Olen melko varma, että minussa on syöpä - muita?
Mä tunnen, että sisäelimissäni ei ole kaikki ok. En osaa tai tiedä, miten suhtautua siihen. Olen yhden syövän hoitoineen läpikäynyt, ja henkinen puoli laittaa nyt niin kovasti vastaan, että en halua eskaloida tätä nyt. En jaksa hoitorumbaa uudestaan, vaan mieluummin painan asian syrjään, ja kuolisin vaikka nukkuessani.
Onko kukaan/ketään, joka ymmärtää, ja ehkä jopa kamppailee samanlaisen tilanteen kanssa.
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä alkuunkaan. Mene hyvä ihminen lääkäriin, voihan hoidoista aina kieltäytyä. Parhaassa tapauksessa saat terveen paperit ja apua masennukseen tms
Miksi haluaisin kuulla synkän diagnoosin, jos en haluaisi vastaanottaa hoitoa?
Korostan nyt sullekin vielä, että TUNNEN fyysisesti, että jotain on vialla, koska tiedän, miltä tuntuu, kun on kasvain jossain.
En vaan jaksaisi, en haluaisi sitä kaikkea säätöä, mitä siihen liittyy. Voiko tämän kanssa vaan olla. Miksi ei voi.
Etkö halua edes kivunlievitystä?
Sitten, jos kipuja on, niin varmastikin. Nyt on vain tunne ylimääräisestä. Ja niin oli viimeksikin, kunnes kivut eskaloitu. En mä ole jokaista vaihetta aja
Tiedätkö mitä: minua ei kiinnosta yhtään, mitä minä olen hoitohenkilökunnalle. Oli se sitten hyvää taikka pahaa. He ovat hoitoalan töissä, minäkin olen töissä, ja ensisijassa meillä on ihan kaikilla oma elämä elettävänä.
Ei kukaan voi ihmistä pakottaa sytostaatti/sädehoitoihin tai lääkkeisiin. Itse olen aina ajatellut niin etten tule suostumaan hoitoihin jos joskus syöpään sairastun. Nuo lääkkeet aiheuttavat enemmän kärsimystä kuin sairaus itse. Ja joka tapauksessa ne vain hidastavat taudin etenemistä, eivät paranna.
Itse olen päättänyt etten enää lääkäriin mene kuin ns. jalat edellä. Jos on ihan ihan pakko niin sitten soitan ambulanssin. Syöpää minulla ei ole ollut, mutta jollain tasolla ymmärrän tuon sinun väsymyksen ja turhautumisen. Sinä voit tehdä niinkuin sinusta parhaimmalta tuntuu. Mikään pakko ei ole saada jotain diagnoosia, jos vain pystyt elämään epävarmuuden keskellä. Voimia Sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Mulla vaan juopa, neljä päivää olen ryypännyt.
Mä olen ryypännyt lähes päivittäin jo vuosia, aion jatkaa loppuun asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä alkuunkaan. Mene hyvä ihminen lääkäriin, voihan hoidoista aina kieltäytyä. Parhaassa tapauksessa saat terveen paperit ja apua masennukseen tms
Miksi haluaisin kuulla synkän diagnoosin, jos en haluaisi vastaanottaa hoitoa?
Korostan nyt sullekin vielä, että TUNNEN fyysisesti, että jotain on vialla, koska tiedän, miltä tuntuu, kun on kasvain jossain.
En vaan jaksaisi, en haluaisi sitä kaikkea säätöä, mitä siihen liittyy. Voiko tämän kanssa vaan olla. Miksi ei voi.
No sitten vaan olet. Ja kannat vastuusi. Your body, your choice.
(Minä sairastuin parantumattomaan syöpään. Sanoivat että on aloitettava palliatiivinen hoito. Ei neuvoteltu. Myöhemmin kysyin mitä tapahtuisi jos olisin kieltäytynyt hoidosta, auttaisivatko
Olen. Syön loppuelämäni ajan lääkettä joka estää syöpää leviämästä.
Vierailija kirjoitti:
Huomaa täällä kyllä, miten hirveästi on kommentointihalua ihmisillä, jotka ei ymmärrä asiasta yhtään mitään. On vaan pakko päästä kommentoimaan.
