MILTÄ SUPISTUKSET TUNTUU???

mut ite en ees huomannu niit, olo oli siis tosi hyvä

siis ne todelliset. Kyllä ne mahan kovettumisista erottaa, usko pois...

Ja kipeät tuntuivat vain kipeiltä. Ei mitään kohdun kovettumista yms.

Ulkoapäinkin huomaa supistuksen, eli vatsa (kohtu) muuttuu aivan kovaksi. Sitten kun se kovaksi muuttumisen lisäksi alkaa sattua ja kiristää niin se on " oikea!" supistus. Ja mitä enemmän se sattuu sitä enemmän siitä on hyötyä, eli sattuvat supistukset on niitä hyviä joilla synnytys etenee.

En kysele siksi, että epäilisin, etten tunnista oikeaa supistusta sitten kun sellainen tulee.



Olen vain kiinnostunut, että millaista kipua ihmiset ovat kokeneet. Itselläni ensimäinen syntyi elektiivisellä sektiolla perätilan takia, joten mulla ei ole kokemusta kuin kivuttomista suppareista ja sitten niistä kivuliaista, joita aiheutettiin oksitosiinilla mulle leikkauksen jälkeen. Silloin olin vain niin kipeänä muutenkin, että oikein saa mitään muistikuvaa siitä miltä supistukset tuntuivat.



Lisää vaan omia kokemuksia! Ja jos jaksatte, niin kuvailkaa sitä kivun luonnetta.

kyllä sen tunnistaa. Alkaa miedompina aaltoina, mutta viimemetreillä aivan sietämätöntä kipua. Ponnistaminen on ihanaa, kun tietää pahimman loppuvan sillä.

Mulla on mielikuva sellaisesta tunteesta, että maha olisi täynnä rottia, jotka nakertavat sitä sisältäpäin, mutta en ole varma johtuiko se oksitosiinin aiheuttamista suppareista, vai leikkauksen jälkeisestä kivusta (leikkaus meni päin persettä).

Musta tuntui siltä, kuin jos olisin joutunut tölkinpuristimeen tai betonikoneen alle. Sattui niin perkeleesti, että huusin kuin päätön kana. Kipu viilsi koko kehoa ja taju meinasi lähteä. Hui

tosin sillä edellytyksellä, että siinä kramppaa koko keskivartalo. Varmaan sinullakin on joskus pohjekrampannut? Siihen vertaisin ensimmäisenä ja sitten voi miettiä sen jatkuvan tunti kaupalla ja niiden voimistuvan vielä koko ajan. Se itse vauvan pusertaminen verrattuna koviin suppareihin on ihan pikkujuttu, eikä ne muutamat repeämätkään tuntuneet oikein missään niihin pahimpiin suppareihin verrattuna.



Kokemusta takana ensimmäinen synnytys 16 h. joista 2 h. ponnistamista ja sitten jälkimmäinen 4 h, josta 10 min. ponnistusta. Jälkimmäinen käynnistettiin puhkomalla kalvot ja siksi ne supparitkin (ehkä) olivat niin rajut. Ensimmäisen jälkeen olin todella väsynyt (täysin poissa tolaltani, eikä muistikuvia), koska valvoin kaksi vuorokautta synnytyksen takia ja ponnistaminen yksinkertaisesti vei kaikki mehut. Toisen jälkeen olisin voinut lähteä vaikka peltotöihin :) Synnytettyä olo helpottui " normaaliksi" puolessa tunnissa. Kaikki on niin erilaista.

Ne voimistuivat äärimmilleen, jolloin supistukset tuntuivat todella terävänä kipuna lähinnä nivusissa. Aivan kuin joku olisi sahannut jalkoja irti ilma mitään puudutusta. Aivan kauhea kokemus oli..

Mun kohdalla vaan kivunlievennys ei auttanut yhtään (ainakaan supistuksiin). Sain spinaalin ja kun kätilö kysyi lääkäriltä, tarkkaillaanko verenpainetta, niin lääkäri vastasi vain, että " ei tarvitse, kun annostus oli niin pieni" . No, eipä se kyllä vaikuttanutkaan OLLENKAAN supistuksiin, vaikka kovasti uskoin ja toivoin sen aluksi helpottavan oloa annostuksesta huolimatta :(



Ponnistusvaiheessa en tuntenut muuta kipua kuin nuo supistukset.



