Ottaessani eron miehestäni 20 vuoden jälkeen, kerronko oikean syyn, vai en?
Olen pettänyt miestäni avioliittomme aikana noin viiden eri miehen kanssa. Suurimman osan kanssa ei ole tapahtunut mitään viestittelyä ja pusuja pahempaa, mutta viime keväänä höyrähdin yhden kanssa sänkyyn. Emme kyllä tämän kanssa pitäneet mitään yhteyttä ennen eikä jälkeen tapahtuneen, oli känninen päähänpisto.
Melkein yhtä monta kertaa kuin näitä pettämisiä on tapahtunut, olen päättänyt etten enää petä, mutta myöntää täytyy, että olen liian laiska, itsekäs, ja heikko, että lupaukseni pitäisi.
Nyt mulla kiikarissa taas uus tyyppi, jonka kanssa ei ole tapahtunut vielä mitään, mutta tunnistan ja tunnustan, että jos hän näyttää vihreää valoa, niin mua viedään taas enkä estele.
Siksi päätin, että mun pitää varmaankin jättää mieheni, hän ansaitsee parempaa. On hyvä mies, jota minä en selkeästikään osaa arvostaa enkä rakastaa, niinkuin pitäisi.
Tiedän, ansaitsen kaiken kuran, antakaa tulla vaan jos huvittaa. Ja juu, luultavasti kadun ja jään ypöyksin loppuelämäkseni, mutta olen varautunut että niin käy. Senhän minä itseasiassa ansaitsisinkin.
Mutta itse kysymys: Kertoessani että otan eron, kerronko syyn hairahduksineen? Vai sanonko vaan, että en rakasta enää tms.
Pohdin että toisaalta, jos kertoisin syyn ja petokset, mies pääsisi minusta ehkä nopeammin yli kun alkaisi vihata minua ja tajuaisi mikä hirviö oikeasti olenkaan, mutta toisaalta, en haluaisi oikeasti loukata häntä, minulla ei ole siihen mitään syytä ja toivon hänelle pelkkää hyvää... ja toki pelkään reaktiotaan jo erouutiseen, saati pettämisiin. Tekisikö jotain itselleen tai minulle julman paljastuksen jälkeen, en voi tietää...
Kommentit (54)
Menisit vaikka ulos välillä.
0/5, paskaa
En kertoisi tässä vaiheessa, kun aiot erota.
PASKAPROVO
ALERT
PASKAPROVO
ALERT
PASKAPROVO
ALERT
PASKAPROVO
ALERT
PASKAPROVO
ALERT
PASKAPROVO
ALERT
PASKAPROVO
ALERT
PASKAPROVO
ALERT
PASKAPROVO
ALERT
PASKAPROVO
ALERT
Älä kerro petoksista. Se ei hyödytä mitään. Kertomalla vain sysäät vielä omat virheesi toisenkin harteille.
Meinaat, että miestä loukkaa vähemmän, jos sanot, ettet vain rakasta häntä enää?
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti mieskin on pettänyt.
En usko että on, mutta oli tai ei, se ei vaikuta tähän. Toki omatuntoni soimaamista asia helpottaisi, jos hän ei olisikaan niin puhtoinen kuin mitä nyt luulen hänen olevan.
Ap
Mä lähen nyt pesemään suihkun. Illalla saunaan ja kiva kun suihku kiiltää ja kalkit saa kyytiä.
Sellaista komeroa ei olekaan jossa ei olisi joku luuranko
Vierailija kirjoitti:
Meinaat, että miestä loukkaa vähemmän, jos sanot, ettet vain rakasta häntä enää?
Tiedän loukkaavani häntä syvästi joka tapauksessa, mutta kyllä, ajattelen että ehkä loukkaisi vähän vähemmän, jos ei saisi tietää että on tullut petetyksikin.
Ja ei tämä ole mikään provo, olisi mielenkiintoista tietää miksi usea ajattelee niin? Ei tässä ole mitään tavatonta. Uskoakseni. Valitettavasti.
Ap
Mä kerroin miehelleni 25v yhdessäolon jälkeen että olen koko tämän ajan pettänyt ja viimeaikainen hullutukseni on nuoret, mustat miehet. Odotin että hän raivostuisi asiasta, huutaisi ja paiskoisi tavaroita.
