Anna Erikssonin elokuva Sanna Marinista sai 300 katsojaa

Jos kuvattaisiin vaihteeksi vain inhimillisiä ihmisiä elämänkamppailussaan ilman intersektionaalista osoittelua ja alleviivaamista, tuosta maksaisin. Lähdettäisiin luonteista eikä etuoikeuskehän uhripisteistä tai toksisen patriarkaatin syyllisyydestä kaikkeen mahdolliseen ( naiset ja muunsukupuolisethan eivät kykene pahuuteen).

Näitä aikaa kestäviä ihmiskuvauksia on osattu tehdä meilläkin, toki tyhmää ja typistävää asetelmallisuutta yhtä lailla. 

Nyt kaikkea kökköä pitää vain ylistää, niin kauan kuin siellä ei ns äijäillä. Miksi elokuvakin on näin polarisoitunut?

Taide on ihmisten katseltavaksi (tuottaa tunteita) jos ketään ei kiiinnosta niin hyöty on vähäinen. En usko että katsojamäärä olisi paljoa isompi vaikka näytökset olisivat olleet ilmaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: Elokuvasäätiö tuki esim Louhimiehen Tuntematonta sotilasta. Mitähän tuo elokuva edustaa ellei valtavirtaa?

 

Tämä edustaa sitä toista mainitsemaani apurahamagneettia eli menneisyyden vankeja. Elokuvat historian suurhenkilöistä ja uusinnat kansallisista klassikoista. Tämä alalaji kukoisti pitkään ja tälle löytyy edelleenkin kannatusta apurahalautakunnissa. En ihmettele, vaikka tulevaisuudessa saisimme vielä viidennen version aiheesta.

Musta Mannerheim putsasi pöydän yhdistämällä sekä nyky- että tämän trendin

Musta ei.

XD. Luonteva jatko tälle apurahastrategialle on Musta Tuntematon sotilas ja luonnollisesti myös Naisten Tuntematon sotilas jossa kaikki roolit on naispäähenkilöillä miehitetty

Vierailija kirjoitti:

Loistokommentti - näin se juuri menee.

Sama kuvio pätee itse asiassa tutkimuksessakin. Jos satut olemaan töissä tutkijana jollakin höpöhöpö -laitoksella, niin mikään ei ole niin tärkeää kun yrittää miellyttää niitä ketkä rahoitusta jakavat. Hakemukseen on tungettava mahdollisimman paljon muotisanoja (jotka eivät tarkoita mitään tai joita ihmiset eivät ymmärrä), kuten intersektionaalinen feminismi. On vaan yritettävä antaa kuva, että nyt tässä ollaan maailmanparannushommissa.

Ja sit sitä rahaa tulee tai ei tule. Yleensä tulee ja hetken verran tehdään "tutkimusta", jossa tulokset on päätetty etukäteen. Jos tutkimuksessa on edes hivenen järkeä (yleensä ei) niin saatetaan päästä aamu-tv:hen kertomaan että nyt on viimeistään todistettu että miehet on täysin hanurista, yms. sontaa.

Joskus sitä toivoisi, että ihmiset ymmärtäisivät paremmin miten tämä meidän sosiaalidemokratia toimii. Se nimittäin toimii niin, että todella, todella harva tuottaa tähän touhuun mitään lisäarvoa. Tämä on myös se syy, miksi se ei toimi enää. Emme vaan kykene muuttumaan.

 

Toivottavasti ihmiset todella alkavat ymmärtää tämän. Apurahajärjestelmä mahdollistaa taiteen ja tutkimuksen teon. Sen ongelmaksi tuli jo ajat sitten, että siitä katosi vilpittömyys. Siitä tuli samanlainen raha-automaatti kuin kaikesta vastikkeetta jaetusta rahasta lopulta tulee: ne jotka osaavat kupata systeemiä, hyödyntävät sitä estoitta. Ja toinen ongelma on, että tekemisestä ei tule enää tekijän ja yleisön välinen suhde. Tämä lanka katkeaa kokonaan. Suhde on ainoastaan apurahan antajan ja tekijän välinen suhde. Lopputuloksella ei ole enää mitään väliä, koska raha on saatu apurahan antajalta, ei yleisöltä. Siksi apurahataiteesta on kuihtunut kauheaa kakkaa. Oikeastaan tärkein taide on se apurahahakemus, ei lopputuote. 