Toivottavasti sulla menee kaikki hyvin! :)



T. 16 (raskaana 25+2)

Hormoonit vie mennessään ja sitten itkee onnesta ja kaikesta muustakin seuraavat monta päivää. Mä itkeskelen vieläkin vaikka lasteni ihanista hymyistä, vaikka vauva on jo 3,5 kk, enkä " oikeasti" ole ihan näin herkkis.

kivuttomat sitä, kun kohtu kovettuu ja tulee pari ylimääräistä sydämen sykettä

Kiitos näistä kuvailuista! Lisää saatte laittaa toki, luen mielelläni.

Muistan ennen kolmatta synnytystä muistelleeni, että millasta se olikaan ja kun ne supistukset taas alkoivat, tuli tunne, että ainiin, tätähän tää oli.

Ja aaltomaisuus kuvaa kipua eniten. Eli tuntee kun se alkaa tulla, sitten se saavuttaa huipun ja pikkuhiljaa laantuu pois. Ja kohta uudelleen...

Mieluiten haluaisin jäykistyä ja olla hengittämätä huipussa, mutta se vaan pahentaa oikeasti tilannetta. Eli helpommalla pääsee, jos pystyy olemaan rento ja ajattelemaan, että jokainen supistus tuo vauvan lähemmäksi.

Onneksi viimeisen aukesi lievemmillä kivuilla, muutama tosi paha supistus oli vain välissä.



Mutta ponnistuskipu olikin jotain aivan sanoinkuvaamatonta. Sain kyllä kohdunkaulan puudutteen, ei apua. Ponnistus kesti 1.5 h.



Ja ne jälkisupistukset..Samaa kiehuvaan hukuttamista pari vrk.

Eli tuntee kun se alkaa tulla, sitten se saavuttaa huipun ja pikkuhiljaa laantuu pois. Ja kohta uudelleen...

Mieluiten haluaisin jäykistyä ja olla hengittämätä huipussa, mutta se vaan pahentaa oikeasti tilannetta. Eli helpommalla pääsee, jos pystyy olemaan rento ja ajattelemaan, että jokainen supistus tuo vauvan lähemmäksi.

[/quote]

Aivan kuin puukolla tms. oltaisiin väännetty luuhun asti...sattu niin saatanasti. Supparin aikana en pystynyt hengittämään lainkaan ja kotona ollessa jouduin supparin tullessa hiipimään varpaillani hengittämättä, jotta olisin päässyt eteenpäin(kohti seinää nojaamaan ;) ). Vielä tässä vaiheessa porua vääntäen intin miehelle vastaan, kun tämä sanoi, että nyt meille tuli lähtö! Menin jotenkin niin " shokkiin" , että aloin jankuttamaan " en oo lähdössä mihinkään, en haluu mennä, en aio synnyttää" =)... Mutta kyllähän me sitten loppuviimen mentiin. Matkalla vielä olin varma, että kotio ne meidät laittaa. Turhaan lähdettiin... Vaikka suppari väli oli 5min ja paikallaan istuminen tuntui kidutukselta. Tytteli syntyikin sitten 8h päästä =)

Joskus luin jostain ohjeen, että supistuksen aikana kannattaa yrittää rentouttaa leuka, niin rentoutuu koko keho ja supistus helpottuu.

En tiedä onko totta, mutta olen kokeillut synnytyksissäni...

Ja tosiaan sitä, että jokainen supistus vähentää matkaa vauvan näkemiseen.

Tsemppiä ap:lle tulevaan synnytykseen!



Ps .Mulla ei ole koskaan ollut jälkisupistuksia, joten sekin on tosi yksilöllistä

Ollaan menossa haikaranpesän synnytysvalmennukseen ja aion mennä sellaiseen rentoutusharjoitus teemaan sinne. Siellä käydään läpi kaiken maaiman rentoutusharjoituksia ja synnytyslauluakin ;) Toivottavasti siitä olisi jotain apua.