Lue keskustelun säännöt.
Muita muuttokuumeisia? Mä olen levoton sielu, yhdessä asunnossa jaksan max 2 vuotta!!
12.04.2007 |
Vaikka päätettiin, että tähän nyt jäädään (muutettiin kotikonnuille takaisin), rempattiin kiva asunto ja periaatteessa olenkin tyytyväinen...mutta taas kerran haluan muuttaa! Tämä olis mun elämässäni jo 8. muutto!
nälkä kasvaa syödessä....2 vuotta sitten asuntomme oli 72 neliötä. Nyt asumme 91 neliöisessä. Ja tila tuntuu loppuvan kesken! haluaisin oman talon, oman saunan, omaa rauhaa. ja lisää tilaa!
Onko muita, jotka aina kaipaa jotain ENEMMÄN ja LISÄÄ? Kdehtien katselen isoja omatkotitaloja, joissa lapet leikkivät pihalla...on autotallia ja ties mitä. Periaatteessa asuntomme on todella ihana ja avara, lähellä keskustaa ja palveluja, puistoja jne. Mutta silti haluan jo pois tästä.
Muilla samaa ongelmaa? Tää on jo aika noloakin, koska remonttiin meni kaksi kuukautta ja appiukko+isäni teki töitä sen eteen päivittäin tuntikaupalla...
Kommentit (22)
Itse kiinnyn paikkoihin ja haluan tuntea kuuluvani sinne, missä asun. Asuin koko lapsuuteni samassa talossa, jossa vanhempani asuvat vieläkin, ja olen siitä tosi tyytyväinen. Se on Koti, isolla koolla! Sinne liittyy niin paljon muistoja ja sillä asunnolla on historiansa. Minun historiani. Aina kun menen sinne, tulee olo, että palaan juurilleni, omaan kotiin.
Ja samanlaisen kodin haluan luoda nyt aikuisena myös omalle perheelleni. Minulla ensinnäkin menee vuosi pari ennen kuin edes saan asunnon oman näköisekseni; sisustan, järjestän, harkitsen tarkkaan jokaisen huonekalun ja tavaran paikan, ja sitten kun kaikki tuntuu " oikealta" huokaisen helpotuksesta ja " pesiydyn" niille sijoilleni. Minulle on tärkeää tuttuuden, omaleimaisuuden ja turvallisuuden tunne Omanssa Kodissani. Aikuisiälläni olen asunut kahdessa asunnossa. Ensin opiskelijaboksissani/sinkkukämpässäni, joka oli ihana pikkuruinen yksiö Helsingin keskustassa, ja sittemmin tilavassa kaksiossa Etelä-Helsingissä yh:na pienen poikani kanssa. Nyt on edessä muutto isompaan huoneistoon, sillä olen muuttamassa miesystäväni kanssa yhteen, ja toivon, että tämä seuraava koti onkin lopullinen koti. Tai ainakin sellainen, jossa voimme asua vuosia, ja jossa lapseni voi kasvaa.
Ei minun makuni asumisen suhteen muutu tai vaihtele juurikaan, ei ainakaan kovin nopeasti. Kerrostaloasuminen hyvällä alueella ja hyvässä yhtiössä pk-seudulla sopii minulle, enkä usko, että muutan mieltäni kovin herkästi. Rempata ja sisustaa asuntoa toki voi vuosien varrella, mutta koti on minulle koti, enkä kerran sellaisen itselleni luotuani siitä kovin herkästi lähde...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja katselen jo seuraavaa kohdetta. Mietittiin kyllä miehen kanssa, että yksi asunto ehditään ottaa vielä projektiksi ja sitten pakko asettua aloille. Lapsi on nyt 2v, mutta 2-3 vuoden päästä alkaa saamaan asuinalueelta kavereita. Tällä hetkellä kuskaan toisell puolelle kaupunkia, jotta sai pysyä samassa hoitopaikassa, vaikka muutettiinkin.
Me on yritetty pitää tarkkana, ettei käytetä ihmisiä ilmaiseksi meidän remontissa (paitsi mun vanhempia hiukan), kun tarkoitus on taas kääriä taas rahat taskuun. Kavereita on käytetty, mutta maksettu asianmukaiset palkat juuri siitä syystä, ettei jälkikäteen heistä tunnu kurjalle. Mun vanhemmat taas tietää pelinhengen ja kannattavat tätä sivubisneksenä.