Tämä ei ole niin hengnvaarallista taiteessa, mutta kuten keskustelija totesi, ongelma on sama tieteessä ja se on jo vakavampi juttu Suomen yhteiskunnalle. Tiede ei saa rapautua ideologisten projektien maksuautomaatiksi. Lehdistöllä on tärkeä rooli tässä ylilyöntien tuomisessa julkisuuteen. 

Vierailija kirjoitti:

Paskan veivaaminen tehosekoittimessa tai Kissan päälle runkkaaminen ei ole kulttuuria.

Tää paskan, siis konkreettisen ulosteen tuominen taidemuseoon on niin uskomattoman väsynyt juttu. Juuri katson YouTube-videon maailmalta, jossa tällä kertaa USA:ssa oli joku valopää keksinyt maalata omalla ulosteellaan maalauksen. Voisivatko nämä jo uskoa, että tämä "vastarinnan" muoto on nähty niin moneen kertaan, ettei siinä ole enää edes shokkiarvoa. Näitä on tosiaan kolmetoista tusinassa.

HYVÄ ! Kerrankin jotain ajatuksia aiheuttavaa. Sitä mitä elokuvankin tulee olla.

Sauurimalle osallehan meistä riittää se, että " saadaan nauraa" eikä tarvitse vaivata päätään ajattelemalla. Siinähän ahdistuisi joutuessaan ulos mukavuusalueeltaan tai yrittäessään käyttää riittämättömiä resursseja. 

Kovin ikävää, että vain pieni otos kansasta on päässyt näkemään teoksen missä katsojaa ei kosiskella esim. pieruhuumorilla, naiseksi pukeutuneella miehellä, sentraali santroilla, parisuhdekimuroilla, sosiaalipornolla yms. sirkushuveilla...

Ja, otsikkoon viitaten, E ei ole käsittääkseni mikään henkilökuva vaan erään henkilön innoitama kuvaus joutumisesta inhimilliseen autiomaahan , ympäröivän maailman hylkäämäksi... Erilaisen pitäisi olla samalla tavoin erilainen kuin muut erilaiset, hyväksyttävästi hyväksyttävä...

E aiheuttaa varmasti efektin " kylläpä oli tyhmä juttu kun minä en ymmärtänyt siitä mitään !" Paradoksaalista ;)

E kannattaa käydä nauttimassa, hekin jotka "tietävät" näkemättäkin. Jo kuvakieli on näkemisen arvoista...

Terhi Kokkosta siteeraten, " Menkää itse vetämään !"  Ja kuten Repe asian ilmaisi:" Se on kriitikko kuten eunukki. Kumpikin tietää miten...Mutta kumpikaan ei pysty."

HYVÄÄ ELKOKUVAILTAA !  t. rami

Vierailija kirjoitti:

Jos kuvattaisiin vaihteeksi vain inhimillisiä ihmisiä elämänkamppailussaan ilman intersektionaalista osoittelua ja alleviivaamista, tuosta maksaisin. Lähdettäisiin luonteista eikä etuoikeuskehän uhripisteistä tai toksisen patriarkaatin syyllisyydestä kaikkeen mahdolliseen ( naiset ja muunsukupuolisethan eivät kykene pahuuteen).

Näitä aikaa kestäviä ihmiskuvauksia on osattu tehdä meilläkin, toki tyhmää ja typistävää asetelmallisuutta yhtä lailla. 

Nyt kaikkea kökköä pitää vain ylistää, niin kauan kuin siellä ei ns äijäillä. Miksi elokuvakin on näin polarisoitunut?

