Kokemuksia rakkauden palautumisesta kun se tuntuu loppuneen?

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä miehenä ymmärtänyt, että miten se ns. rakkaus voi noin vain loppua jos toiseen on ihan aidosti alunpitäen halunnut sitoutua. No joo, ymmärrän jos toinen yrittää vaikka tappaa, tai on on tehnyt jotain todella radikaalia, mutta tuntuu, että varsinkin naisilla se voi loppua hyvinkin arkipäiväisesti. Enhän minäkään esim tämän hetken parisuhteessani, joka on kestänyt yli 10 vuotta, koe niin, että tuntisin nykyistä kumppaniani kohtaan suurinta tunnepohjaista vetoa jos otetaan huomioon kaikki naiset joiden kanssa olen jollain tavalla tekemisissä. Silti hän on minun elämänkumppani, joka rinnallani kulkee ja hyvä ihminen. Jos minä vain sen palavimman tunteen pohjalta aina valitsisin naisen rinnalleni, niin kyllä ne vaihtuisivat aika säännöllisesti. Minä koen, että parisuhde on diili johon on sitouduttu henkilön plussineen ja miinuksineen.

No kun valitaan joku suhteeseen kun vähän ihastutaan. Sen perässä vaihtelisitkin kumppania. Sitä pelkkää ihastumista se sinullakin on ollut kun kuvaat tunteneesi "palavampia tunteita", joiden mukaan vieläpä vaihtelisit naista aika säännöllisesti. Ihastusta. Ei sitä ehtaa rakkautta. Sellainen oikea kunnon rakkaus on yhtä ja paljon palavampaakin, mutta se myös pysyy, joten ei tule edes teoriassa tarvetta ja halua vaihtaa jonkun palavamman tunteen perässä toiseen.

Se mitä tunnet tuossa nykyisessä suhteessa ei sekään vaikuta rakkaudelta, koska silloin ei todellakaan tunneta palavia tunteita muita kohtaan edes epäsäännöllisesti. Jos rakastaisit, et kykenisi kuvaamaan sinulla olleen palavampia tunteita jotain toista kohtaan etkä rinnastaisi sitä sitoutumiseen. Rakkaus ei ole sitoutumista tai joku diili jossa vaan päätät olla. Se on nimenomaan tunne eikä mikään päätös tai järkeily. Tunne, mutta pysyvä sellainen. Ei ihastumisten aaltoilua tai myöskään lähinnä järkiperustainen päätös, jossa et lähde muiden ihastusten perään sitoutumisen takia, vaikka tunteita kumppaniin ei tunnu olevan edes isompaa ihastusta enempää. Et rakasta sitoutumalla, vaan rakastamalla. 

Se tunne on niin vahva, että sinun ei enää koskaan sen jälkeen tarvitse valita sitoutua eikä toisaalta koe että johonkuhun muuhun olisi vahvempaa tunnetta. Sen todellakin silloin tietää ja tuntee että tunnet sitä ihmistä kohtaan voimakkaimmin kuin kehenkään muuhun. Sen kun koet niin enempi naurattaa omat aiemmat selittelyt ettei "koe niin, että tuntisin nykyistä kumppaniani kohtaan suurinta tunnepohjaista vetoa". Kun oikeasti rakastut ja pysyvästi, vakaasti rakastat niin se on just niin puts plank selvä ettei kukaan muu pysty millään tasolla vetämään vertoja. Toivottavasti vielä joskus pääset kokemaan sen.

Vierailija kirjoitti:

Poistoon

Puistoon