Kun niitä hyviä työntekijöitä ei vaan löydy! Muita pienyrittäjiä samassa tilanteessa?
Onnekkaassa asemassa olen, kun töitä riittää, se heti alkuun mainittava. Mutta mikä tämä meininki nykyajan työntekijöillä oikein on? Useampi vuosi sitten onnistuin löytämään vakituiseksi työntekijäksi todellisen kultakimpaleen. Toivottavasti hän viihtyy jatkossakin, jokaista hänen tekemää päivää arvostan kyllä viimeisen päälle.
Nyt olisi saumaa kasvattaa yritystoimintaa, mutta rekrytointi on osoittautunut todella lannistavaksi. Jotenkin tuntuu, että ihmisiltä on kadonnut moraali (ylipäätään) ja ihmisenä olemisen perustaidot johonkin mystiseen suohon. Olen joutunut purkamaan useamman työsuhteen jo koeajan alkumetreillä, kun on tullut ilmi niin ihmeellisiä asioita, että ei mene omaan järkeen ei millään.
Olen yrittänyt panostaa työntekijän valintaan todella huolella, mutta silti vaan vesiperä toisensa jälkeen. Esimerkkinä henkilö, jolla vakuuttava ansioluettelo, ja haastatteluissa ja perehdytyksessä vaikutti jopa erinomaiselta. No, alkuun menikin hyvin, mutta, yhtäkkiä hän ajautui yllättäen sanaharkkaan (!) tärkeän asiakkaan kanssa! Miten ihmeessä tällaisen voi kenestäkään ennustaa etukäteen! Historiassa pitkiäkin työsuhteita, eikä mikään indikoinut, että henkilö olisi jotenkin äkkipikaista sorttia.
Ja niistä muista en viitsi edes kertoa, mutta niin törkeää asennetta, että en vaan pysty ymmärtämään. Tällaisia haasteita, ajassa jossa valtava ongelma työttömyyden kanssa. Jos sattuu sen hyvän tekijän löytämään, siitä todellakin haluaa pitää huolta. Harvalla yrittäjällä varmaan sellainen tilanne, että on varaa menettää isoja asiakkaita työntekijöiden öykkäröinnin takia.
Pienissä yrityksissä se työntekijöiden laatu on aivan ensisijaisen tärkeää. Ei yksinkertaisesti ole enää varaa kokeilla, miten huonoja seuraavat kokelaat ovat.
Onko kohtalotovereita? Tai perstuntumaa, että kyllä niitä tekijöitä löytyy ja kohdallani on kyse vaan sattumasta ja/tai huonoista rekrytointitaidoista? Mä olen alkanut asennoitumaan siihen, että tällä mennään ja koitan pitää tuosta yhdestä aarteestani huolta.
Kommentit (209)
Jos hyvällä työntekijällä tarkoitetaan sitä, että hyväksyy työnantajan perseilyn palkkojen, lisien ja ylitöiden maksussa, taukojen pitämisessä ja työvuorosuunnittelussa, en ihmettele, jos ei löydy.
Vielä en ole nähnyt työvoimapulasta vinkujaa, josta ei puskaradion kautta saisi tietää moninaisista väärinkäytöksistä.
Ennen moni pienyrittäjä otti töihin kokemattoman ja opetti hänet mieleisekseen työntekijäksi.
Vierailija kirjoitti:
Ennen moni pienyrittäjä otti töihin kokemattoman ja opetti hänet mieleisekseen työntekijäksi.
nykyään on minimivaatimuksena 5v työkokemusta juuri siitä hommasta johon haetaan.
sitten kun töissä vähän hiljenee, niin työnantaja potkii kaikki pihalle ja parin kk päästä taas itketään työvoimapulaa.
Täällä 53-vuotias siivoojarouva. Tai siivoisin, jos saisin töitä! Kunnollinen, työteliäs ja vastuuntuntoinen, työkokemusta unohtamatta. Hyvät työtodistukset entisiltä työnantajilta. Ilmeisesti kuitenkin olen liian VANHA!
Vanha tekisi työnsä luotettavasti vaan ei kelpaa enää duuniin 😡
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Menkää töihin" -ulisijoille: Ei meitä huolita.
Ja se on oma syynne, kun ette osaa mitään. Sosiaaliturvan nollaaminen on tähän paras ratkaisu, onneksi se tulee pian.
Ei tule sosiaaliturvan nollaamista ainakaan Suomessa :D työttömille ei riitä työpaikkoja
Hyvä työntekijä on nöyrä eikä vaadi liikoja. Siksi kaikki työpaikat siirtyy halpatyömaihin.
Vierailija kirjoitti:
Olen tullut siihen tulokseen, että parhaimmat ja innoikkaimmat työntekijät meidän alalla löytyy nuorista. Motivaatio ja into korvaa kokemuksen.
Nuorilla on kyllä intoa, mutta kaikilla aloilla se ei aina ole hyvä. Muistan, kun nuori innokas insinööri täräytti ison koneen napista käyntiin, niin projektipäällikkö hieman huusi, kun konetta ei vielä olisi saanut käynnistää.
Vierailija kirjoitti:
Pienyrittäjän rekryt ovat riskialttiita. Olen nähnyt yrittäjyyden ja työttömänä työnhaun sekä myös palkollisena olon ja toiminut rekrytoijana, esimiehenä ja perehdyttäjänä. Ongelma on, että oikea työ ja oikea tekijä eivät kohtaa.
En valitsisi nuorta, ellei ole näyttöä motivaatiosta ja kyvykkyydestä. Yleinen olemuskin vaikuttaa. Suora ryhti, reippaus, kyky ja uskallus kommunikoida. Nuorissa on paljon ongelmallisia, mutta joukkoon mahtuu helmiä, jotka kannattaa tunnistaa ja napata ajoissa. Toisaalta nuoret eivät ehkä sitoudu, joten jos perehdytys on pitkä, niin ei nuorta, ellei hän osoita kiinnostusta nimenomaan siihen työhön ja yritykseen. Valitettavasti tilanne on edelleen se, että pienyrittäjälle on liian suuri riski palkata lisääntymisikäistä naista tai naista, jolla on ihan pienet lapset. Tällaisia ottaisin vain määräaikaisiin.
En ottaisi, jos jostain käy ilmi, että henkilöllä on paljon draamaa yksityiselämän puol
Semmoiset laittomuudet sieltä.
Itselle hyvin tärkeäksi asiaksi on osoittautunut työilmapiiri. Jos työtoverit ovat juoruilevia ja heille tärkeintä on vaan oma etu, apua ei saa muilta ja työ on yksitoikkoista puurtamista olen vaihtanut paikkaa hyvin nopeasti. Se ei vaan ole rahan ja vaivan arvoista jos joka päivä on tuskaa lähteä töihin. Nykyinen palkkani ei päätä huimaa, mutta viihdyn muuten paikassa. Sain apua alkuun ja pomo on ollut ystävällinen sekä työkaverit myös avuliaita ja kivoja tyyppejä. On olo että voin olla oma itseni, minua kuunnellan ja työpanostani arvostetaan. Siksi ei ole mitään aikomuksia vaihtaa työpaikkaa ja olen lojaali pomoa kohtaan sekä teen aina parhaani työssä.