Yle: Matemaatikko vertasi vuoden 1993 ja 2023 oppikirjoja toisiinsa ja löysi isoja eroja - Lapsia ei uskalleta haastaa
Lasten matematiikan oppikirjat on paisutettu täyteen helppoja tehtäviä ja viihdekuvia. Professori Timo Tossavaisen mukaan 90-luvulla laskettiin vähemmän tehtäviä mutta vaikeampia, kun nyt tehtävämäärä on tuplattu samalla kun sisältö on keventynyt. Ennen aloitusesimerkki oli tyyliin 24 x 475, nyt 3 x 6. Tossavainen sanoo, että lapsia ei uskalleta haastaa ja että oppilaat laskevat vähemmän kuin ennen. Kirjoihin on lisätty sarjakuvia, puhekuplia ja pelillisyyttä, ja vaikeammatkin tehtävät hukkuvat massaan. Paperi ja kynä toimisivat hänen mielestään silti paremmin kuin digialustat.
Yhteinen nimittäjä on selvä. Oppikirjat on muotoiltu niin, ettei kenellekään tulisi paha mieli. Kaiken pitää olla kivaa, värikästä ja heti palkitsevaa. Se näkyy Pisa-tuloksissa. Vaikeat laskut siivottiin pois, ja tilalle tuli vaihtoehtopolkuja ja tukikaiteita jotta s2-oppilaat pääsisivät kokeesta läpi. Lopputulos on, että juuri ne oppilaat jotka tarvitsisivat treeniä eivät koske vaikeampiin tehtäviin lainkaan.
Tässä se woke agenda koulussa oikeasti on. Koko koulun pitää olla yksi iso inklusiivinen turvatila, jotta yksikään s2-oppilas ja muu heikompi aines ei kokisi pettymystä. Aikuisten tehtävä olisi opettaa ja vaatia, mutta opetussuunnitelma on rakennettu silittelemään. Kun sisältöä kevennetään, kaikki häviävät. Lahjakkaat pitkästyvät, keskijoukko jää junnaamaan ja s2-oppijat eivät saa sitä kunnollista perustaa jonka varaan kieli ja matikka oikeasti rakentuvat. Tämä ei ole mitään hyväntahtoista tasa-arvoa, tämä on pehmennys, jolla tyhmennetään kanskakunta jotta eivät osaisi kyseinalaistaa eliitin päätökset.
Ja kyllä, tämä on ihan suunnitelmallista ja tahallista eikä mikään vahinko. Ensin normalisoidaan helpot polut, sitten perustellaan ne kauniilla sanoilla, lopuksi kerrotaan että tulokset eivät ole tärkeitä vaan kokemus. Kun oppimisen mittarit rojahtavat, syy vieritetään milloin pandemian, milloin vanhempien, milloin opettajien niskaan. Ei koskaan oikeille syyllisille, eli vihervasemmistolle.
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen pitäisi myös voida valita laskun lopputulos. Ei voi olla niin, että valkoiset miehet ovat joskus päättäneet matemaattisten operaatioiden sisällön ja kaikkien pitäisi tätä kumartaa. Jos jonkun mielestä 10 + 5 = 20, niin kyllä tämä kokemus täytyy hyväksyä ihan samalla tavalla kuin muukin lopputulos.
Opetushallituksen ohjenuorana toimii Paolo Freire - sorrettujen pedagogiikka.
Ei vain lapsilla. Olen usein törmännyt siihen että jopa koulutettu alan ihminen saattaa julkisesti väittää että nollalla jakaminen on mahdollista.
En tiedä mitä tulevaisuuden kirjoja mulle on sitten koulussa esitelty, mutta - 96 aloitin koulussa, eikä meillä kyllä ensimmäinen esimerkki kertolaskusta ollut mikään 24x475, vaan juurikin tuollainen 3x6.
Vierailija kirjoitti:
Ylläri ettei viher vassari ylellä tästäkään uutisoida!
Ylen sivuilla kyllä tuo uutinen oli jo aamulla
Vierailija kirjoitti:
John Taylor Gatto oli yhdysvaltalainen opettaja, joka tuli tunnetuksi koulutusjärjestelmän kriitikkona. Hänen kirjansa Dumbing Us Down (1992) perustuu hänen pitämäänsä puheeseen, jossa hän väittää, että koulu ei oikeasti opeta lapsille tietoa ja ajattelua, vaan lähinnä sopeuttaa heidät olemaan kuuliaisia ja riippuvaisia. Gatto korostaa, että koulu opettaa viisi "piilo-oppituntia": erillisyys (oppilaat irrotetaan perheestään ja yhteisöstään), sosiaalinen asema (arvostus riippuu numeroista ja todistuksista), välinpitämättömyys (oppiaineet katkotaan paloiksi ilman syvyyttä), emotionaalinen riippuvuus (lapset odottavat lupaa auktoriteetilta), ja itsearvostuksen riippuvuus ulkoisesta arvioinnista.
