Opettajan luumupuut, muistelmia luumutarhasta

Syön juuri italialaisia luumuja, olivat halvennuksessa lähistöni k- kaupassa alle euron kiloa, erittäin maukkaita mutta Suomessa silti maailman ihanimmat luumut, niin makeat ja samalla kirpeät.

Olen noita kasarilla peruskoulun käyneitä ja ala- asteella eräässä Pohjanmaan pikkuisessa rannikkokylässä. Koulumme oli hyvin pieni, vain kaksi luokkaa ja noin 20 oppilasta. Meillä oli kolme opettajaa ja keittäjiä ja erillinen rehtorin eräässä suuremmassa koulussa, siihen aikaan lapsia palveltiin hyvin. Toisen opettajamme mies oli myös koulumme talkkari jota pelkäsimme mutta se ei kuulu tähän.

Isompien lasten opettaja asui koulun vieressä vanhassa pappilassa ja tuon pappilan aikaisempi pappi oli ihan tunnettukkin kasvitieteilijä ollut 1800 luvulla- pappilan puutarha oli kuin paratiisin puutarhan toisinto meille lapsille. Koulussamme syötiin valtavasti omenia, päärynöitä, kirsikoita, marjoja opettajan puutarhasta ja kasvihuoneissa, luumut muistan parhaiten ja ihanat kirsikat.

Me lapset saimme viedä myös kotiin isoissa korkeissa koulun tiloissa olleita luumuja ja omenoita, tuossa puutarhassa oli kymmeniä isoja omenapuita pelkästään ja luumupuita kokonainen lehto ja ne notkuivat hedelmien painosta.

Kerran jouluna, luultavasti 1987, koko sukumme sai myös kokea luumujen piilevät voimat. Olimme vieneet mummolaamme luumukorin syksyllä, tuolta opettajalta ostetun ja mummo oli kuvannut luumut ja tehnyt niistä luumupiirakan. Tätäni vielä sanoi joulupöydässä että toivottavasti luumutv eivät laita mahaa sekaisin, niitä tarjoiltiin myös kinkun kanssa ja marmeladia ja hillona ja niinhän siinä kävi että koko jouluyön jonotimme mummolaamme vessoihin- noissa luumuissa totisesti oli ytyä

Vieläkö tuo kyläkoulu, Pappila ja hedelmätarha ovat olemassa vai häviääkö meidän oppilaiden muistojen mukana mutta ihania kyllä nämä italiankin luumut

🍒🍎