Lue keskustelun säännöt.
Muita muuttokuumeisia? Mä olen levoton sielu, yhdessä asunnossa jaksan max 2 vuotta!!
12.04.2007 |
Vaikka päätettiin, että tähän nyt jäädään (muutettiin kotikonnuille takaisin), rempattiin kiva asunto ja periaatteessa olenkin tyytyväinen...mutta taas kerran haluan muuttaa! Tämä olis mun elämässäni jo 8. muutto!
nälkä kasvaa syödessä....2 vuotta sitten asuntomme oli 72 neliötä. Nyt asumme 91 neliöisessä. Ja tila tuntuu loppuvan kesken! haluaisin oman talon, oman saunan, omaa rauhaa. ja lisää tilaa!
Onko muita, jotka aina kaipaa jotain ENEMMÄN ja LISÄÄ? Kdehtien katselen isoja omatkotitaloja, joissa lapet leikkivät pihalla...on autotallia ja ties mitä. Periaatteessa asuntomme on todella ihana ja avara, lähellä keskustaa ja palveluja, puistoja jne. Mutta silti haluan jo pois tästä.
Muilla samaa ongelmaa? Tää on jo aika noloakin, koska remonttiin meni kaksi kuukautta ja appiukko+isäni teki töitä sen eteen päivittäin tuntikaupalla...
Kommentit (22)
Ensin muutettiin kerrostaloon. Kämppä rempattiin ja myytiin kahden vuoden päästä, kun piti päästä lähemmäs vettä :)
Sitten muutettiin luhtitaloon veden ääreen. Oli omat veepaikat ja kaikki. Taas kämppä rempattiin priimakuntoon. No, alkoi himottamaan paritaloasuminen isolla pihalla.
Muutettiin paritaloon. Laitettiin pihaa ja rempattiin taas asunto täysin. Sitten piti päästä omakotitaloon :D
Nyt ollaan asuttu tyytyväisinä omakotitalossa. Meillä on omaa pihaa (Helsingissä tosin tontit pienet, mutta juuri sopiva meille), ulkosauna, autotalli, vierasmökki ja ihana talo. Tämä rempattiin kanssa lattiasta kattoon. Nyt ollaan päästy siihen kotiin, josta aina haaveilimme, eikä ole mitään tarvetta kytätä Etuovea ja Oikotietä :)
Näitä omia asuntoja ennen oltiin muutettu jo 5 kertaa vuokrakämpissäkin, kun mikään ei tuntunut kodilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vähän väliä. Se rupesi aina itkemään kun äiti ilmoitti muuttamisesta ja oli tosi surullinen. Se vihas sitä, että aina kun se kotiutui ja sai pari kaveria naapurista - äiti alkoi pakkaamaan laatikoita. Vaikka ne muutti aina aika lähelle, mutta kilometrikin on lapsille pitkä matka!!!
Ei todellakaan tee hyvää lapsille! Mieti vielä.
Ollaan muutettu 5 kertaa 4 vuoden aikana (ennen lasten syntymää). Nyt omakotitalo valmistumassa. Lapsia kohtaan jatkuva muuttaminen on väärin.
Minusta on niin kivaa muuttaa ja muutenkin jos joutuu asumaan samassa paikassa kauheen kauan niin kyllä rupee ahdistamaan...
Paikkakuntaakin muuttanut muutamaan otteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muutimme toiseen " omaan" asuntoon ja jospa tässä viihtyisimme hieman kauemmin. Lapsilta kun ei viitsi riistää kavereita ja esikoinen aloittaa kohta jo eskarin.