Aloitus on provo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä alkuunkaan. Mene hyvä ihminen lääkäriin, voihan hoidoista aina kieltäytyä. Parhaassa tapauksessa saat terveen paperit ja apua masennukseen tms
Miksi haluaisin kuulla synkän diagnoosin, jos en haluaisi vastaanottaa hoitoa?
Korostan nyt sullekin vielä, että TUNNEN fyysisesti, että jotain on vialla, koska tiedän, miltä tuntuu, kun on kasvain jossain.
En vaan jaksaisi, en haluaisi sitä kaikkea säätöä, mitä siihen liittyy. Voiko tämän kanssa vaan olla. Miksi ei voi.
Itselläni kyllä oli vuositarkastukset sen kymmenen vuotta. Eikö sinulla ole?
Ei kaikissa syövissä ole noin pitkää. Omassani oli aikoinaan viisi vuotta seuranta, ja minun sairastamisen aikoihin seurantaa supistettiin 3 vuoteen. Ei se vuosittainen vartaloskannerissa makaaminenkaan hyvää tee, vaan seurannassa tärkeintä on kliiniset tutkimukset ja oireperusteinen hoitoonhakeutuminen. Kävin ensimmäisen vuoden seurannan ihan säntillisesti, mutta sen jälkeen en ole enää käynyt, koska kuten sanoin, henkinen kynnys ylittyi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä alkuunkaan. Mene hyvä ihminen lääkäriin, voihan hoidoista aina kieltäytyä. Parhaassa tapauksessa saat terveen paperit ja apua masennukseen tms
Miksi haluaisin kuulla synkän diagnoosin, jos en haluaisi vastaanottaa hoitoa?
Korostan nyt sullekin vielä, että TUNNEN fyysisesti, että jotain on vialla, koska tiedän, miltä tuntuu, kun on kasvain jossain.
En vaan jaksaisi, en haluaisi sitä kaikkea säätöä, mitä siihen liittyy. Voiko tämän kanssa vaan olla. Miksi ei voi.
Itselläni kyllä oli vuositarkastukset sen kymmenen vuotta. Eikö sinulla ole?
Ei kaikissa syövissä ole noin pitkää. Omassani oli aikoinaan viisi vuotta seuranta, ja minun sairastamisen aikoihin seurantaa supistettiin 3
ja nyt sitten itket palstalla, ok
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaa täällä kyllä, miten hirveästi on kommentointihalua ihmisillä, jotka ei ymmärrä asiasta yhtään mitään. On vaan pakko päästä kommentoimaan.
Aloitus on provo.
Miksi ihmeessä olisi?
Ymmärrän. Epäilen itselläni samaa enkä halua hoitoja, joten en ole edes mennyt lääkäriin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaa täällä kyllä, miten hirveästi on kommentointihalua ihmisillä, jotka ei ymmärrä asiasta yhtään mitään. On vaan pakko päästä kommentoimaan.
Aloitus on provo.
Ketä tällaisella aloituksella nyt siis yritetään provosoida? Ihmisiä, jotka eivät pidä siitä, että toiset sairastuvat syöpään/syöpiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaa täällä kyllä, miten hirveästi on kommentointihalua ihmisillä, jotka ei ymmärrä asiasta yhtään mitään. On vaan pakko päästä kommentoimaan.
Aloitus on provo.
Miksi ihmeessä olisi?
Yksikään syöpään sairastunut ei kirjoita noin typerää aloitusta. Jostain syystä ap kerjää sääliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä alkuunkaan. Mene hyvä ihminen lääkäriin, voihan hoidoista aina kieltäytyä. Parhaassa tapauksessa saat terveen paperit ja apua masennukseen tms
Miksi haluaisin kuulla synkän diagnoosin, jos en haluaisi vastaanottaa hoitoa?
Korostan nyt sullekin vielä, että TUNNEN fyysisesti, että jotain on vialla, koska tiedän, miltä tuntuu, kun on kasvain jossain.
En vaan jaksaisi, en haluaisi sitä kaikkea säätöä, mitä siihen liittyy. Voiko tämän kanssa vaan olla. Miksi ei voi.
