihin. Asiallisetkin välit riittävät. 

Haluaisit tehdä asioita äitisi kanssa, mutta hän ei suostu, niinkö? Voisit kysyä häneltä ihan neutraalisti mitä hän itse teidän suhteelta toivoisi.

Jossain vaiheessa sitä alkaa ottaa vanhempansa sellaisina kuin he ovat, eikä odota enempää. Heillä on oma historiansa, painolastinsa ja äitisuhteen vaikeudet.

En ole varma, kuinka paljon haluaisin tehdä jotain äitini kanssa. Kamala sanoa näin, mutta itselleni ei tule sellaisesta kovin hyviä muistoja mieleen. Toki joskus jotain on mennyt ihan hyvinkin, mutta jotain semmoista yhteenkuuluvuuden tunnetta en ole silloinkaan tuntenut (en tosin muidenkaan perheenjäsenteni kanssa). Ennemmin ollut sellainen olo, että suoritetaanpa nyt tämä asia x pois alta. Ja samalla oon monesti miettinyt, miten jotkut oikeasti viihtyvät äitinsä seurassa. Oon jotenki hukassa tämän kans. Enkä tiedä, minkälainen yleensä äiti-tytär-suhde on..? 

Ap

Jopa oli taas oksennus

Sanon suoraan sen, hanki oma elämä, mee töihin, älä piehtaroi hankalassa äiti suhteessa. On asioita jollet vaan voi mitään. Elämä on lyhyt. 

Äiditkin on ihmisyksilöitä. Kaikki eivät ole hyviä tyyppejä. Ja kyllä se ongelmasi on elämänmittainen. Ei äitisi yhtäkkiä rupea ikäväksi tai on muistisairas.

Korjaava kokemus on sekin, että hyväksyt sen, että pärjäät elämässäsi, vaikka olet jäänyt vaille jotain perustavanlaisen tärkeää.

Katso YouTubesta oppia ja vertaistukea. Vaikka Patrick Teahan, Tim Fletcher, Crappy childhoodfairy, Jerry Wise, Ritva Huusko.

Hyvä aloittaja:

Voit käydä lukemassa minun kertomukseni hankala äitisuhde ja välienkatkaisu ketjussa jos haluat.

Ei siis ole minun ketju mutta olen kirjoittanut sinne ellei niitä olla poistettu.Ne on niin pitkiä viestejä etten tiedä jaksanko kopsata niitä tänne.

Pysy kaukana juutuubin " juutuubin" psykiatreista. 

Jos äitisi ei ole sinua kohtaan sellainen että sinulla olisi mukavaa hänen seurassaan, niin vähentäisin vaan yhteydenpitoa.

Itse korjasin oman äitisuhteeni niin että lopetin yhteydenpidon kokonaan. Olin yrittänyt korjata sitä kyllä aiemmin siinä onnistumatta. Äitini on ollut tosi etäinen nuoruuteni ja räjähtelevä, narsistisesti käyttäytyvä. Henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Omalla aikuisiälläni hän on syytellyt minua siitä, ettemme ole läheisiä kun joillakin muilla on tosi läheiset välit tyttäriensä kanssa. Että miksi emme ole kuin parhaat kaverit. Kuitenkaan hän ei osoittanut mitään kiinnostusta minun elämääni kohtaan eikä jaksanut koskaan kuunnella tai kysellä mitä minulle kuuluu. Omissa läheisissä ihmissuhteissani olen tottunut vastavuoroisuuteen ja siihen, että toisesta ollaan aidosti kiinnostuneita. 

Kun suhteessa äitiin alkoi olla enemmän kuormitusta ja ongelmia kuin olisin kestänyt, päätin että saa riittää. En olisi keneltäkään ystävältäkään hyväksynyt sellaista käytöstä mitä siedin äidiltäni.

Että tässä yksi tapa korjata se suhde.

Vierailija kirjoitti:

Äiditkin on ihmisyksilöitä. Kaikki eivät ole hyviä tyyppejä. Ja kyllä se ongelmasi on elämänmittainen. Ei äitisi yhtäkkiä rupea ikäväksi tai on muistisairas.

Korjaava kokemus on sekin, että hyväksyt sen, että pärjäät elämässäsi, vaikka olet jäänyt vaille jotain perustavanlaisen tärkeää.

Lisään sen, että sureminen on erittäin ok. Se on siirtymävaihe tähän hyväksyntään. Se on surullista, kun pitää tappaa tarpeet omaa vanhempaansa kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Pysy kaukana juutuubin " juutuubin" psykiatreista. 

Olisiko sinulla esittää perusteita näkemyksellesi? Mistä muista ammattiryhmistä tulee pysyä kaukana?

Ei kannata pilata elämäänsä toksisen äidin kanssa. 

Avaat tilannettasi kovin vähän. Et siis ole viihtynyt muidenkaan lapsuudenperheesi jäsenten kanssa. Minkälaiset välit sisaruksillasi on toisiinsa ja vanhempiinsa?

Äidilläni oli hyvin vahva vaikutus elämässäni niin,.että koin aina riittämättömyyttä ja miten olen vaikea tytär/ihminen. Minua kuitenkin auttoi etäisyyden ottaminen äitiini. Hänellä oli myös hyviä ominaisuuksia, joten etäisyyden pitäminen paransi suhdettamme enemmän kuin jos olisin yrittänyt luoda jonkinlaista intensiivistä äiti-tytär-suhdetta. Lopetin myös vertailun muihin äiteihin, koska vertailu korosti minussa vain tarvetta saada äidiltäni enemmän ja joka ei koskaan tapahtuisi.

Hyväksyin sen, että elämäni on enemmän itsekseni pärjäämistä kuin voisin kohdata äidissäni läheisyyttä vaikeissa elämäntilanteissani. Opin näkemään, että hän kuitenkin tekee parhaansa kuin olisi täysin välinpitämätön minua kohtaan.

Tottakai surin sitä, miten asiat ovat, mutta se surukin laantuu ajan myötä.

Nyt kun äitini on kuollut ja roolimme vaihtuivat opin näkemään toisenkin äidin: avuttoman ja hauraan. Minusta suli hyvin paljon pois tunteita, joita pettymys äitisuhteessa minussa aiheutti. Annoin anteeksi. Se on ollut hyvin vapauttava tunne, jonka olisin halunnut ymmärtää jo aikoja sitten.  

Hankala äitisuhde ja välienkatkaisu ketjussa olen kirjoitellut ja kertomukseni alkavat sivulta 6.

Minä katkaisin välit kokonaan 20v. sitten. Mietin sitä kyllä pitkään, koska äidin mukana meni myös isä ja sisarukset. Jos joku on äidin vihollinen, on koko perheen vihollinen. Pelotti, miten käy jos elämässä tulee vaikea paikka ja tarvisisi tukiverkostoa muualta kuin ystävistä. Selvitin kaupunkimme tilapäismajoitukset, sosiaalituet, hätäavun jne. Ilman kattoa ei pitäisi jäädä jos on selvinpäin, vaikka kaikki elämässä epäonnistuisi.

Koska tunsin että yhteiskunta pitää huolen jos jotain käy, katkaisin välit äitiin. Siitä on tosiaan 20 vuotta eikä kukaan, ei kukaan perheestämme ole ollut minuun missään yhteydessä. On kuitenkin 4 sisarusta (mt-päihde eläkkeellä) ja isäkin (alkoholisti). Olen pärjännyt ihan hyvin, löysin puolison, sain perheen, nyt tukiverkko jo omasta takaa.

Olisin tuhoutunut jos olisin jäänyt äitini vaikutuspiiriin.