Gatto väittää, että tällainen koulujärjestelmä on rakennettu tarkoituksella pitämään ihmiset helposti hallittavina ei älykkäinä, omatoimisina ja kriittisesti ajattelevina kansalaisina. Hänen mielestään todellinen oppiminen tapahtuisi vapaamm
Totta usassa
Ei varmaan moni ole samaa mieltä ollenkaan siitä ettö koulussa ei opi lapset mitään. Jotkut enemmön ja jotkut vähemmän, mutta kyllä niissä koulukirjoissa paljon tietoa on ja ihan hyödyllistäkin.
Ei kaikkea voi pistää opittavaksi päättelyn ja soveltamisen kautta. Tai voi ehkä. mutta ehkä liian aikaavievää usein. Jos jollain on joku tieto tullut ulkoaoppimalla, eikö siitä että päätellyt itse, ei se sitä tietoa muuta miksikään. Parempi että kuitenkin tietää, kun ei tietäisi jotain.
Itse matematiikasta olen edelleen samaa mieltä kun koululaisena. Pakollisuus voisi päättyä ysille ja lukiossa vain valinnaisena.
Prosenttilaskut, kerto, plus, miinus, jako, perustiedot geometriasta. Pääsee pitkälle ja eipä sitä hirveästi muuta tarvitse soveltaa tosielämässä. Mitä olen käyttänyt viimeisen vuoden aikana? Plus, miinus, prosentti, kerto ja geometriasta esim. mikä on neliömetri.
Sen sijaan ylemmilllä koulutustasoilla en ole ollenkaan niin valuuttunut, , että kaikki on hyödyllistä tulevaa työpaikkaa varten.
Huomasin saman kun vertasin nykyajan historiankirjoja oman aikani koulukirjoihin 80-luvulla. Paljon vähemmän tekstiä, enemmän päälauseita, jopa isompi fontti ja enemmän kuvia. Ikäänkuin lapsille tai vähä-älyisille tehtyjä.
Vierailija kirjoitti:
Matematiikkaan ja kieliin tasokurssit takaisin. Kaikki saavat tasoistaan opetusta. Kaikilla ei ole samanlaisia matemaattisia ja kielellisiä kyvykkyyksiä kun olemme erilaisia eri vahvuuksin.
Ja lahjakkaatkin saivat mahdollisuuden oppia! Nykyän mennään alisuorittavien ehdoilla.
Peruskouluissa on monenlaisia matematiikan kirjoja tarjolla. Kun koululle valitaan kirjasarjaa, pitää harkita tarkkaan, ettei tule vahingossa ottaneeksi huonoa sarjaa. On totta, että kirjoissa on nykyään niin paljon kivoja kuvia, että laskemiselle jää aika vähän tilaa.
Oma huomioni on, että kirjoissa on liian vähän peruslaskemista. Toistoa on liian vähän. Vihkotehtäviä on aivan liian vähän, jos käytössä ei ole ns. vihkokirjaa. Vihkotehtävät kehittävät laskutaitoa enemmän kuin kirjaan tehtävät laskut. Ajattelulle jää enemmän tilaa, eikä jokin ruudukko tai viiva ohjaa laskemista.
Toinen huomioni on, että monet lapset eivät nykyään viitsi harjoitella (ulkoa) laskemisen peruspalikoita esim. kertotauluja. Laskeminen on vaikeaa, jos ei osaa perusjuttuja.
Matematiikka on ihanaa!
TET-harjoittelijoissa huomaa, miten taso on laskenut. Ennen harjoittelijan saattoi ottaa mukaan omiin töihinsä aidosti seuraamaan ja kokeilemaan, enää ei onnistu, koska nuori ei jaksa. Siis ei ihan oikeasti jaksa katsoa työtä, kuunnella selityksiä prosessista ja itse kokeilla. Harjoittelijat tulevat parina, jota ei saa erottaa ja he käyttävät aikansa lähinnä pelleilyyn ja leikkimiseen tai puhelimen tuijottamiseen.
Yksinkertainen ohje "laita siihen hyllylle 4 valkoista ja 4 harmaata" on liikaa. Hyllylle laitetaan todennäköisesti 3 sinistä.
Osa oli avuksessa asiallista ja hyvää kirjoitusta, mutta koko kirjoitus piti sitten lopuksi pilata sillä, että tämäkin on sen kuuluisia vihervasemmiston vika. Vttu te näette sitä jokapaikassa! Eikö ollenkaan kyllästytä siitä jankata?!