Sen sijaan hän halusi kuulla kaikki likaisetkin yksityiskohdat ja selkeästi kiihottui siitä. Nykyään hän jopa varaa pyytämättä mulle hotellihuoneen ja vinkkaa et "käy vaikka rentoutumassa tuolla viikonloppuna, odotan sua kotona, youknow"
Ihan hitokseen tylsää, ei se vieraissa käyminen enää tunnu miltään kun poissa on se kaikki salailu ja jännitys ja toinen oikein tyrkyttää että mee vieraisiin.. 😭
N44
Miksi just nyt? Mikä on saanut sinut ajattelemaan, että juuri tässä kohtaa, kaikkien pettämisten jälkeen, mies ansaitsee parempaa kuin valheellisen pettäjän puolisokseen? Voithan toki sanoa miehelle totuuden, että et rakasta, etkä ole koskaan rakastanut (koska sehän nyt on selvää, ettei tuossa ole rakkaudesta ollut koskaan kyse sinun puoleltasi) ja varmaan hyvä sanoakin ihan rehellisesti, että näin on, mutta jätä tuollainen alentuva "ansaitset parempaa", jos ei sinulla ole sille mitään syytä, miksi se yhtäkkiä nyt mieleesi juolahti.
Eniten häiritsee tapasi puhua asiasta, et selvästi ole kykenevä menemään peilin eteen ja kohtaamaan itseäsi ja tekojasi. Toivon että ennen pitkää kykenet siihen, koska vain kohtaamalla itsesi voit vapautua pahuudestasi.
Nuoret ja kokemattomat huutaa provoa. Eivät ole nähneet elämää tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi just nyt? Mikä on saanut sinut ajattelemaan, että juuri tässä kohtaa, kaikkien pettämisten jälkeen, mies ansaitsee parempaa kuin valheellisen pettäjän puolisokseen? Voithan toki sanoa miehelle totuuden, että et rakasta, etkä ole koskaan rakastanut (koska sehän nyt on selvää, ettei tuossa ole rakkaudesta ollut koskaan kyse sinun puoleltasi) ja varmaan hyvä sanoakin ihan rehellisesti, että näin on, mutta jätä tuollainen alentuva "ansaitset parempaa", jos ei sinulla ole sille mitään syytä, miksi se yhtäkkiä nyt mieleesi juolahti.
Miksi juuri nyt, no, luultavasti myönnän vihdoin (itselleni) että en minä muutu. Aiemmin olen luullut pystyväni muutokseen. Ei ole tarpeeksi motivaatiota eikä halua siihen. Tiedän että se on väärin ja olen siksi huono ihminen, mutta se nyt vaan kohdallani pitää paikkaansa. Alan lisäksi paatua, huomaan etten enää kadu petoksia niin voimakkaasti, niinkuin ennen. Ei hyvä merkki.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Eniten häiritsee tapasi puhua asiasta, et selvästi ole kykenevä menemään peilin eteen ja kohtaamaan itseäsi ja tekojasi. Toivon että ennen pitkää kykenet siihen, koska vain kohtaamalla itsesi voit vapautua pahuudestasi.
Mitä tarkoitat? Enkö juuri nyt kohtaa itseni ja tajuan ja myönnän itselleni, etten pysty enkä edes taida tarpeeksi haluta muuttua? Ja eikö silloin ero ole paras ratkaisu kaikille?
Ap
Höpö höpö, ei tuon takia tarvitse erota. Miksi aiheuttaisi tuskaa miehelle, josta välität? Kärsi vain omissa nahkoissasi omat töppäyksesi. Ja hyväksy itsesi ja se ettei elämä ole satua. Äläkä jää kiinni, se olisi tuhoisa isku miehesi psyykelle.
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö, ei tuon takia tarvitse erota. Miksi aiheuttaisi tuskaa miehelle, josta välität? Kärsi vain omissa nahkoissasi omat töppäyksesi. Ja hyväksy itsesi ja se ettei elämä ole satua. Äläkä jää kiinni, se olisi tuhoisa isku miehesi psyykelle.
En halua jatkaa pettämistä, enkä ottaa (enempää) riskejä kiinnijäämisestä. Haluan lisäksi mahdollisesti ihastuessani seuraavaan pystyä olemaan julkisesti tämän seurassa, en jaksa enää salailuja.
Ap
Mikset voi vain sanoa, että haluat olla vapaa ja ero on ainut oikea ratkaisu? Vai haluatko välttämättä hieroa toisen naamaan että sitten oli se Jorma, Kallekin oli ja toissa kesänä yhden Reinon kanssa pussasin? Onko tämäkin osa paatumistasi vai vain luovan ajattelukyvyn ja empatian puutetta?
Luultavasti mieskin on pettänyt.