Juuri näin. Tämä olisi sitä oikeaa valtavirtaelokuvaa, jota täällä eilen keskustelussa kaivattiin. Ihmissuhdedraamaa, siis sellaista oikeasti toimivaa. Se on äärimmäisen vaikea laji, ja juuri siksi sitä pitäisi tukea ja rahoittaa, jotta sille löytyisi tekijöitä ja niistä leffoista sitten aina pari klassikoksi nousevaa helmeä nousisi esiin. Ihminen haluaa katsoa ihmistä, ei ideologista opetuselokuvaa aatepohjalta, oli aate sitten sosialistinen realismi tai nykyinen pakkowoke jota ei edes naisena jaksa, kun siitä puuttuu kokonaan tämä syväinhimillnen aspekti.

Vierailija kirjoitti:

Niin? Eli ei saa tehdä taidetta jos katsojia ei kiinnosta? 

EI SAA, koska se on yhteiskunnan tukemaa tekotaiteellista liirumlaarum-hömppää, jota käy sama vihervassaristo-kaveriporukka kehumassa ja sen jälkeen vetämässä perseet olalle daideilijakuppilassa. Hahahahahahaaaaa, sontaa, tuet pois, ne rahat tarpeelliseen. MEE AKKA TÖIHIN! ET OSAA!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää kyllä kovasti miksi juuri isänmaallisena itseään pitävät perussuomalaiset vastustavat niin paljon kotimaisen kulttuurin ja erityisesti elokuvan tukemista? 

Miksi suomalainen kulttuuri pitää hävittää omasta kotimaasta? 

Ymmärtävätkö nämä ihmiset ollenkaan, että kukaan muu maailmassa ei tee suomalaista kulttuuria kuin suomalaiset?

Voisiko persut vastata?

En ole persu, mutta Suomen julkistalous on kriisiytynyt vuosikymmenien aikana ja velkasuhde on yli 80 %:ia. Silloin leikataan ja leikataan myös kulttuurilta. Kulttuurin olisi myös syytä miettiä itse, että miten se tulee paremmin toimeen itsekseen. Markkinaehtoisuus ei tarkoita periaatteiden myymistä

Mielestäni malliesimerkki miten hukassa valkoihoislapseton nainen on elämässään.

Vierailija kirjoitti:

Taide on ihmisten katseltavaksi (tuottaa tunteita) jos ketään ei kiiinnosta niin hyöty on vähäinen. En usko että katsojamäärä olisi paljoa isompi vaikka näytökset olisivat olleet ilmaisia.

Mutta sillähän ei ollut koskaan mitään väliä, kun rahat oli saatu jo apurahalautakunnalta. Apurahasysteemi toimii siten. Se antaa rahat etukäteen, joten lopputuloksen lipputuloilla ei ole mitään merkitystä. Pointti on vain tehdä mahdollisimman apurahalautakuntaa kosiskeleva apurahahakemus. Se iso työ tehdään siinä vaiheessa. Kun rahat on saatu, elokuva itsessään saa olla miten kunnianhimoton ja mahdollisimman halvalla tehty tekele. Kukaan ei valvo, menikö raha enimmäkseen tekijän taskuun vai oikeasti tuotantokustannuksiin. Jotta apurahasta jää itselle mahdollisimman paljon, siksihän myös alalla rehottaa ilmaisten harjoittelijoiden raaka hyväksikäyttö.

"Oikeastaan tärkein taide on se apurahahakemus, ei lopputuote. "

Heheh, hyvin sanottu.

Kaikenlaista puppua sitä on tullut itsekin kirjoiteltua noihin anomuksiin. Ihan hävettää näin jälkikäteen.

Anomusten kirjoittamisen työtä ohjattiin siten, että kysyttiin että haluatko olla täällä töissä myös jatkossakin. Eli että älä mieti onko tekstissä järkeä vaan sitä saako sillä rahaa. No, niistä tuli sitten tosiaan melkoisia performansseja, ettenkö sanoisi.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni malliesimerkki miten hukassa valkoihoislapseton nainen on elämässään.

Tekisi lapsen eikä "elokuvan". Olisi edes jotain annettavaa tälle maalle.

Vierailija kirjoitti:

"Oikeastaan tärkein taide on se apurahahakemus, ei lopputuote. "

Heheh, hyvin sanottu.