Ottamatta nyt kantaa mihinkään poliittiseen asiaan alkuperäisessä tekstissä niin onhan vaatimustaso alentunut. Juuri katselin vitosluokkalaisen kirjaa ja ihmettelin kun taas kerrattiin niitä samoja kertolaskuja. Lukuvuosi alkoi 24+68 tyyppisillä laskuilla. Luulisi ettei noita samoja nyt enää tarvitsisi jankata, normaali tokaluokkalainen osaa vaivatta laskea vastaavia.
Tasoryhmät olisi kyllä hyvä ratkaisu tai oikeasti toimiva ylöspäin eriyttäminen. Nyt kaikki joutuvat etenemään hitaampien tahtiin ja se tahti tuntuu olevan tosi monessa aineessa hyvin hidasta. Meillä on lapset eri kouluissa ja toisen enkun ope on joko huono tai sitten luokka on huono, mutta eivät tunnu pääsevän eteenpäin lainkaan.
Pitäisi tässäkin keskittyä siihen mitä ketäkin kiinnostaa, eikä tuputtaa kaikille samaa kaavaa. Yhä nuoremmille tulisi tarjota suuntautumista missä lahjoja, eikä piinata sillä ettei osaa jotakin asiaa niin hienosti kuin luokkatoveri. Turhautumista saadaan aikaan tällä eriarvoistamisella, ja huonoa itsetuntoa lapsille. Mihin se johtaa, voi jokainen miettiä omalla kohdallaan.
Vierailija kirjoitti:
Huomasin saman kun vertasin nykyajan historiankirjoja oman aikani koulukirjoihin 80-luvulla. Paljon vähemmän tekstiä, enemmän päälauseita, jopa isompi fontti ja enemmän kuvia. Ikäänkuin lapsille tai vähä-älyisille tehtyjä.
Nyt yrität syrjiä ja harjoitat rasismia monessa muodossa.
Vierailija kirjoitti:
Ottamatta nyt kantaa mihinkään poliittiseen asiaan alkuperäisessä tekstissä niin onhan vaatimustaso alentunut. Juuri katselin vitosluokkalaisen kirjaa ja ihmettelin kun taas kerrattiin niitä samoja kertolaskuja. Lukuvuosi alkoi 24+68 tyyppisillä laskuilla. Luulisi ettei noita samoja nyt enää tarvitsisi jankata, normaali tokaluokkalainen osaa vaivatta laskea vastaavia.
Tasoryhmät olisi kyllä hyvä ratkaisu tai oikeasti toimiva ylöspäin eriyttäminen. Nyt kaikki joutuvat etenemään hitaampien tahtiin ja se tahti tuntuu olevan tosi monessa aineessa hyvin hidasta. Meillä on lapset eri kouluissa ja toisen enkun ope on joko huono tai sitten luokka on huono, mutta eivät tunnu pääsevän eteenpäin lainkaan.
Mutta jos lapsesi ei kuitenkaan ole priimus kaikessa, niin mihin luokkaannhän sitten menee? Priimusluokkaannei riitä oppilaita, jotka siis ovat priimuksia ihan kaikissa kouluaineissa mukaan lukien liikunta.
Vierailija kirjoitti:
Ai siis vihervasemmistolainen professori nyt kritisoi vihervasemmistoa siitä että vihervasemmisto ei vaadi tarpeeksi. Kummat nyt on tässä nyt sitä hyvää vihervasemmistoa ja kummat pahaa
Vai onko tää taas jotain epämääräistä kiukun purkamista
Eiköhän tarkoitus ole taas vaan päästä haukkumaan jotain tai useampaa näistä ryhmistä: naiset, opettat, vasemmisto, vihreät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai siis vihervasemmistolainen professori nyt kritisoi vihervasemmistoa siitä että vihervasemmisto ei vaadi tarpeeksi. Kummat nyt on tässä nyt sitä hyvää vihervasemmistoa ja kummat pahaa
Vai onko tää taas jotain epämääräistä kiukun purkamista
Eiköhän tarkoitus ole taas vaan päästä haukkumaan jotain tai useampaa näistä ryhmistä: naiset, opettat, vasemmisto, vihreät.
*opettajat
Asun ulkomailla ja täällä ihan sama juttu. Täällä lapsilla ei ole edes kirjoja vaan opettaja tulostaa monisteita (ihan hirveää haaskausta). Sama juttu kuitenkin: pelillisyyttä, puhekuplia, kuvia, helppoja lasku- ja päättelytehtäviä. Aika ajoin peruutetaan muutama vuosi taaksepäin oleviin juttuihin ja lähdetään tekemään taas niitä, eikä edetä jatkuvasti eteenpäin. Käsitellään todella monia osa- alueita - useampia kuin mitä itse aikoinaan Suomessa kävin läpi koulussa - mutta todella pinnallisesti, tyyliin 1-2 sivua per aihe.
Gaussin käyrä ohjaa vajaaälyisyyteen.