Sulla on vakava hypokondria. Toivottavasti et kiusaa läheisiäsi tuolla. Myönnä, että nautit oman kuolemasi kuvittelusta.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen päättänyt etten enää lääkäriin mene kuin ns. jalat edellä. Jos on ihan ihan pakko niin sitten soitan ambulanssin. Syöpää minulla ei ole ollut, mutta jollain tasolla ymmärrän tuon sinun väsymyksen ja turhautumisen. Sinä voit tehdä niinkuin sinusta parhaimmalta tuntuu. Mikään pakko ei ole saada jotain diagnoosia, jos vain pystyt elämään epävarmuuden keskellä. Voimia Sinulle!
Kiitos,
Sain tosiaan tarpeekseni putkessa makaamisesta, jatkuvasta kanyloinnista ja hirveistä sivuoireista. Ennen en ollut lääkärikammoinen, mutta nykyään, tuon rumban läpikäyneenä, sairaalaympäristö ahdistaa ihan hel ve tin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaa täällä kyllä, miten hirveästi on kommentointihalua ihmisillä, jotka ei ymmärrä asiasta yhtään mitään. On vaan pakko päästä kommentoimaan.
Aloitus on provo.
Ketä tällaisella aloituksella nyt siis yritetään provosoida? Ihmisiä, jotka eivät pidä siitä, että toiset sairastuvat syöpään/syöpiin?
Luepa nyt noita ap:n "vastauksia".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen päättänyt etten enää lääkäriin mene kuin ns. jalat edellä. Jos on ihan ihan pakko niin sitten soitan ambulanssin. Syöpää minulla ei ole ollut, mutta jollain tasolla ymmärrän tuon sinun väsymyksen ja turhautumisen. Sinä voit tehdä niinkuin sinusta parhaimmalta tuntuu. Mikään pakko ei ole saada jotain diagnoosia, jos vain pystyt elämään epävarmuuden keskellä. Voimia Sinulle!
Kiitos,
Sain tosiaan tarpeekseni putkessa makaamisesta, jatkuvasta kanyloinnista ja hirveistä sivuoireista. Ennen en ollut lääkärikammoinen, mutta nykyään, tuon rumban läpikäyneenä, sairaalaympäristö ahdistaa ihan hel ve tin paljon.
Ikävä kyllä kukaan meistä, syövällä tai ilman, ei osaa auttaa sinua, ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaa täällä kyllä, miten hirveästi on kommentointihalua ihmisillä, jotka ei ymmärrä asiasta yhtään mitään. On vaan pakko päästä kommentoimaan.
Aloitus on provo.
Miksi ihmeessä olisi?
Yksikään syöpään sairastunut ei kirjoita noin typerää aloitusta. Jostain syystä ap kerjää sääliä.
Hän on narsisti. Nauttii piehtaroinnistaan itsesäälissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaa täällä kyllä, miten hirveästi on kommentointihalua ihmisillä, jotka ei ymmärrä asiasta yhtään mitään. On vaan pakko päästä kommentoimaan.
Aloitus on provo.
Miksi ihmeessä olisi?
Yksikään syöpään sairastunut ei kirjoita noin typerää aloitusta. Jostain syystä ap kerjää sääliä.
Voi kuule. Aika moni syöpään sairastunut sairastuu myös hoitoväsymykseen ja masennukseen. Aika moni syövän sairastanut pelkää loppuelämänsä kuollakseen uutta diagnoosia. Että enpä sinuna huutelisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen päättänyt etten enää lääkäriin mene kuin ns. jalat edellä. Jos on ihan ihan pakko niin sitten soitan ambulanssin. Syöpää minulla ei ole ollut, mutta jollain tasolla ymmärrän tuon sinun väsymyksen ja turhautumisen. Sinä voit tehdä niinkuin sinusta parhaimmalta tuntuu. Mikään pakko ei ole saada jotain diagnoosia, jos vain pystyt elämään epävarmuuden keskellä. Voimia Sinulle!
Kiitos,
Sain tosiaan tarpeekseni putkessa makaamisesta, jatkuvasta kanyloinnista ja hirveistä sivuoireista. Ennen en ollut lääkärikammoinen, mutta nykyään, tuon rumban läpikäyneenä, sairaalaympäristö ahdistaa ihan hel ve tin paljon.
Ikävä kyllä kukaan meistä, syövällä tai ilman, ei osaa auttaa sinua, ap.
Ap ei pyytänytkään apua, vaan kysyi, onko muita, jotka ymmärtävät ja ehkä käyvät samaa läpi.
Itselläni kyllä oli vuositarkastukset sen kymmenen vuotta. Eikö sinulla ole?