Kaverisuhteet vaikuttavat jo lapseni nukkumiseenkin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemusta oman lapsen osalta tuollaisesta. Jätettiin kokonaan kaveriporukasta aivan yhdenäkin. Olin tukena sen verran kun nyt pystyin, keksin vähän reissua ja tekemistä ja kannustin harrastamaan. Pari viikkoa oli aika synkkää mutta siitä se nousu alkoi. Lapsi alkoi jutella että miten hän näkee oman osuutensa tapahtumiin ja miten hänellä on nyt aikaa ja tilaa kehittää itseään. Urheili ja kävi koulua, ignorasi vanhat kaverit aivan täysin. Kannustin uskaltamaan muitten seuraan, vaikka se toki vähän itsensä markkinointia ja mieliksi olemista aluksi vaatiikin. Juteltiin toooodella paljon. Sitten alkoi muodostua se uusi kaveriporukka ja lapsi on entistä vahvempi, fiksumpi, itsevarmempi ja myös kykenevämpi itsereflektioon. Vanhat kaveritkin on koputelleet nurkilla, välillä poika hengaa heidän kanssaan ja välillä ei. Pari tyyppiä porukasta on hänelle aika l

Eli tuo kaikki mitä nyt tapahtuu on ihan normaalia kasvukipuja. Joo, ei varmaan tunnu kivalta, mutta sitä kutsutaan elämäksi. 

Kasvukivuilta ei välty meistä kukaan. Tämä elämä nyt vaan pitää kompuroida läpi. 

Tsemppiä kovasti! Kannattaa muistuttaa kiusattua lasta siitä, että kyseinen tilanne ei tule jatkumaan ikuisesti. Pojallasi on varmasti paljon hyviä ominaisuuksia ja sellaisia kiinnostuksenkohteita, joita kannattaa kehittää. Liikuntaa voi kyllä harrastaa vaikka kotona omalla kuntosalilla, jos kotiin mahtuu kuntoiluvälineitä. Hyvä, että olet lapsesi tukena! Voimia teille kovasti ja toivottavasti tilanne selviää pian! On olemassa paljon erilaisia apukeinoja, joiden avulla pääsette tilanteen yli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta ehkä tommoset pierujutut ja muut voi jättää omaan arvoonsa. On toki tyhmää käytöstä muilta ja tuon ikäisestä tuntuu maailmanlopulta, jos muut luulee että on piereskellyt siellä. Mut ehkä nuoren kanssa voisi keskustella myös, että jos vain pystyy, niin olisi täysin reagoimatta tai nousisi noiden juttujen yläpuolelle ja sanoisi, että toi on lapsellista eikä vois vähempää kiinnostaa. Jos ja kun kiusaajat näkee, että niiden jutut kolahtaa ja saa kohteen nolostumaan, niin sehän niitä kannustaa jatkamaan. 

Yläaseteeni opettaja totesi, yksi syy kiusaamiseen ollut, että kiusatut ovat liian tosikoita. He ottavat heille sanonut asiat liian vakavasti eivätkä osaa vastata takaisin huumorilla. Kiusatuksi joutuvat helposti ne, jotka ovat hyvin herkkiä tai joilla on vaikeuksia ymmärtää huumoria. Kusipäisesti sanottu, mutta ap lapsi on herkässä iässä ja sen oman itsetunnon

Sieltä se kävelevä laardikasa taas lyllertää heh heh :D Kattokaa nyt miten se tutisee haa haa haa! XD Juu, kyllä ne "vitsit" tiedetään. Opettaja itsekin kiusaaja?

-eri

En nyt koko ketjua selannut läpi, joten sori jos teen oletuksia tms. Onko lapsi alakouluikäinen?

Meidän tytölle kävi 5.luokalla niin, että kaverit yhtäkkiä jättivät ulkopuolelle. Sanoivat tosin armollisesti että saa olla heidän seurassa välkällä, ettei tarvii yksin olla, mutta eivät halua puhua hänelle tai olla hänen kanssaan vapaa-ajalla. Tyttö sitten kertoi että oli välitunnilla "saanut" seistä heidän kanssaan, mutta kukaan ei hänelle puhunut vaan olivat kuin tyttöä ei olisikaan. 

Pistin kyllä heti pelin poikki siinä vaiheessa ja käskin etsiä muita kavereita. Aika nopeasti niitä löytyikin ja nuo vanhat ääliöt jäivät taakse. Muutettiin siitä noin vuoden päästä ja on onneksi nyt 9.luokalla uudella paikkakunnalla ihan hyvä kaveriporukka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemusta oman lapsen osalta tuollaisesta. Jätettiin kokonaan kaveriporukasta aivan yhdenäkin. Olin tukena sen verran kun nyt pystyin, keksin vähän reissua ja tekemistä ja kannustin harrastamaan. Pari viikkoa oli aika synkkää mutta siitä se nousu alkoi. Lapsi alkoi jutella että miten hän näkee oman osuutensa tapahtumiin ja miten hänellä on nyt aikaa ja tilaa kehittää itseään. Urheili ja kävi koulua, ignorasi vanhat kaverit aivan täysin. Kannustin uskaltamaan muitten seuraan, vaikka se toki vähän itsensä markkinointia ja mieliksi olemista aluksi vaatiikin. Juteltiin toooodella paljon. Sitten alkoi muodostua se uusi kaveriporukka ja lapsi on entistä vahvempi, fiksumpi, itsevarmempi ja myös kykenevämpi itsereflektioon. Vanhat kaveritkin on koputelleet nurkilla, välillä poika hengaa heidän kanssaan ja välillä ei. Pari tyyppiä porukasta on hänelle aika lailla ilmaa yhä. Ratkaisevaa siis että on jotain i

Tämä on erittäin hyvä kirjoitus. Ja erityisesti se kohta, että lapsi ITSE näkee osallisuutensa tapahtumiin. Itsereflektio on äärimmäisen tärkeää ihmissuhteiden muodostamisessa ja niiden ylläpitämisessä. Aihe on tabu, mutta kyllä YLEENSÄ kiusaamiseen liittyy myös sen uhrin oma käyttäytyminen jollakin lailla.

Usein kiusatun käyttäytyminen liittyy sillä tavalla, että hän on jostain syystä helppo uhri. Se ei oikeuta kiusaamista.

Tapahtuu. Hyvä pointti. Kun mua vaan vähän pelottaa, että jos tää tilanne pahenee, kun yritän selvittää tätä kaikkien kanssa. Mutta en mä halua, että mun lapsi kärsii. Se tuntuu ihan hirveän pahalta nähdä, kun oma lapsi itkee kotona että muut ei haluu olla hänen kavereitaan ja syyttää itseään. Ja välillä mä oon huomannu, että mun lapsi ei ees halua puhua tästä ja väittää että ei oo ongelmia, mutta just öisin valvoo ja sellasta. Ap

Miten se voi tuosta enää mennä pahemmaksi? Pelkkäät, että lapsesi hukutetaan johonkin metsälampeen kostoksi? Vanhemmuus on vastuuta, eikä joululahjalistoja siitä mitä sinä haluat. 

Sivusta. Et ilmeisesti ole kuullut pah.pit ja nöyryytysten kuvaamisesta ja jakamisesta somessa?