Kai sitä on levoton sielu, kun ei yhdessä paikassa kauaa viihdy tai jotain...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse asiassa olen tässä samalla etuovi-sivustolla ;D
Meillä on kyllä oikeastikin liian pieni asunto, reilu 60 neliötä ja 4 henkeä!
niin vaihtaa vaikka miestä. Sinäkin saa vaihtelua ja voi kuvitella taas vähän aikaa olevansa onnellisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaupungilta emme saa asuntoa, koska mies opiskelee. Niinpä HOAS -> ja muutto kahden vuoden päästä kun opiskelut loppuvat! Ärsyttää kun vihaan muuttamista enkä usko että tekee hyvää lapsellekaan...>:(
12 vuotta ja 11 eri asuntoa. Kaksi viimeistä vuotta tässä, ja muuttokuume alkaa olla jo kova. Vaan kun ei muuteta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halu saada jotain uutta ja ihmeellistä elämään... Ja uusi asunto ja paikkakunta/alue voi taas hetkeksi tuoda hyvän mielen, mutta yleensä parin vuoden päästä alkaa taas ahdistamaan ja silloin pitää taas muuttaa :)
Onko parisuhteesi kunnossa? Onko lapsuudessasi/nuoruudessasi sattunut jotain sellaista mitä et ole käsitellyt kunnolla ja se painaa mieltä? Yleensä kai ne ovat siis todella kipeitä ja arkoja asioita.....
joillain muuttaminen saa hetkeksi hyvän olon ja vanhat asiat alkavat taas sitten painaa, joten taas muutetaan!! Kierre on valmis:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä siis todella pidän työstänikin, mutta on aina halu nähdä uutta!
Vuokralta isompaan vuokra-asuntoon ja isommasta vuokra-asunnosta taas asoon. Nyt tekee lopultakin jo mieli sitä " omaa" kotia.
Ja tältä alueelta emme omaa nähtävästi voi ostaa, koska hinnat liian kovat meille : ( ja aluetta pitää vaihtaa..
Lopulta heidän oli pakko asettua, kun rahat loppuivat.
Nyt ei hetkeen muuteta kun ostettiin asunto ja on kaksi pientä lasta. Muuttokuume silti vaivaa vähän.
Mun kohdalla muuttokierre alkoi jo ennen kuin muutin kotoa. Muutimme kahden vuoden sisällä neljä kertaa. Mieheni kanssa olen asunut kahdeksassa eri osoitteessa, joista viidessä lapsen synytmän jälkeen. Kaksi asunnoista tiedettiin jo muuttaessa hyvin väliaikaiseksi. Nyt asumme omassa talossa neljättä vuotta, tämä on pitkästä aikaa koti ja tänne jäämme. Poika aloittaa syksyllä koulun tuossa ihan lähellä, täällä on kaverit ja suku lähellä. Kotia remontoidaan aina kun siltä tuntuu, eikä nyt enää tee mieli muuttaa minnekään.
esikoisen koulutaival alkaa ja siihen mennessä pitäisi asettua aloilleen. Tämä on nyt miehen kanssa kolmas yhteinen asunto ja samaten ekalle lapselle. Toiselle muksulle toinen asunto jossa hän asuu.
Kotipuolessa viihtyisin parhaiten mutta miehen työn takia ei ole mahdollista muuttaa sinne.
Vähän ahdistaakin ajatus, että jos sitä paikkaa ei löydy sittenkään kun taas muutamme...
jonka talonrakennuksessa oli puoli sukua mukana talkoohengellä, ja mitään ei saatu käteen siitä itsellemme. Vuoden päästä talo myyntiin, ostetaan iiiiso kerrostalokämppä, ja pyydetään nyt remppa-apua... Prkl, muuttakaa just niin monta kertaa kuin haluatte, mutta tuo toisten ihmisten avun hyväksikäyttö on aika törkeää. Just muut nähneet ison vaivan ja auttaneet teitä rempassa, ja sitten päätätte, ettei teitä enää huvita asua kyseisessä asunnossa. Olis varmaan kannattanu jättää se remppaamatta!
Toisekseen, etkö sä mieti lapsias ollenkaan!! Niille ne jatkuvat muutot ei oo kivoja, lapset kaipaa pysyvyyden tunnetta. Meillä jo 6v. sanoi muuttaessamme kolmatta kertaa, että eikö voitais asua vanhassa kodissa.