Opettajan näkökulma ryhmätöihin
Mielummin itsekin todellakin antaisin yksilöllisempää opetusta ja ohjaisin yksilötehtäviä, kuin sitä jatkuvaa säätöä ryhmien kanssa. Mutta kun on monta kurssia opetettavana ja jokaisella kymmeniä, joillakin toistasataa opiskelijaa, niin kyllä tuosta unelma laadukkaasta yksilöllisestä opetuksesta karsiutuu. Nytkään ei meinaa pystyä hoitamaan kaikkea kunnialla, kun ei se opetus ole edes se ainoa työtehtävä. Silti pidän työstäni, mutta mukavampaa olisi jos ryhmäkoot olisi korkeakouluissa pienempiä.
Kommentit (24)
Ryhmätyöt tulivat minulle tutuksi jo yli 50 vuotta sitten. Olin luokan hylkiöistä muodostuneen ryhmän ahkerin, joten ehkä opin itse jotain. No, sama vaikuttaa olevan meininki nykyäänkin.
Mihin on kadonnut yksilöesseet- kysymyksen kysyjä ei ole tainnut opetusalaa ja teknologian kehitystä paljon seurailla.
(Vastaus: tekoälyn myötä tehtävä lue kirjallisuus x ja kirjoita essee on poistunut/poistumassa).
Ryhmätyön idea on kaunis mutta yhdistettynä säästöihin naurettava.
Olisiko siitä apua, että opettaja vaikka arpoisi ryhmät? Tai jos jonkun ryhmän työ ei suju, puuttuisi asiaan, menisi vaikka mukaan ryhmään, että näkee, mistä kiikastaa. Vähän valmentahatyylillä luomaan yhteishenkeä.
Parinsadan oppilaan koulussa on esim. yksi enkun ope. Hän pitää syksyn aikana oppilaille kaksi koetta, kaksi kuullunymmärtämistä, kaksi luetunymmärtämistä, neljä sanakoetta, isommille pieni kirjoitelmakin. Ja hän tarkistaa nuo kaikki. Eli yhteensä sen nelisensataa paperia kutakin koetyyppiä syksyn aikana.
Ymmärrän, että essee on eri asia. Mutta varmasti sinäkin ymmärrät, että tuokaan ei ole mikään vähäinen työmäärä. Ja opettaja tekee sen, koska se on hännen työtään.