Kaikenlaista puppua sitä on tullut itsekin kirjoiteltua noihin anomuksiin. Ihan hävettää näin jälkikäteen.

Anomusten kirjoittamisen työtä ohjattiin siten, että kysyttiin että haluatko olla täällä töissä myös jatkossakin. Eli että älä mieti onko tekstissä järkeä vaan sitä saako sillä rahaa. No, niistä tuli sitten tosiaan melkoisia performansseja, ettenkö sanoisi.

Saman kokenut. Onpa vapauttavaa sanoa ääneen ja kuulla muiltakin samaa. Järjestelmä vaatisi uudistusta, mutta mikä sellainen uudistus olisi. On selvää, että apurahasyteemiä kuitenkin myös tarvitaan. Se että siitä on tullut  itsensä irvikuva ei ole helppo päästä eroon. Jostain muusta maasta ehkä löytyisi malli, joka toimii oikeasti, mutta en ole varma tästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin? Eli ei saa tehdä taidetta jos katsojia ei kiinnosta? 

Saa tehdä, mutta ei verovaroin.

Eli verovaroin pitäisi mielestäsi tehdä ainoastaan suosittua taidetta?

Vedetäänkö raja Jope Ruonansuun suosioon vai olisiko jopa Pottukoira parempi? Vai mennäänkö suoraan Marvel-tasolle ja jätetään leffat ja maalaukset suosiolla tekemättä?

Nimenomaan verovaroin pitäisi tehdä taidetta joka kiinnostaa veronmaksajia. Omalla rahalla saa tehdä sitten mitä haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Keskivertopersu nauraa mieluummin sille, kun Akun kulkuset jää lauteiden väliin. Ei sitä taide kiinnosta, vaan olut ja makkara.

Taidetta voi olla myös Akun kulkuset, olut ja makkara. Ja varsinkin ne on suomalaista kulttuuria.

"Saman kokenut. Onpa vapauttavaa sanoa ääneen ja kuulla muiltakin samaa. Järjestelmä vaatisi uudistusta, mutta mikä sellainen uudistus olisi. On selvää, että apurahasyteemiä kuitenkin myös tarvitaan. Se että siitä on tullut  itsensä irvikuva ei ole helppo päästä eroon. Jostain muusta maasta ehkä löytyisi malli, joka toimii oikeasti, mutta en ole varma tästä."

Sepä se. En usko että kukaan oikeasti haluaa leikkiä tätä leikkiä. Mutta, kuten totesit, vaihtoehtoja ei vain tunnu olevan. Selvitettiin joskus hieman miten homma korkeakouluissa toimii ulkomailla, mutta havaittiin melko nopeasti, että kaikenlainen korruptio on siellä paljon yleisempää kuin meillä. Kaikenlainen kusetus, varsinkin tenttitilanteissa, on aivan hämmästyttävällä tasolla. Eli, muualta on turha ottaa mallia.

Oma akateeminen ura katkesi juuri tähän. Mulla ei vaan moraali kestänyt sitä roskaa. Se ei tee ihmisen psyykkeelle hyvää elää tuollaisessa feikkimaailmassa, jossa kun hieman kyseenalaistat asioita, niin sulle todetaan, että sellasta se nyt vaan on. Ihmisistä ei tule itsenäisiä ajattelijoita, vaan riippuvaisia yhteiskunnasta (ja yllättäen tämä näkyy äänestyskäyttäytymisessä).

Mutta tosiaan, apurahajärjestelmä on mätä, mutta vaikea sitä on kehittää.

Näkyikö häpy ja sivupeppu?

eikös kaikki näyttelijät aina sano että komedian teko se vaikein verrattuna draamaan

vain harva osaa

Eikös Marinilla ole oikeiston mielestä oikein faniklubi suomalaisissa naisissa? Ne jotka puolustavat sitä aina, kun persut tulee tänne mustamaalaamaan Marinia.

Ja nyt kun ketään ei kiinnosta, vika onkin siinä, kun Marin on niin epäkiinnostava. Päättäkää jo.