Lue keskustelun säännöt.
Pidimme lapsemme kolme ensimmäistä vuotta erossa sokerista
02.10.2025 |
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000011527773.html
Mitä ajatuksia herättää? Ajatus on hyvä, kukaan noin pieni ei tarvitse sokeriherkkuja, mutta kirjoittaako tämä Elias asiasta lehteen korostaakseen omaa paremmuuttaan? Lapsi on neljävuotias ja vanhemmat ajattelevat, ettei hän varmastikaan koskaan tulekaan olemaan sokerikoukussa, koska hänet on kasvatettu niin hyvin.
Minä en myöskään saanut karkkia tai muita sokeriherkkuja aikoinaan ensimmäisenä parina elinvuotenani. Silloin ei tosin muutenkaan syöty niin paljon sokeria kuin nykyään. Valitettavasti olen kyllä aikuisena ehtinyt ottaa monta kertaa "vahingon" takaisin ja olen lähes koko aikuisikäni ollut jonkunasteisessa sokerikoukussa. Tuli vaan tästä lyhyestä mielipidekirjoituksesta sellainen pieni ärtymys, tyyppi tulee neuvomaan muita vanhempia neljän vuoden kokemuksellaan.
Kommentit (61)
Lapsena kaikki hyvä maistuu monta kertaa paremmalta kuin aikuisena. Antakaa lapsien maistaa kaikkea hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertakaikkisen hellyttävä esikoislapsen vanhemman viisastelu.
Jos lapsia tulee lisää, niin siinäpä riittää riemua kaikille, kun pitävät pienemmät erossa isompien herkuista!
Miten kaikki kaverisynttärit sun muut? Eikö perheessä koskaan juhlita?
Kirjoititko aloituksen korostaaksesi omaa paremmuttasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahin tuntemani sokerihiiri vielä aikuisenakin on serkkuni, jonka lääkärivanhemmat kielsivät lapsena kaikenlaisen makeansyönnin!
Näitä lapsia on käynyt meilläkin mm lasten kaverisynttäreillä. Hitusen raskasta vahtia sitä touhua koko ajan kun niitä herkkuja ahmitaan kaksin käsin ja muut jää ilman. Kerran yksi veljespari löysi lasisen Aalto-vaasin, missä meillä oli jouluna suklaakohvehteja esillä, veivät sen vessaan ja ovi lukkon ja sit ahmimaan. Ikävä vaan, että se lasikulho sit siinä temmellyksessä kaatui ja hajosi. Omat lapset ottivat siitä 1-2 päivässä, nämä veti 400g konvehteja 10 minuutissa. Loppuisit siihen kun tosiaan se kulho räsähti hajalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen kuulemma saanut ensimmäisen kerran sokeria 4-vuotiaana, kun oli syntymäpäiväkakku. Tästä huolimatta minulta revittiin suusta maitohampaita jo ennen kouluikää.
Vanhemmat ja muut aikuiset tartuttivat karieksen antamalla lapselle omasta suustaan, tai suussaan käytettyä. Esimerkiksi maahan pudonnut tutti oli tapana puhdistaa käyttämällä se oassa suussa ja sylkäisemällä hiekka yms pois sen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Entä aikuisena...
Vetää makeaa kaksin käsin, kokee siitä syyllisyyttä, pahimmillaan kehittää itselleen bulimian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en saanut pienenä sokerikarkkeja. Vähän isompana söin niitä kyllä, mutta nyt aikuisena ei juurikaan tee mieli. Suklaata syön joskus, mitään muuta karkkia oikeastaan en.
Vierailija kirjoitti:
Miten kaikki kaverisynttärit sun muut? Eikö perheessä koskaan juhlita?
Juhlia ei voi ilman herkkuja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä aikuisena...
Vetää makeaa kaksin käsin, kokee siitä syyllisyyttä, pahimmillaan kehittää itselleen bulimian.
Ei se toimi noin. Makumieltymykset kehittyy pitkälti varhaislapsuudessa.
Onhan se hyvä periaate pitää lasta erossa suurista sokerimääristä. Eihän siitä varmasti kukaan voi kiistää. Minä en ymmärrä mistä syystä jotkut antaa lasten syödä päivittäin karkkeja, suklaata, jäätelöä tai muuta roskaa. Meillä ei ole tiukka 0 linja, mutta hyvin vähän lapsi saa noin kutsuttuja herkkuja. Mutta ihan tyytyväinen hän näyttää okevan kun popsii paprikaviipaloita, omenalohkoja tai pähkinöitä karkkien sijaan. Mutta jos antaisi sokeripitoista vaihtoehtona, niin kyllä söisi vaikka kuinka paljon. Vastuu on vanhemmilla ruokavalion suhteen ja valitettavasti moneet valitsee helpomman tien ja antaa liikaa roskaruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kaikki kaverisynttärit sun muut? Eikö perheessä koskaan juhlita?
Juhlia ei voi ilman herkkuja?
No mitkä juhlat ne edes on? Mielestäni juhla erisama kuin arki. Saa jotain mitä arkena ei.
30 vuotta sitten tein saman ensimmäisen lapseni kanssa. Kun syntyi toinen, hän söi 1/2 vuotiaana onnellisena Domino keksiä pöydän alla, lasten synttäreillä.
Jutussa pisti silmään se, että isä sanoo voivansa syödä vaikka jäätelöä eikä lapsi mangu vieressä haluavansa myös jäätelöä. Miksi isä sitten syö sitä jäätelöä ylipäätään? Siinähän isä viestittää lapselle, että jäätelö on nautinnollinen herkku.
Sehän on niin, että karkki ei oikeasti ole edes kovin hyvää. Aikuisena vasta tajusin kuinka ällöttäviä ja keinotekoisen makuisia ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kaikki kaverisynttärit sun muut? Eikö perheessä koskaan juhlita?
Juhlia ei voi ilman herkkuja?
No mitkä juhlat ne edes on? Mielestäni juhla erisama kuin arki. Saa jotain mitä arkena ei.
Arjesta ei voi irtautua ilman herkkuja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kaikki kaverisynttärit sun muut? Eikö perheessä koskaan juhlita?
Juhlia ei voi ilman herkkuja?
No mitkä juhlat ne edes on? Mielestäni juhla erisama kuin arki. Saa jotain mitä arkena ei.
Olisi mukavaa, jos juhlissa ei pakkosyötettäisi makeaa aikuisillekaan.
Älä jaksa.