Tubulaariset rinnat
Hei! Onko joku korjauttanut tubulaariset rintansa? Julkisella vai yksityisellä? Minkä ikäisenä? Hinta? Toipuminen? Lopputulos?
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti: Oletteko siis vähintään rintsikat päällä kun päästätte uuden miehen kanssa niin pitkälle?
Joo kyllä näin on ainakin mun kohdalla ollut. Eikä pelkästää uuden miehen kanssa, vaan ihan tuon vuosia kanssani seurustelleen.
Vapauduin vasta korjausleikkauksen jälkeen. Nykyään en enää ajattele rintojani seksin aikana. Niiden murehtimiseen käytetty aika ja ahdistus väheni murto-osaan korjausleikkauksen myötä.
Saanko korjattu julkisella myös mieheni ulkonäön, kun se ei ole niin komea kuin Hollywood näyttelijät.
T Tarja, pitkäaikaistyötön Kouvolasta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksais nähdä vaivaa. Tissit ku tissit.
Tätä mieltä voi olla vain nainen, jolla on normaalit rinnat tai lievästi kehityshäiriöiset rinnat.
Mun kaverilla oli sen näköset, että en ihmettele yhtään, että kärsi niistä ja korjautti ne. Eivät ne näyttäneet rinnoilta alkuunkaan. Olin surullinen hänen puolestaan.
Mulla on todella rumat, riippuvat isot eriparirinnat. Kyllähän se välillä harmittaa, mutta en koskaan olisi jaksanut nähdä vaivaa hakeutua johonkin korjausleikkaukseen. En minä tissit paljaana julkisesti kulje, niin ihan sama. Nyt olen jo niin vanhakin, että ei mitään väliä.
Vierailija kirjoitti: Miksi ne pitäisi korjata?
Kyseessä on kehityshäiriö ja rintojen ulkonäkö voi olla hyvinkin poikkeava. Usein häiriöön yhdistyy myös kyvyttömyys imettää.
Jos miehellä olisi vastaava ongelma, kukaan ei kyselisi hoitotarpeen perään. Miehille tehdään jopa kivesproteeseja, vaikka kiveksen menetys ei oikeasti vaikuta ulkonäköön sitä tai tätä.
Kaikki naisten ongelmat ovat muka turhamaisuutta. Yhteiskunta seksualisoi rintoja valtavasti ja esittää ne tärkeää naiseuden symbolina. Miehet voivat vapaasti ilmaista preferenssejään rintojen suhteen. Ja sitten kun nainen itse kiinnittää asiaan huomiota ja välittää rintojensa ulkonäöstä, niin nainen leimataan pinnalliseksi ja turhamaiseksi.
Silkkaa naisvihaa sanoisin.
Vierailija kirjoitti:
Mä tajusin vasta nelikymppisenä että mulla on tuollaiset rinnat. Kukaan mies ei ole ikinä tykännyt koskea niihin tai kehunut niitä ikinä. Vaikkei nää oo pahimmasta päästä mutta ilmeisesti liian rumat kuitenkin.
Enpä ole huomannut kehua naisten tissejä vaikka ollut kaiken kokoisia ja näköisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksais nähdä vaivaa. Tissit ku tissit.
Tätä mieltä voi olla vain nainen, jolla on normaalit rinnat tai lievästi kehityshäiriöiset rinnat.
Mun kaverilla oli sen näköset, että en ihmettele yhtään, että kärsi niistä ja korjautti ne. Eivät ne näyttäneet rinnoilta alkuunkaan. Olin surullinen hänen puolestaan.
Mulla on todella rumat, riippuvat isot eriparirinnat. Kyllähän se välillä harmittaa, mutta en koskaan olisi jaksanut nähdä vaivaa hakeutua johonkin korjausleikkaukseen. En minä tissit paljaana julkisesti kulje, niin ihan sama. Nyt olen jo niin vanhakin, että ei mitään väliä.
Voit silti tehdä päätöksen vain omasta puolestas. Jos sä koet, etteivät sun rinnat heikennä sun elämänlaatua siinä määrin, että niille kannattaa mitään tehdä, niin se on sun valinta.
Jos ne taas aiheuttaa kärsimystä sulle niin hölmöä sekin on vaan ylpeyden takia kärsiä, kun vaivaan on olemassa hoitoja nykyään.
Joka tapauksessa rintojen kantaja tietää, kuinka paljon ne hänen elämäänsä vaikuttavat. Ei kukaan muu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksais nähdä vaivaa. Tissit ku tissit.
Tätä mieltä voi olla vain nainen, jolla on normaalit rinnat tai lievästi kehityshäiriöiset rinnat.
Mun kaverilla oli sen näköset, että en ihmettele yhtään, että kärsi niistä ja korjautti ne. Eivät ne näyttäneet rinnoilta alkuunkaan. Olin surullinen hänen puolestaan.
Mulla on todella rumat, riippuvat isot eriparirinnat. Kyllähän se välillä harmittaa, mutta en koskaan olisi jaksanut nähdä vaivaa hakeutua johonkin korjausleikkaukseen. En minä tissit paljaana julkisesti kulje, niin ihan sama. Nyt olen jo niin vanhakin, että ei mitään väliä.
Lisäksi täytyy huomauttaa, että on ihan eri asia puhua normaaleista, mutta elämän saatossa ryhtinsä menettäneistä tai muuten vaan ei ihan täydellisen pyöreistä tai tavallisista pienistä rinnoista, kuin näistä kehityshäiriöisistä. Nämä ovat tosiaan sellaisia, että kun menen naisten puolelle uimahallissa, vastaan ei tule yhtäkään kaltaistani. On joo riippuvaa, on pientä ja on suurta. Mutta tällaisia ei tule vastaan.
Näitäkin on toki eri tasoisia, eivätkä lievät välttämättä häiritse kantajaansa. Vakavasti epämuodostuneet taas voivat todellakin olla niin poikkeavan näköiset, eivät rintojen näköiset alkuunkaan, että en yhtään ihmettele naisen kärsivän niistä. Ja kun nykyään ei enää ole pakko kärsiä vaan asialle voi tehdä jotain.
Ja valitettavasti kehityshäiriön on uusimmissa tutkimuksissa todettu olevan perinnöllinen. Harmikseni ehdin tehdä yhden lapsen, ennen kuin imetysongelmien vuoksi Googlattuani löysin syyn kummallisille rinnoilleni.
Enempää lapsia en aio tehdä, sillä en todellakaan halua periyttää tätä raastavaa vaivaa eteenpäin (vertaistukea ei tahdo löytyä, hoitoa on tosi vaikea saada, ramppaat vaan mt-puolella ja kehonkuvaterapioissa ihan turhaan..) Vain kohtalotoveri voi ymmärtää, millaisen loven häiriö tekee seksuaalisuuteen, naiseuteen, äitiyteen ja mielenterveyteen.
Normirintaisilta ei kysytä. 😊
Mulla on vertaistukiryhmä, jossa tiedetään, miten raskaasta asiasta naiselle on kyse.
Yrittäkää etsiä vertaisia, vain he ymmärtävät. Näiden normaalitissisten kommentit voi jättää omaan arvoonsa, he eivät voi koskaan ymmärtää.